Se aika vuodesta kun...

Kasvatetaan tai liimataan muhkeat viikset koristamaan naamavärkkiä....




Ripustetaan viirejä autoon...



Kirjoitetaan tussilla isänmäällisiä ylistystekstejä auton takaikkunaan...



Pukeudutaan koreasti isänmaallisiin väreihin…





Ahtaudutaan ilotulitusten saattelemana väenpaljouteen ja micheladan läikkyessä takana olevan niskaan huudetaan...

Donde hay fiesta no hay siesta

Perjantaina ajeltiin appivanhempieni, Jorman siskon ja Junnun kanssa Mexico Cityyn. Tiedossa oli viikonloppu täynnä toimintaa ja sukulointia. Kuukauden päästä Junnu saa siskon, joten lauantaina järkättiin tulevalle mammalle vauvakutsut.






Tyttö kun on kyseessä niin kaikki oli tietty pinkkiä koristeista ruokiin asti. Bileet alkoivat aamuyhdeksältä ja jengiä valui paikalle eri aikaan, sukulaisia, kavereita, naapureita. Pienessä juhlasalissa taisi olla noin 60 ihmistä parhaimmillaan.






Meksikolaiset perhejuhlat ovat viihdyttäviä, mutta myös uuvuttavia. Ne eivät todellakaan ole mitään parituntisia, jonka aikana juodaan kahvit ja lörpötellään viimeisiä kuulumisia vaan hengataan koko päivä aamusta iltaan yhdessä. Mukana ovat serkut, tädit, isoisovanhemmat, isovanhemmat, kälyt, langot, lapsenlapset, koirat ja kissat… En koskaan opi kaikkien nimiä tai muista edes ketkä olen jo nähnyt aiemmin. Kaikkien kanssa on kohteliasta vaihtaa poskipusut tervehtiessä ja lähtiessä: halataan ja sanotaan että olipas kiva nähdä ja pidä huolta vaikka olisit vaihtanut tyypin kanssa vain puolikkaan sanan. Meksikolaiset ovat kyllä muutenkin niin ylitesevuotavan kohteliaita, että välillä oma käytös ja kielenkäyttö tuntuu lähes törkeältä.



Eilen saavuttiin vauvakutsuihin jo aamuyhdeksältä. Oli aamupalaa hedelmineen ja voileipäkakkuineen, joka myöhemmin muuttui tacobrunssiksi ja iltaa kohden kahvi alkoi vaihtumaan tequilaan ja bisseen. Iltakuudelta silmäni alkoivat jo lipsua kiinni ja vetäydyin bileistä ensimmäisten joukossa Jorman mummon ja tädin kanssa noin 8 illalla. Grannies must sleep.



Tänä aamuna sukukokous jatkui aamupalan merkeissä barbacoa -ravintolassa. Vedin napaan reilusti rosvopaistitacoja ja consomea eli lampaanlihalientä. Luoja miten hyvää.




Ja siitä sitten jatkettiin vielä erään Jorman sedän luo kahville. En ollut aiemmin käynyt heidän talossaan. Setänsä matkustaa työn puolesta paljon ja talonsa oli täynnä reissuilta tuotuja, värikkäitä ja hipahtavia juttuja, jotka ottaisin mielläni heti omaan luukkumme.












Ja oli siellä soma kissakin.



Täytyy kyllä sanoa, että tykkään nähdä sukulaisia ja perhettä, mutta tällaiset 24/7 yhdessä tapahtumat käyvät raskaaksi meikäläiselle. En ole mikään armoton hölösuu ja nautin enemmän pienessä porukassa olosta kerrallaan. Näissä perhejuhlissa kaikki ovat yhtäaikaa äänessä ja keskustejen seuraaminen saati niihin osallistuminen ottavat pidemmän päälle paljon energiaa vaikka hauskaa onkin. Illan päätteeksi tuntui kuin olisin juossut henkisen maratonin haha.



