Näillä eväillä

Olen aamupalaihminen henkeen ja vereen. En vain kykene aloittamaan päivää ilman tankkausta ja kahvikupposta. Rakastan ruokalehtien, kirjojen ja blogien selailua ja aina tyyliin aamupalalla mietin jo mitä syön lounaaksi, välipalaksi, iltapalaksi. Suunnittelen mitä otan töihin evääksi, teen kauppalistoja ja viikottaisen ruokabudjetin.

Arkiaamupalakseni on vakiintunut puuro. Ennen kirosin meksikolaisia kaurahiutaleita kun niistä ei tullut sellaista ihanan pehmeää mössöä kuten koto-Suomessa. Sitten tajusin blendata hiutaleet pienemmäksi, lisätä reilusti vettä ja mikrotuksen loppuvaiheessa lurauksen kookosmaitoa. Banaanit, siemenet ja pähkinät päälle ja listo!



Kahvi on myös must. Ilman sitä en astu ovesta ulos. Herään tarkoituksella aikaisin, jotta voin istua rauhassa, lusikoida puuroa, hörppiä kahvia ja lukea hieman kirjaa. Kun kello alkaa lähetä kahdeksaa polkaisen töihin täynnä energiaa.



Viikonloppuisin kun ei tarvitse säntäillä mihinkään kokkailen aamupalaksi munia tai pannareita. Tai teen herkkuleivät chapatasta, juustosta ja vihanneksista. Antaisin vaikka vasemman käteni kunnon jälkiuuniruisleivästä, jossa on silaus voita ja juustoa!



Olen myös kehittänyt himon kaktushedelmiin, jota tunaksi täällä kutsutaan. Anoppilassa join tunavettä ja se oli ihan pirun hyvää. Olin aiemminkin maistanut tunaa ihan paljaaltaan enkä oikein välittänyt siitä. Maku oli hyvä, mutta pirun isot ja kovat siemenet häiritsivät makunautintoa. Kunnes sitten maistoin kyseistä vettä ja himoni tuota hedelmää kohtaan syntyi.




Nyt onkin sopivasti parhain tunakausi, ne maksavat vain 10 pesoa kilolta. Ostin ison pussin tänään torilta ja olen jo mussuttanut melkein puolet. Maku on tosi raikas ja makea, jotain kiivin ja karviaisen väliltä. Enää eivät siemenetkään haittaa, ne vain rouskuvat kivasti pureskeltaessa.



Suomessa olin kunnon tarjoushaukka, joka ravasi Lidlin, Cittarin ja Prisman väliä metsästäen parhaimpia diilejä. Se olikin aika helppoa kun asuin lähellä noita kaikkia ja liikuin kävellen. Täällä tarjousvainuni on huonontunut, koska diilit eivät ole niin hyviä ja ruoka on suhteessa halvempaa. Olen kuitenkin aika hyvin perillä perustuotteiden hinnoista: tortillat $14/kg, lime $20/kg, kananmunat $35/kg jne.

Meksikolaiset ruoat, joita olen oppinut valmistamaan mielestäni hyvin ovat enchiladat, tinga de pollo ja cochinita pibil. Jorma myös kehuu guacamoleani kuin äidin tekemäksi - iso kohteliaisuus meksikolaisen suusta. Haluaisin vielä kehittyä salsojen ja molen rintamalla. Molempia saa tuoreena ostettua ja ne ovat herkullisia ja halpoja, joten itse väsäämisen sijaan ostan ne valmiina.



Viime viikonlopun aamupalat olivat aika meksikolaispainotteisia. Lauantaina kokkailin huevos al albañil (tokavika kuva) eli munia papusoossilla, sipulilla ja jalapeñolla. Sunnuntaina tein chilaquileja eli paistettuja tortillapaloja salsa verdessä kera kananmunien. Meksikolaiset aamupalat ovat tuhteja ja hyvin nälkää pitäviä.

