While I´m still here

Jokunen viikko sitten vietettiin Jorgen kanssa pitkä viikonloppu D.F:ssä. Relattiin mukavalla Roman alueella työkaverini kaverin teetuvassa. Uppouduin pehmeään nojatuoliin kuppi matchalattea kädessäni ja melkein nukahdin. Siinä teetä lipittäessä, tulevaisuutta ja elämää pohtiessamme päivä vaihtui yöksi. Täälläkin talven tulon huomaa päivien lyhetessä, jo kuudelta illalla on sysipimeää.







Ricotta-kasviscrepe oli herkullisin ikinä syömäni ja teekin aivan loistavaa vaikka viimeisellä hörpyllä huomasin teepannussani lilluneen muumioituneen kärpäsen. Ehkä se olikin se salainen ainesosa. Ikkunalaudalla hengaileva mariskooli toi mieleeni vanhempieni talon.

Oli meillä ihan syykin Mexicon visiitille, nimittäin Jorman lapsuudenkaveri Angien häät.






Nämä olivat aika epämeksikolaiset häät. Sunnuntai-ilta, ravintola ja vain about 60 vierasta ja nopea siviilivihkiminen. Yleensä hääpäivä täällä on lauantai ja bileet jatkuvat seuraavaan aamuun asti, mutta nyt meidät heitettiin ulos jo yhdeltä yöllä! Hyvä juttu, koska seuraavana aamuna palasimme aikaisin Querétaroon.

Vanha kunnon D.F.

Sunnuntaina suunnattiin kohti Mexico Cityä (D.F.) tarkoituksenamme vierailla Jorman mummolla ja moikata serkkuja, tätejä ja setiä. Olemme superlaiskoja yhteydenpitäjiä ja ei oltu käyty D.F:ssä melkein 2 vuoteen! Toki he ovat käyneet täällä Querétarossa, mutta nyt oli jo aika tehdä vastavierailu. Sinne on kuitenkin vain kahden tunnin ajo, mikäli ei lähde matkaan ruuhka-aikaan.

Meksikolaiseen tyyliin valtaisan sunnuntailounaan jälkeen lenkitettiin Jorgen mummon saksanpaimenkoiraa, Rocky Balboaa. Raukkaparka ei koskaan pääse kunnon juoksulenkille, joten päätettiin antaa sille kunnon väsytys. Se on vielä pentu ja energiaa riittää vaikka muille jakaa. Ei se tottele tai tule luo kutsuttaessa, mutta ei myöskään hauku toisille koirille. Rauhallinen ja voimakas kuin härkä. Vastaantulijat kaikkosivat aika äkkiä ojan puolelle kun lähestyin selkeästi Rocky hallinnassani. Väsähdin jo parin minuutin jälkeen ja päätin jättää talutushommat suosiolla Jormalle ja tarttua mieluummin kameraani.

Kävelimme mummolan vieressä virtaavaa "jokea" pitkin. Ilma oli ihanan viileä ja auringon laskiessa ja ukkoskuuron lähestyessä kaikki näytti hetken tosi rauhalliselta vaikka miljoonakaupungissa oltiinkin.

Maanantaina puoliltapäivin meillä oli aika sovittuna Suomen Suurlähetystössä. Päätimme nyt vihdoin jättää viisumihakemuksen Suomeen. Jos ja kun lupa tulee niin muutamme sinne ehkä jopa tämän vuoden puolella. Ollaan ihan fiiliksissä, innoissaan ja peloissaan vuorotellen!

Meksiko pahkinankuoressa

Melkein on jo kuukausi vierahtanyt siita kun arvoisa vieras Karjalan kunnailta, nimittain Katja, saapui tanne luoksemme ja ilahdutti meita paitsi lasnaolollaan myos kunnon Suomituliaisilla. Matkalaukusta purkautui mm. leivinpaperia, Iittalan laseja, Panttereita, Fazerin sinista, salmiakkia ja Jenkki -purkkaa. Ja se kauan himoittu lakkahillo, joka on paassyt maustamaan aamujogurttiamme. Pannarista lakkahillon kera olemme myos haaveilleet, mutta parinkin epaonnistuneen kaasu-uuni pannarin jalkeen (jossa pohja palanut ja pinta valkoinen) olemme todenneet lettujen olevan varmempi vaihtoehto.

