Näytetään tekstit, joissa on tunniste Teotihuacan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Teotihuacan. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Meksiko pahkinankuoressa




Melkein on jo kuukausi vierahtanyt siita kun arvoisa vieras Karjalan kunnailta, nimittain Katja, saapui tanne luoksemme ja ilahdutti meita paitsi lasnaolollaan myos kunnon Suomituliaisilla. Matkalaukusta purkautui mm. leivinpaperia, Iittalan laseja, Panttereita, Fazerin sinista, salmiakkia ja Jenkki -purkkaa. Ja se kauan himoittu lakkahillo, joka on paassyt maustamaan aamujogurttiamme. Pannarista lakkahillon kera olemme myos haaveilleet, mutta parinkin epaonnistuneen kaasu-uuni pannarin jalkeen (jossa pohja palanut ja pinta valkoinen) olemme todenneet lettujen olevan varmempi vaihtoehto.

aamujemme ilo

Kahden viikon lomailun aikana halusin nayttaa Katjalla mahdollisimman monipuolista Meksikoa: kaupungeista maaseutuun, kylmasta aavikkoilmastosta kuuman kosteaan meri-ilmastoon, uutta ja vanhaa, rikkautta ja koyhyytta ja tietenkin tutustuttaa uusiin makumaailmoihin chilen, limonin, tacojen, heinasirkkojen ja muiden herkkujen kautta. Meksikolainen ruoka saattaa alkuun olla melko hevia tavaraa:  salsoja tungetaan joka paikkaan quesadilloista pop corneihin, chilea karkkeihin ja bisseen -puhumattakaan kokkaukseen kaytettavan rasvan ja oljyn maarasta...ja yleensa syodyt annoksetkin ovat reiluja rekkamiehen tankkauksia. Taman lisaksi ulkona syonti on toisinaan kuin venalaista rulettia: Moctezuman kosto voi vaania hienoimmankin ravintolan kaviaarilautasella, katukojun koiratacossa tai vaikka tuikitavallisessa kinkku-ananas -pizzassa, joka saattoi Katjan laakarin pakeille hartaan vessassa vietetyn yon jalkeen. Kyseessa oli onneksi lieva, antibiooteilla kukistettava tapaus, joka ei pilannut suunniteltua Zihuatanejon reissuamme. Oman kokemani perusteella vatsaongelmat, niin pienet kuin suuretkin, ovat enemminkin saanto kuin poikkeus kun vaihdetaan 1. maailman hygieniastandardeista Meksikon "tiputin tan lattialle mut alle kolmeks sekunniks" -kulttuuriin.

myrkytetty pizza


vai oliko se sittenkin tama radioaktiivinen mehu?

ei ainakaan haipihvilla varustettu sandwichini!
Meksikon tunkeminen pahkinankuoreen ei ole helppo homma lainkaan. Taalla kun kulttuuri ja maisemat vaihtelevat lahes joka kaupungissa. Monipuolisuus onkin juuri se mika itseani Meksikossa viehattaa.

innostunut turisti Bellas Artesin edustalla, D.F

inkkariseta karkottaa pahat henget hus pois! D.F

hedelmat tuovat hymyn huulille, D.F
maissi taas irvistyksen, D.F
Taman kertainen Mexico Cityn visiitti oli aika nostalginen, silla yovyimme vanhassa kunnon Hostel D.F Suitessa, kiersimme keskustan ja Chapultepecin lapikotaisin, maistelimme tamales oaxaqueños, haimme aamumehut tutulta ja luotettavalta mehumiehelta hostellin edustalta, kavelimme Coyoacánin varikkaita katuja ja annoimme pari pesoa tuulilasin pesijalle - pellepukuun sonnustautunut kaveri lahestyi maaratietoisesti autoamme kohti lasta oikeassa ja cokis -pullossa oleva pesuneste vasemmassa kadessaan. Heristelimme sormea merkiksi siita, etta emme halua tuulilasiamme pestavan. Ja mita tekee han? Heittaa pesuvehkeet tienlaitaan, heittaytyy tuulilasin paalle ja kay IMITOIMAAN pesemista. Ei auttanut kuin nauraa ja heittaa pari pesoa tasta nerokkaasta liikkeesta. Meksikolaisilla riittaa mielikuvistusta ja tilannetajua ainakin kun rahan tienaamisesta on kyse.