Tikua

Käyn aika harvoin ravintoloissa syömässä, noin kerran tai kaksi kuukaudessa. Tykkään kyllä syödä ulkona, mutta useasti jälkeenpäin mietin, että kotona olisin voinut kokata itse vähintään yhtä maistuvan ellei jopa paremman setin monta kertaa halvemmalla. Niinpä säästän rahani ja odottelen mieluummin jotain spesiaalipäivää, jolloin menen niihin muutamaan paikkaan, joista olen saanut aivan poikkeuksellisen loistavaa ruokaa.

Yksi näistä mestoista on Tikua,  joka tarjoilee Oaxacan, Campechen, Chiapasin, Tabascon ja Yucatanin niemimaan alueiden safkaa. Sureste keittiönä tunnettu konsepti sekoittaa natiivimeksikolaisten  ja espanjalaisten mukanaan tuomia raaka-aineita ja tekniikoita ja lopputulos on makujen ja värien yhdistelmä, joka uppoaa meikäläiseen ihan täysillä. En ole vielä kertaakaan saanut tuolla huonoa ruokaa tai palvelua, oli paikka sitten täpötäysi tai puolityhjä.



Sonialla oli synttärit tällä viikolla, joten suuntasimme hänen ja veljensä kanssa Tikuaan synttäridinnerille. Kuten aina, alkupalaksi tuodaan sinisestä maissista tehtyä tlayuda -tortillaa ja kuutta eri salsaa; kolme tulista ja kolme ei-tulista. Oli habanerosta ja punasipulista tehtyä salsaa, kurpitsansiemen-tomaattisalsaa, tuhkaksi poltetuista mausteista (kuulostaapa herkulliselta) ja uhanalaisesta chilhuacle -chilistä tehtyä salsaa, molea, retiisejä cilantrolla ja limellä.



Juomalista on tosi kattava niin alkoholillisten kuin alkoholittomienkin drinkkien osalta. Tuoreista hedelmistä ja marjoista tehtyjä vesiä löytyy myös joka lähtöön. Valitsin karhunvatukka-basilikaveden ja Sonia maracuya -veden.

Pääruokia sai odotella jonkin aikaa, mutta alkupalaksi tuodut salsat ja rapea tortilla viihdyttivät meitä sillä välin. Tikuan vakkariruokani on tlayuda eli oaxacalainen "pizza" heinäsirkoilla. Se on varma valinta, mutta nyt otin tarjoilijan suosituksesta huachinangoa eli punanapsijaa vihreässä chilesalsassa (ei salsa verdessä) kera machobanaanin ja johonkin mystiseen lehteen käärittynä. Kuuntelin innoissani kun tarjoilija selitti eri chilelajikkeista ja mausteista joita annoksessa oli, mutta en millään muista.




Sonia ja veljensä pyysivät kolmea eri molea porsaankyljellä. Oaxacassa on paljon erilaisia moleja ja jokaisella on oma makunsa riippuen suklaan määrästä ja siitä mitä chilejä ja mausteita käytetään. Itse pidän voimakkaan makuisesta, hieman tulisesta ja suklaisesta (ei kuitenkaan makeasta) molesta. Juuri tuollaista molea oli paistetussa chile poblanossa, jonka pyysimme jaettavaksi. Päällä oli reilusti molea, manteleita ja quesillo -juustoa.



Pääruoat tuhottuamme tarjoilija saapui kiduttamaan meitä 10 erilaisen kakkujälkiruoan kanssa. Hän kiikutti näytekappaleet pöytäämme ja esitteli huolellisesti jokaisen jälkkärin. Vatsani oli jo ääriään myöten täynnä mutta kuola valuen katselin jälkkäreitä niin tiivisti etten edes tajunnut kuvaa ottaa. Kaikessa oli tietenkin suklaata, koska se on sureste -keittiön juju.



Lopulta päädyimme jakamaan Sonian kanssa minttusuklaamoussekakun, koska se kuulosti raikkaalta ja oli sopivan pieni mahtuakseen ääriään myöten venytettyihin vatsoihimme. Pyysimme myös kuumaa azteca -kaakaota chilen, kanelin ja neilikan kera. Se oli täyteläistä ja hyvin, hyvin tummaa, ei liian makeaa. Täydellistä.



Tikua
Ignacio Allende Sur #13
Col. Centro, Querétaro.