aamujemme ilo

Kahden viikon lomailun aikana halusin nayttaa Katjalla mahdollisimman monipuolista Meksikoa: kaupungeista maaseutuun, kylmasta aavikkoilmastosta kuuman kosteaan meri-ilmastoon, uutta ja vanhaa, rikkautta ja koyhyytta ja tietenkin tutustuttaa uusiin makumaailmoihin chilen, limonin, tacojen, heinasirkkojen ja muiden herkkujen kautta. Meksikolainen ruoka saattaa alkuun olla melko hevia tavaraa:  salsoja tungetaan joka paikkaan quesadilloista pop corneihin, chilea karkkeihin ja bisseen -puhumattakaan kokkaukseen kaytettavan rasvan ja oljyn maarasta...ja yleensa syodyt annoksetkin ovat reiluja rekkamiehen tankkauksia. Taman lisaksi ulkona syonti on toisinaan kuin venalaista rulettia: Moctezuman kosto voi vaania hienoimmankin ravintolan kaviaarilautasella, katukojun koiratacossa tai vaikka tuikitavallisessa kinkku-ananas -pizzassa, joka saattoi Katjan laakarin pakeille hartaan vessassa vietetyn yon jalkeen. Kyseessa oli onneksi lieva, antibiooteilla kukistettava tapaus, joka ei pilannut suunniteltua Zihuatanejon reissuamme. Oman kokemani perusteella vatsaongelmat, niin pienet kuin suuretkin, ovat enemminkin saanto kuin poikkeus kun vaihdetaan 1. maailman hygieniastandardeista Meksikon "tiputin tan lattialle mut alle kolmeks sekunniks" -kulttuuriin.

myrkytetty pizza

vai oliko se sittenkin tama radioaktiivinen mehu?

ei ainakaan haipihvilla varustettu sandwichini!

Meksikon tunkeminen pahkinankuoreen ei ole helppo homma lainkaan. Taalla kun kulttuuri ja maisemat vaihtelevat lahes joka kaupungissa. Monipuolisuus onkin juuri se mika itseani Meksikossa viehattaa.

innostunut turisti Bellas Artesin edustalla, D.F

inkkariseta karkottaa pahat henget hus pois! D.F

hedelmat tuovat hymyn huulille, D.F

maissi taas irvistyksen, D.F

Taman kertainen Mexico Cityn visiitti oli aika nostalginen, silla yovyimme vanhassa kunnon Hostel D.F Suitessa, kiersimme keskustan ja Chapultepecin lapikotaisin, maistelimme tamales oaxaqueños, haimme aamumehut tutulta ja luotettavalta mehumiehelta hostellin edustalta, kavelimme Coyoacánin varikkaita katuja ja annoimme pari pesoa tuulilasin pesijalle - pellepukuun sonnustautunut kaveri lahestyi maaratietoisesti autoamme kohti lasta oikeassa ja cokis -pullossa oleva pesuneste vasemmassa kadessaan. Heristelimme sormea merkiksi siita, etta emme halua tuulilasiamme pestavan. Ja mita tekee han? Heittaa pesuvehkeet tienlaitaan, heittaytyy tuulilasin paalle ja kay IMITOIMAAN pesemista. Ei auttanut kuin nauraa ja heittaa pari pesoa tasta nerokkaasta liikkeesta. Meksikolaisilla riittaa mielikuvistusta ja tilannetajua ainakin kun rahan tienaamisesta on kyse.

kuun pyramidin valloittajat, Teotihuacán

Mexico Cityn jaatavan kylmyyden (Katjalle tuli ikava toppatakkia!) ja Querétarossa vietettyjen valipaivien jalkeen oli aika vaihtaa Zihuatanejon hiljaisiin rantoihin.

meidan biitsi, playa la Ropa, Zihuatanejo

kookoskaipuu helitti, Zihuatanejo

 Rakastan rannalla olemista useistakin syista, mutta yksi niista tarkeimmista on halpa ja tuore kala, katkaravut, mustekalat ja kaikki meresta tuleva ravinnoksi kelpaava aines. Eika pida unohtaa niista rantahietikolla kasvavista palmuista revittyja kookoksia, joiden makea vesi on parasta hellepaivan janojuomaa.