kuun pyramidin valloittajat, Teotihuacán
Mexico Cityn jaatavan kylmyyden (Katjalle tuli ikava toppatakkia!) ja Querétarossa vietettyjen valipaivien jalkeen oli aika vaihtaa Zihuatanejon hiljaisiin rantoihin.

meidan biitsi, playa la Ropa, Zihuatanejo

kookoskaipuu helitti, Zihuatanejo
 Rakastan rannalla olemista useistakin syista, mutta yksi niista tarkeimmista on halpa ja tuore kala, katkaravut, mustekalat ja kaikki meresta tuleva ravinnoksi kelpaava aines. Eika pida unohtaa niista rantahietikolla kasvavista palmuista revittyja kookoksia, joiden makea vesi on parasta hellepaivan janojuomaa.

kokonainen huachinango 


pulpo al diablo eli paholaisen mustekala chilisoossissa

tacos al pastor de pescado eli kalatacot, La Sirena Gorda

salaatti valkosipulissa paistetulla kalafileella, La Sirena Gorda

Seilasimme lautalla Las Gatasin rannalle, joka oli taydellinen snorklailuun. Lahdin paikallisen snorklailijan kanssa tutkimaan rantojen antia mika olikin aika rikasta: kaveri etsi minulle elavan merihamahakin, jota sain pidella kadessani. Seuraavaksi han ui kiinni pallokalan ja antoi sen minulle. Kalaparka oli pulleaa poikaa kunnes paastin sen jatkamaan uiskentelujaan. Snorklailun hatkahdyttavin kohde oli mereen upotettu 8 -metrinen Jeesus -patsas, jonka ymparilla varikkaat kalat parveilivat.

puffer fish! kuva taalta

playa Las Gatas

Katja ja kukkiva ananas
 Liideltiin myos Zihuatanejon ylla.

Elina lahtee nousuun


whii!

Vaikka rannalta palaa aina taysin rentoutuneena ja levanneena niin "normaalielamaan" paluu tuntuu haastavalta. Loiventavana arkeenpaluu-aktiviteettina toimii vaikkapa makirullien pyorittely ja niinpa perinteisen sunnuntailounaan poytaan katettiin herkkuja japanilaisittain. Katjakin paasi samalla eroon sushineitsyydestaan ja maistelemaan uusia, ei niinkaan meksikolaisia makuja mutta silti.

sushin kyytipojaksi Oxxon karpaloFinlandiaa. Katja tykkas.
illalla kiipeiltiin vuorille katselemaan Querétaroa
Kaytiin maanantaina paivareissulla San Miguelissa, joka oli ihanan tyhja viikonlopun juhlijoiden jaljilta. Kiertelimme kauppoja ja autoin Katjaa haastavassa tuliaisten metsastyksessa. Mies kadulla kauppasi huiveja 350 pesolla, ja lopulta sain tingyttya kaksi kappaletta tuohon hintaan. Luulin olleeni ovela kunnes Querétaroon paastyamme naimme kojussa samoja huiveja 100 pesolla. Aina ei voi voittaa.

San Miguel de Allende


"tankki tayteen ysivitosta?"

Viimeisen illan kunniaksi varattiin poyta Maria y Su Bicista, jossa syotiin tlayudaa heinasirkoilla, sopeja cochinita pibililla ja erilaisilla moleilla. Herkkua!

kilin kolin!

loydettiin mollamaijat

kylmaa iltaa lammitti kulaus mezcalia

Katjan ensikosketus Don Amadon micheladaan
Tata siis mahtui kahteen viikkoon Meksikossa. Paljon, mutta silti vain murto-osa kaikesta siita mita taalta loytyy. Uskoisin ja toivon, etta kokemus oli monipuolinen, hauska ja yllattava! On aina mukava saada kavereita kylaan eli kun alkaa kylmyys tai huonot kelit riivaamaan niin tanne vaan!

oikeaoppinen taconsyontitekniikka

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Randomventures part 2

Jatkoa edelliseen... 

Toukuun 25. ETN:n bussi starttasi aamukuudelta kohti Mexico Cityä (D.F:ä) kyydissään edellisen illan bänditreeneistä toipuvat La Una ja El Ele. Matkan tarkoituksena oli lähteä vastaanottamaan Suomesta saapuvaa kunniavierasseuruetta ja näyttää D.F:n huudeja kolmen päivän ajan, jonka jälkeen koko kööri siirryttäisiin kotikonnuille Queretaroon.