Viikolla tapahtunutta

Tuntuu, että tämä viikko pyyhälsi ohitse kuin valtava hyökyaalto. Se tuli yllättäin jostain, vei mukanaan ja ennen kuin tajusinkaan se olikin mennyt jo.

Maanantaina töihin saapuessani minua odotti koristeltu työpöytä ja synttärikortti. Meillä on jokaisella töissä salainen kaveri, joka järkkää yllärin päivänsankarille. Sain myöhemmin kuulla, että "salainen" ystäväni oli kirjanpitäjämme. Sain myös korttilähetyksen Suomesta, kiitos vain Cakes!

Normaalisti saan ihailla töihin lähtiessäni upeaa auringonnousua, mutta keskiviikko valkeni kylmänä, sateisena ja usvaiseva. Tienenkin nappasin taas flunssan itselleni ja kurkku on edelleenkin kipeä. Ei ne syödyt appelsiinikilot ja inkiväärimehut näköjään paljon meikäläisen vastustuskykyä nosta. Hengasimme sisätiloissa ja rakensimme karvapötköille tällaiset kissateltat vanhoista t-paidoista. Piiloutumisen sijasta pötköjen mielestä on paljon kivempi hyppiä niiden päälle, joten ne kestivät tasan yhden päivän.

Torstai -aamuna Luna puklasi syödyt kanat, jotka olin hänelle antanut edellisenä iltana. Ei halunnut syödä raksuja, juoda vettä eikä mennä vessaan. Makasi vain apeana tuolin päällä. Googlailun seurauksena diagnosoitiin joko suolitukos, jumittunut karvapallo tai ruokamyrkytys. Juotettiin hänelle vettä ruiskulla ettei raukkaparka kuivuisi.

Perjantaina veimme hänet lääkäriin ja saimme kuulla että todennäköinen syypää oli kana. Kuumetta oli raukalla 39,5 astetta ja vatsa täynnä ilmaa, mutta ei tukoksia tai karvapalloja. Lääkäri antoi antibiootit ja nyt alkaa ruoka jo maistua ja leikkiminen Mian kanssa kiinnostaa ♥

Vappu merkitsee meille vain yhtä ylimääräistä vapaapäivää eli ei juhlittu mitenkään kummemmin. Kuten usein viikonloppuisin panostin kuitenkin hieman enemmän aamiaiseen. Tuoreita hedelmiä sekä kahvia herkullisella Calahuan kookosmaidolla sekä kirjan lukua sängyssä.

Stalinin Lehmät on ainoa suomenkielinen kaunokirja, joka minulla täällä on. Ostin sen lähes kolme vuotta sitten lentokentältä palatessani Meksikoon. Taitaa olla kolmas tai neljäs kerta kun luen tämän. Olen ladannut netistä muitakin kirjoja mutten osaa lukea niitä ruudulta. Siinä ei ole samanlaista fiilistä kuin oikeassa kirjassa kansineen ja sivuineen.

Viikonloppuna

Jormalle pamahti jälleen parin viikon duunikeikka Michiganissa. Matkansa alkoi oikein vahvasti, sillä sunnuntai-aamulle tilattu lentokenttätaksi ei koskaan saapunut. Sain siis ripeän mission herätä ja lähteä heittämään herraa kentälle. Olen ajanut motarilla pariin kertaan päiväsaikaan ja kokemus oli ihan karmea. Nyt sitten ajoin puoliunessa pimeässä aamu-yössä isojen trailereiden keskellä. Taisin hieman täristä pelosta, mutta hengissä selvittiin molemmat.

Lauantaina oltiin anoppilassa juhlimassa Jorgen isän synttäreitä. Sunnuntaina pysyttelin kotona ja kokkailin shakshoukaa. Toki on mukavampaa jakaa sunnuntaipäivällinen jonkun kanssa, mutta maistui se näinkin.


Chillailin myös Lunan kanssa. Otettiin aurinkoa takapihalla, (tai siis itse otin aurinkoa, Luna vaani porkkanapuskien seassa ja hyökkäili sieltä kimppuuni). Leikittiin myös neidin lempparilelulla eli Walmartin paperisella leipäpussilla. Eli Luna menee pussin sisään ja hyökkää sieltä varpaideni kimppuun, yeah.