kokonainen huachinango 

pulpo al diablo eli paholaisen mustekala chilisoossissa

tacos al pastor de pescado eli kalatacot, La Sirena Gorda

salaatti valkosipulissa paistetulla kalafileella, La Sirena Gorda

Seilasimme lautalla Las Gatasin rannalle, joka oli taydellinen snorklailuun. Lahdin paikallisen snorklailijan kanssa tutkimaan rantojen antia mika olikin aika rikasta: kaveri etsi minulle elavan merihamahakin, jota sain pidella kadessani. Seuraavaksi han ui kiinni pallokalan ja antoi sen minulle. Kalaparka oli pulleaa poikaa kunnes paastin sen jatkamaan uiskentelujaan. Snorklailun hatkahdyttavin kohde oli mereen upotettu 8 -metrinen Jeesus -patsas, jonka ymparilla varikkaat kalat parveilivat.

puffer fish! kuva taalta

playa Las Gatas

Katja ja kukkiva ananas

 Liideltiin myos Zihuatanejon ylla.

Elina lahtee nousuun

whii!

Vaikka rannalta palaa aina taysin rentoutuneena ja levanneena niin "normaalielamaan" paluu tuntuu haastavalta. Loiventavana arkeenpaluu-aktiviteettina toimii vaikkapa makirullien pyorittely ja niinpa perinteisen sunnuntailounaan poytaan katettiin herkkuja japanilaisittain. Katjakin paasi samalla eroon sushineitsyydestaan ja maistelemaan uusia, ei niinkaan meksikolaisia makuja mutta silti.

sushin kyytipojaksi Oxxon karpaloFinlandiaa. Katja tykkas.

illalla kiipeiltiin vuorille katselemaan Querétaroa

Kaytiin maanantaina paivareissulla San Miguelissa, joka oli ihanan tyhja viikonlopun juhlijoiden jaljilta. Kiertelimme kauppoja ja autoin Katjaa haastavassa tuliaisten metsastyksessa. Mies kadulla kauppasi huiveja 350 pesolla, ja lopulta sain tingyttya kaksi kappaletta tuohon hintaan. Luulin olleeni ovela kunnes Querétaroon paastyamme naimme kojussa samoja huiveja 100 pesolla. Aina ei voi voittaa.

San Miguel de Allende

"tankki tayteen ysivitosta?"

Viimeisen illan kunniaksi varattiin poyta Maria y Su Bicista, jossa syotiin tlayudaa heinasirkoilla, sopeja cochinita pibililla ja erilaisilla moleilla. Herkkua!

kilin kolin!

loydettiin mollamaijat

kylmaa iltaa lammitti kulaus mezcalia

Katjan ensikosketus Don Amadon micheladaan

Tata siis mahtui kahteen viikkoon Meksikossa. Paljon, mutta silti vain murto-osa kaikesta siita mita taalta loytyy. Uskoisin ja toivon, etta kokemus oli monipuolinen, hauska ja yllattava! On aina mukava saada kavereita kylaan eli kun alkaa kylmyys tai huonot kelit riivaamaan niin tanne vaan!

oikeaoppinen taconsyontitekniikka

Chillailua Tepoztlánissa

Enää 20 päivää jäljellä Meksikossa. En millään haluaisi pitää lukua viimeisistä päivistä täällä mutta ensimmäinen asia mikä mieleen tulee heti aamusta herättyä 'taas yksi päivä vähemmän...'. Viime päivinä on tullut tehtyä inventaariota vaatteista sun muista rojuista ja sunnuntai-aamuna ajoimme Santa Rosan tuppukylään myymään kaikki turha kama pois. Tienasimmepahan ainakin muutaman ylimääräisen peson.