Heti D.F:een saavuttuamme etsimme Elen kanssa hostellin, jonka luksusvuoteessa vedimme sikeitä iltaan asti kunnes oli aika lähteä lentokentälle noutamaan poikia. Suites D.F Hostel oli mukava pikku hostelli hiljaisella kadulla, vartin kävelymatkan päästä Zocalosta. Reilut 200pesoa/yö. Oiva hinta-laatu -suhde!

Välipihan chillailumesta


Kauan odotetut Suomi-tuliaiset lämmittivät mieltä aamiaispöydässä

Sami tekemässä tuttavuutta keittiötarvikkeisiin


Kalustus oli täyttä Ikeaa lattiasta kattoon


D.F:n agenda oli aika huoleton: torstaina  pojat lähtivät itsenäiselle turistikierrokselle keskustaan sillä välin kun Elen kanssa suunnattiin Polancon kaupunginosaan etsimään shoppailumestoja. Löydettiin surkea Liverpool josta hetken aikaa pyörittyämme hyppäsimme taksiin ja suuntasimme toiseen kauppakeskukseen, jossa ikäväksemme totesimme olevamme täysin väärässä paikassa: täynnä kalleimpia mahdollisia merkkipuoteja ja kaksi tyhjätaskuopiskelijaa. Tyhjin käsin lähdimme takaisin hotellille. Myöhemmin illalla nautimme Coyoacánin puistomaisemista ja ravintoloista tietty. Edellisen illan räkälä-cantinan ja myrkytettyn chorizo-tortan vielä kummitellessa mielessäni, olin hieman epäileväinen uloslähdön suhteen. Onneksi Coyoacán tarjosi kuitenkin huomattavasti laadukkaampaa ruokaa ja juomaa - pojat pääsivät maistamaan kunnon micheladaa sekä mezcalia matosuolalla ja appelsiinilla.

Perjantai-aamuna lähdettiin bussilla ihailemaan Teotihuacánin jylhiä pyramideja. Arkeologisista turistikohteista niinkään välittämättä en odottanut mitään ihmeellistä, mutta pakko myöntää että upeita ne olivat.

Turistikuvaaja Ele: "Pojat, nyt hymyä huuleen. mä otan kuvan!"

Teotihuacanin ominaislaji: albiinoluolaeläin


Ele ja Samin ostama mahtisombrero

Kiipeämässä Kuun pyramidille


Sami ikuistamassa maisemia

comin down the Moon pyramid


Auringon pyramidi


Aurinkopyramidin huipulla piti koskettaa "energiapistettä", joka antoi väsähtäneille kiipeilijöille supervoimat

on the top


Sami lähti tekemään tuttavuutta meksikolaistyttöihin


Illalla saavuttiin takaisin D.F:een ja lähdettiin Samin ja Iiron kanssa kiertelemään öistä kaupunkia. Monumento a la Revoluciónille kävellessämme kohtasimme suojatietä ylittäessämme mielenkiintoisen kaverin, joka suu vaahdoten selitti meille koko elämäntarinansa: mies oli kotoisin Cancunista, tehnyt töitä Jenkeissä sekä oaxacalaisten intiaanivähmmistöjen hyväksi. Hän haluaisi puhua näiden ihmisten puolesta mediassa ja tehdä maailmasta paremman paikan, muttei pysty koska hallitus haluaa hänet hengiltä. Cancunissa hän on kuulema kokonaisen hotelliketjun johtaja. Vartin kestävän palopuheensa jälkeen kaveri sanoi että arvostaisi sydämensä pohjasta jos tarjoaisimme hänelle illallisen. Hetkinen? Hotelliketjun johtaja kerjää illallista kolmelta rähjäiseltä hipiltä.Wtf? Hetken ihmettelyn jälkeen kieltäydyimme ystävällisesti, jolloin mies veti herneen nenään ja jatkoi matkaansa huijaamaan muita hyväuskoisia turisteja.

Vallankumousmonumentti

Zocalon keskusaukio täynnä mielenosoittajien telttoja

Suloinen kärry kadunvarressa

Seuraavana ammuna sanoimme näkemiin D.F:lle ja suuntasimme takaisin Queretaron huudeille Primeran kyydillä.