Oikeat lelut kuten kilisevät pallot, kissanminttu tai leikkihiiret eivät ole läheskään yhtä mielenkiintoisia kuin paperipussi, viinipullon korkit tai korvatulpat. Ollaan jo opittu kantapään kautta, että turha ostaa kalliita kissaleluja kun parhaimmat viihdykkeet näyttävät löytyvän ihan kotoa.



Jep, hulluilla on halvat huvit - idiooteilla ilmaiset.

Puente

Tänään on puente eli pitkä viikonloppu, kiitos vaan Meksikon perustuslain vuosipäivän. Maanantai, joka tuntuu sunnuntailta - ihan parasta. Yksi päivä lisää löhöämistä, näpertelyä ja rentoilua.


Nukkumisen ja hengailun lisäksi viikonloppu on pitänyt sisällään:




Kissapainia. Luna on jo ystävystynyt naapurin Kittyn kanssa. Alkuvaihe oli vähän vaikea, mutta nyt he ovat jo ylimpiä ystäviä. Aina kun avaan takapihan oven Kitty loikkaa aidan yli tervehtimään Lunaa ja siitä syntyy sellainen ralli että jos meillä olisi mattoja ne olisivat pahemman kerran rutussa ja rullalla.


Catwalk -rakennusprojekti. Ja kolme viikkoa sitten kun hihittelin sille, että rakensimme raapimapuuta ja nyt sitten tämä. Kaikesta sitä itsensä löytää. Näköjään sitä tekee mitä tahansa lemmikilleen.



Rakensin myös tällaisen naulakkosysteemin hatuille ja laukuille. Olin jo kyllästynyt että ne olivat rutussa ja sullottuina kaappiin. Hioin ja lakkasin puupalan ja laitoin siihen löytämäni käsintehdyt metalliset koukut. Mustat ja mattapintaiset koukut näyttävät kivalta tummaa puuta vasten, kunnon rancho -tyyliin.




Kun olin päässyt puuhommissa vauhtiin niin näpertelin telineen koruilleni. Joululomalla innostuin tekemään chaquira -koruja ja kaikki tekeleeni olivat muovipusseissa yhdessä solmussa. Nyt koitti kuri ja järjestys prkl.


Suomituliaisia tietty. Hapankorput valkosipulivuohenjuuston, kurkun ja tomaatin kera. Rousk rousk rousk. Voisin syödä koko paketin, mutta yritän olla säästeliäs koska ken tietää milloin seuraavaksi saan hapankorppulähetyksen.

Laiska lauantai

Tänään on ollut laiska lauantai. Sain itseni ylös vasta 10 aamulla, joka nykyisellä mummorytmilläni on pirun myöhään. Johtuneeko siitä että eilen olimme messuilla katsomassa Molotovin livekeikkaa ja ilta venyi (herranjestas!) sentään puolen yön yli.

Aamupalan syötyämme painelimme Molinoon ostamaan kuivavarastot täyteen ja ainekset proteiinipatukoihin. Jorma oli ostaa 60 pesoa kappaleelta maksavia p*skapatukoita lisäravinnekaupasta, mutta estin tämän hulluuden lupaamalla väsätä hänelle monta kertaa ravinteikkaampia (ja halvempia) patukoita kotikonstein.

Patukkaprojektin jälkeen ehdotin että testattaisiin lähettyvillä oleva burgeriravintola, johon olemme halunneet mennä jo kuukausia, mutta emme ole saaneet aikaiseksi. Monosabio eli fiksu apina on paikan nimi. Olin jo etukäteen vakoillut menuuta paikan Facebook -sivuilta ja vesi herui jo kielellä autoon noustessa.



Alkupalaksi vesimeloni-fetajuustokuutio. Oli muuten parasta fetaa, mitä täällä olen saanut!


Ja sitten itse päätähti eli burgerrr. Valitsin omani naudanlihapihvillä, sipulilla, aurinkokuivatuilla kirsikkatomaateilla, paistetuilla herkkusienillä ja parmesan crispillä.