Viime tiistaina alkoi sota vuokralaiset vs. vuokranantajat. Meksikossa ei koskaan saa takuuvuokraa takaisin, koska vuokranantajat tuhlaavat sen heti kun saavat sen käteensä. Jottemme menettäisi kallisarvoisia rahojamme päätimme alkaa pelata likaista peliä. Soitimme arvon vuokraemännälle kertoen ettemme enää Elinan kanssa saa opintotukea joulukuulta ja että maksoimme takuuvuokramme jo Suomeen, joten olemme täysin peeaa. Tarjosimme takuuvuokraa joulukuun vuokraksi (joka on tismalleen yhtä suuri summa), mutta tämähän ei missään nimessä käynyt päinsä. Vuokranantajat tulivat neuvottelemaan kanssamme ja totesivat että olemme heille velkaa myös asunnossa olevista luksusluokan huonekaluista (toimimattomasta TV:stä, rikkinäisistä tuoleista, ruostuneista paistinpannuista, koinsyömistä peitoista jne.). Vakuuttelimme Elinan kanssa, ettei meillä todellakaan ole rahaa PISTE. No, tässä vaiheessa syyttävä sormi osoitti Jorgea, joka joutuisi kuulema maksamaan oman osansa vuokrasta sekä vielä takuuvuokran joka oli edellisen vuokralaisen, Riikan, maksamana edelleen vuokranantajien taskussa. Useiden vihaisten puhelinsoittojen jälkeen tilanne on hieman rauhoittunut, sillä emme ole kuulleet nyt muutamaan päivään vuokrantajista mitään. Syynä tähän voi olla luovutus tai jokin katala ja ovela juoni päämme menoksi. Suunnittelimme vaihtavamme lukot, jottei kämpästämme ainakaan katoa mitään arvokasta näiden roistojen toimesta. 

Nomutta, mennäänpä asiassa eteenpäin. Pari viikonloppua sitten Vincentillä oli keikka Tokyo Popissa, pikku klubilla Mexico Cityssä.

Saapumassa Mexicoon.

 Pancho Villa tai Emiliano Zapata

Tokyo Popin virallinen sponsori. Tämä logon näkeminen kyllä lämmitti mieltä.

4/5 osa Vincentistä + random jengiä

Yövyimme Jorgen kaverin, Claudian, luona Mexicossa.

Santa Fe, Mexico Cityn posh-alue

Seuraavana päivänä ajeltiin kaupungin ulkopuolelle, pikku hippikaupunkiin nimeltä Tepoztlán, jossa tiedossa oli Meksikon vallankumouksen vuosijuhla.

Kylän ainoalle käteisautomaatille jonottamassa.

 Koko kylä oli tupaten täynnä jengiä Mexico Citystä, joten huolimatta useista hotellivaihtoehdoista emme löytäneet vapaata huonetta mistään. Tuntien etsinnän jälkeen kuitenkin tärppäsi ja yövyimme majatalossa, joka oli oikeastaan erään perheen koti ja heillä sattui olemaan ylimääräinen huone tyhjänä. Parin sadan peson hintaan nähden oli kuitenkin ihan laadukas mesta. Tosin emme tienneet että huonevarusteluun kuuluu myös halkaisijaltaan 4cm olevia hämähäkkejä.

'Hotellin' löytämisen jälkeen lähdimme seikkailemaan ruuhkaisia katuja. Matkalla bongasimme mexicocityläisen bändin, Orquesta de la basura - roskaorkesterin. Bändin soittimet oli tehty kierrätyskamasta kuten muovi tai metalliputkista, pannuista ja kattiloista. Kuvassa näkyvä valkoinen putkibasso kuulosti erityisen hyvältä.

 Pääkatu täynnä jengiä.

Kadut täyttyivät tanssivista ja juhlivista Chinelos -hahmoista, jotka ilmeisesti pukeutuvat tietylle alueelle tyypilliseen pukuun ja juhlivat milloin mitäkin merkkipäivää - tässä tapauksessa Meksikon vallankumouksen vuosipäivää.

Chineloilla oli värikkäät ja koristeelliset puvut sekä hiton pelottavat naamat

Oli pakko tunkea samaan kuvaan pikkuisen Chinelon kanssa. Valkoinen jättiläisturisti oli selkeästi pelottava ilmestys tälle kaverille.

Nopea pyörähdys kirkossa. Lattialla oli vielä ruusun terälehtiä häiden jäljiltä.