Jorma vetäisi marraskuun erikoisen eli pretzel -sämpylän missä pihvi, salaattia, tomaattia, sipulia ja savukinkkua. Näytti uppoavan myös erinomaisesti.


Erityiskehu kotitekoisista salsoista: makea chipotle ja sriracha olivat herkullisia ja sopivat niin burgerin väliin kuin ranujenkin dipiksi.


Paikka oli täynnä hipstereitä, asiakkaista tarjoilijoihin. Apinahenkiset seinämaalaukset ja tuopinaluset olivat hauskoja.




Takaisin kotipihassa käväisimme vielä tervehtimässä uusia ystäviämme nimittäin papukaijoja! Viikko sitten aamulenkillä Jorma oli kiinnittänyt huomiota poikkeuksellisen äänekkäisiin lintuihin kotimme varrella olevassa eukalyptuksessa. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi näiden olevan vihreitä papukaijoja, jos Wikipediaan on luottamista niin suomeksi nämä ovat viheraratteja.



Vuosi takaperin matkustimme Sierraan ihan varta vasten katsomaan näitä tipuja emmekä onnistuneet bongaamaan yhtäkään. Ja nyt niitä on kokonainen parvi kotikadullamme ja tipujen pesänrakennusinnosta päätellen ensi keväänä ainakin tusina lisää.

Sancochito meksikolaisittain

Kokkaan melkein viikoittain kanakeittoa. Se on vaan niin huippuruokaa etenkin kylmillä keleillä. Kutsun tätä keittoa sancochitoksi, joka on perinteinen keitto/pata monissa lattarimaissa. Oman versioni teen meksikolaiseen tyyliin useista kasviksista ja kananrinnasta.

Kaikki alkaa kotitekoisesta kanaliemestä. Ostan aina kokonaisen rintapalan luineen ja keitän sitä 20 minuuttia painekattilassa 2-3 litrassa vettä. Sekaan heitän myös pari porkkanaa, varsiselleriä, sipulia, valkosipulia, kokonaisia mustapippureita ja laakerinlehtiä. Siivilöin valmiin liemen ja nostan rintapalan jäähtymään eritelläkseni lihan myöhemmin. Tuossa liemessä sitten keitän kasvikset.


Tähän keittoon tuli perunaa, porkkanoita, chayotea (sellainen vihreä, kurpitsamainen pötikkä), tuoretta maissia, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa sipulia ja valkosipulia. Lopuksi heitin revityn kananlihan joukkoon, suolasin ja listo!

Itsetehdystä kanaliemestä tulee niin paljon makua ettei mitään liemikuutioita todellakaan tarvita. Makua tuo myös tarjoiluvaiheessa keittoon puristettu limemehu ja paistetut chilisuikaleet (tuo musta epämääräinen aines). Suikaloin siis muutaman kuivatun chili pasillan ja paistoin niitä öljyssä kunnes muuttuivat rapeaksi. Olen ihan koukussa näihin ja napostelen niitä ihan sinällään.


Kylmien päivien lohturuokaa parhaillaan!

Cochinita pibil

Aaaa – täältä tulee possutaco!

Täällä Querétarossa on yucatanilainen ravintola, El 9, jossa silloin tällöin käydään vetämässä tacoöverit. Ehdottomasti maukkain asia yucatanilaisessa keittiössä on cochinita pibil joka on eräänlainen versio pulled porkista. Kokiskastikkeen sijaan se on marinoitu appelsiinimehussa ja anchiotemarinadissa ja haudutettu kypsäksi banaaninlehdessä.

Puhalsin pölyt vanhan toverini, Tacopedian, kansista ja avasin sen cochinita –reseptin kohdalta.  Rakastan tätä opusta, koska se ei ole vain resepti + kuva vaan jokaisesta ruokalajista on kerrottu ainakin aukeaman verran: mistä päin Meksikoa ja miten kyseinen sapuska on kehittynyt, mitä eri variaatioita löytyy jne. Jokaisen kappaleen lopusta löytyy myös suositukset parhaimmista tacokojuista ja ravintoloista missä kyseessä olevaa ruokalajia tarjoillaan.

Cochinitasta kirja tiesi kertoa että pibil on mayojen kieltä ja tarkoittaa “maan alla valmistettu”.  Cochinita taas puolestaan tarkoittaa pientä possua. Yucatanin niemimaalla valmistetaan myös kalaa, iguanaa, pupujusseja, fasaaneja ja muita eliöitä samalla tekniikalla. En kuitenkaan päättänyt lähteä ihan niin perinteiselle linjalle että olisin kaivanut kuopan takapihalle (vuokranantaja varmasti olisi ollut mielissään) vaan noudatin Tacoraamattuni suositusta valmistaa tämä herkku vaatimattomasti kaasu-uunissa.

Ruokakuntamme miespuolinen edustaja jatkaa oleskelua edelleen Gringolandiassa, joten nyt on hyvä hetki harjoitella meksikolaista keittotaitojani niin että voin joku kerta yllättää herran kunnon cochinitatacoilla. Hommiin siis!

Pst, koska marinointiin menee aikaa tämän safkan tekeminen kannattaa sijoittaa viikonlopulle tai kun on reilusti aikaa.

Aloitetaan marinadilla eli recaudo de achiotella.

Marinadi

1 chili guajillo

2 valkosipulin kynttä

1 rkl achiotetahnaa

1 rkl oreganoa

2 kokonaista neilikkaa

½ tl kuminaa

3 appelsiinin mehu (n. 3 dl)

1 sipuli hienonnetuna

½ tl kanelia

ripaus anisjauhetta (hetin puolikkaan tähtianiksen)

1 rkl tummaa ruokosokeria

3 mustapippuria

viinietikkaa

suolaa

Kuumenna chiliä avotulella hetki. Älä anna palaa tai se muuttuu kitkeräksi. Halkaise chili ja poista siemenet. Purista mehut appelsiineista. Heitä kaikki ainekset paitsi etikka ja suola tehosekoittimeen ja blendaa hyvin. Lisää lopuksi pari lorausta viinietikkaa ja suolaa. Marinoi lihat yön yli. Sekoita tarvittaessa niin että marinadi imeytyy tasaisesti. Itselläni marinadi riitti oikein hyvin koska käytin vain puolikkaan annoksen lihaa (750 gr).

Cochinita

1 kg porsaan kinkkua eli ulko-, kulma- tai sisäpaistia

0,5 kg porsaan ribsejä

1 kokonainen banaaninlehti

porsaanihraa (käytin rypsiöljyä)

suolaa

Lämmitä banaaninlehdet avotulella niin että ne pehmenevät ja taipuvat helposti.  Öljyä uuninkestävä pata tai vuoka ja vuoraa se banaaninlehdellä (Tässä kohtaa piti oikeasti käyttää sian ihraa mutta en halunnut). Anna lehden mennä  reilusti yli padan reunojen. Laita lihanpalat lehdelle ja valuta päälle ylijääneet marinadit. Sulje paketti huolellisesti banaaninlehdellä ja peitä alumiinilla. Heivaa possu uuniin ja anna paistua 1 tunti kiloa kohden. Itselläni oli lihaa vain 750 gr, mutta paistoin sitä reilut 2 ½ tuntia suht kylmässä uunissa. En osaa sanoa asteita, mutta kaasuhellan asteikolla 1-5 liekki paloi 2:lla koko ajan.

Nosta possunen uunista ja anna jäähtyä hetki. Nyhdä lihat haarukalla tai muulla aseella.

Tarjoile possu tortillojen ja marinoitujen punasipuleiden kera.

Marinoidut punasipulit

1 punasipuli

2 dl omenaviinietikkaa

2 tl tummaa ruokosokeria

3 kokonaista mustapippuria

1 tl kuivattua oreganoa

1 oksa timjamia

1 limen mehu

suolaa

Pilko sipuli mielesi mukaan: ohuiksi siivuiksi, pieniksi kuutioiksi tai renkaiksi. Keitä sipuleita noin minuutin verran. Siivilöi ja laita ne lasiastiaan. Lisää heti perään omenaviinietikka, sokeri, mausteet, limemehu ja suola. Sekoita ja jätä marinoitumaan jääkaappiin. Maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.

Yucatan tuli hetkeksi luokseni näiden tacojen muodossa. ¡Provechito!