 Sitten mezcal -saluunassa pikaiset hömpsyt

Ja nälän yllättäessä päädyimme pozole -ravintolaan,

 jossa meitä odotti pelottava kurpitsanaamainen heppu.

Kuuma ja tulinen pozole -keitto on yksi lempiruoistani täällä. Usein keitto tarjoillaan joko kanalla, naudan vatsalla tai sian jaloilla (en ole uskaltanut maistaa kahta viimeisintä), mutta kanalla tarjoiltu maissikeitto on aivan pirun hyvää. Alueesta riippuen sekaan heitetään chileä, sipulia, retiisiä, persiljaa, avocadoa ja tietenkin limonia.

 Keiton kylkiäisiksi tilasin gorditan eli tuhdin, juustolla täytetyn tortillan. Tässä kylässä iskettiin vielä päälle kermaa ja juustoa mikä takasi reilun kalorien yliannostuksen.

 Myöhemmin ilta jatkui pikkuruisessa mojito-baarissa.

 Frappemojito oli namia.

Aamulla poikettiin kahvilan kautta mercadolle syömään aamiaista. Päivän agendassa oli kiivetä Piramide Tepoztecalle eli vuorilla sijaitsevalle pyramidille.

Pikku koululaiset  aloittivat marssimisen heti aamu kymmeneltä.

Maapähkinöitä suoraan maasta.

Mercado on tuoreimpien vihannesten ja hedelmien kultakaivos.

Ensin poikettiin mehuostoksille. Mikään ei ole parempi startti aamulle kuin tuorepuristettu mehu. Tässä suuressa kipossa oleva punainen juoma on jamaica -kukan terälehdistä uutettua vettä, joka maistuu lähinnä mummon viinimarjamehulta. Tätä saatte odottaa tuliaisiksi.

 Cooleri appelsiinimehuille.

Vasemman puoleisessa kannussa oli limonvettä chia siemenillä. Oikealla horchataa eli riisi-kanelivettä.

Tällä kerralla valitsin vampiron eli appelsiini-punajuuri-ananas-greippimehun. Hedelmät ja vihannekset mehustimeen, sur rur ja avot!

 Istuimme nauttimaan aamiaista mehukojun naapuriin, jossa vanha señora paisteli tuoreita tortilloita suoraan masasta eli tortillataikinasta.

 Tortillataikina

 Quesadilla huitlacochella eli maissitryffelillä.

 Itacate kanalla.

 Quesadilla herkkusienillä.

Tuhdin mutta herkullisen aamiaisen jälkeen olimme valmiita extreme urheilusuoritukseen eli kiipeämään vuorilla sijaitsevalle pyramidille. Tie oli kivinen, jyrkkä ja täynnä läähättäviä ja läskejä turisteja kiipeämässä korkkareilla tai jopa paljain jaloin.

Alkutaipaleella vielä hymyilytti.

 Ylöspäin vaan.

Noin 45min kiipeämisen jälkeen pääsimme huipulle. Alhaalla aukesi aivan upea maisema Tepoztlániin.

Pyramidi oli siis aivan minikokoinen verrattuna Teotihuacaniin. Suloinen silti.

 Musta ja valkoinen kenkäpari.

 Laskeutuminen takaisin oli vaikempaa kuin kiipeäminen, sillä kapea polku oli tukossa ylöspäin kapuavien ihmisten vuoksi.

Rankan urheilun jälkeen palkitsin itseni lempparijäätelölläni. Nieve de tuna eli kaktuksenkukkasorbettia.

Takaisin kylässä Chinelot jatkoivat bilettämistä. Yllätimme nämä kaksi pahaa-aavistamatonta kaveria tallustelemasta kaduilla. Selustakoristus oli perin mielenkiintoinen. Pay attention.

Jälleen safkausta. Alkupalaksi totopoksia ja guacamolea.

 Pääruoaksi kanaenchiladoja molella.

Pihviä, salaattia, papuja, ja nopale -kaktusta.

Meksikolainen karvaton koira.

Tässä oli Tepoztlan. Seuraavaksi luvassa Pohjois-Meksiko ja Texas!