Viikonlopun aikana kissat olivat päättäneet pistää ranttaliksi. Etenkin Chiqui rakastaa hyppiä keittiön tasoilla ja repiä talous -ja vessanpaperia. Nyt se oli kiivennyt jääkaapin päälle, heivannut ruokapussin alas ja purrut siihen reiän.



Meow, tervetuloa kotiin!

Action viikonloppu

Perjantaina juhlittiin Jorman ystävän häitä. Vaikka työviikon jälkeen laiskottikin lähteä ulos niin oli kyllä mukava ja rento ilta. Matkalla hääpaikalle eksyimme ja saavuimme kesken siviilivihkimisen, ups. Ei kuitenkaan oltu onneksi ainoat myöhästelijät ja virallisten toimitusten jälkeen siirryttiinkin sitten tärkeimpään eli itse bileisiin.

Ohjelmassa oli mitä häissä nyt aina on; ruokaa, juomaa ja tanssia. Puheita ei pidetty, mutta morsian veti vaikuttavan flamencoesityksen miehelleen. Puolilta öin lähdimme jo kotia kohti, sillä meillä oli suunnitelmia seuraavalle aamulle.

Lauantaina suuntasimme Sierraan viimeisen yhteisen viikonloppumme kunniaksi. Tai no viimeisen kolmeen seuraavaan kuukauteen. Ensi lauantaina Jorge häipyykin jo Gringolandiaan, yyh.

Kohteena meillä oli tällä kertaa Cuatro Palos, Sierran ja Querétaron korkein kohta. Paikallisesta kylästä matkaamme tarttui tuo kuvassa oleva karvaturri. Se lähti seuraamaan meitä kai ruoan toivossa ja hengasi telttamme vieressä koko yön. 

Maisemat olivat lievästi sanottuna henkeäsalpaavat. Reilussa 2700 metrin korkeudessa, vuorien ja pilvien yläpuolella silmä ja mieli todellakin lepäsivät.

Oli taas ihan huippureissu vaikka jäikin lyhyeksi. Olisin viettänyt oikein mielelläni ainakin pari päivää lisää noissa maisemissa. Niin kaunista, puhdasta ja rentouttavaa.

Maailma kylassa Querétarossa

Querétaro on melko kansainvalinen kaupunki. Johtuneeko tama runsaasta Tecin vaihtareiden maarasta, kansainvalisten yritysten lasnaolosta vai mista, mutta jostain syysta taalla tuntuu aina tormaavan uusiin ulkomaalaisiin. Toiset ovat vasta saapuneet, toiset taas jo viettaneet useamman vuoden - ensin tulleet lomailemaan muutamaksi viikoksi, pidentaneet lomaa ja lopulta jaaneet pysyvasti ja meksikolaistuneet. Arvostan niita ketka ovat olleet taalla muutamia kuukausia tai alle muutaman vuoden ja onnistuneet luomaan valtavan ystavapiirin, loytaneet media naranjansa eli sielunkumppaninsa, oppineet Meksikon espanjan varikkaan sanavaston ja sopeutuneet maan tavoille. Eilen pyorailyretkella Sierralla tapasin saksalaisperheen: aidin, isan ja noin 12-vuotiaan poikansa, jotka ovat asuneet ympari maailmaa ja aidin tyopaikan kautta paatyneet tanne Queretaroon. He ovat asuneet Meksikossa noin puoli vuotta nyt ja kaikki puhuivat espanjaa todella hyvin siihen nahden, etta ovat olleet taalla vain hetken aikaa. Mukana retkella olivat myos ukrainalainen ja muutama muu saksalainen, jotka ovat asuneet taalla jo useamman vuoden. Luonnollisesti kaikilta sujui espanja ja etenkin tyypillisten meksikolaisten sanojen hallinta ja kuvittelin heidan olevan syntyperaisia meksikolaisia. Ehka itsekin viela joskus opin doble sentidon eli kielen kaksimielisyyden salat haha.

Toissa tulee tormattya myos paljon ulkomaalaisiin. LGV:n asiakaskunta koostuu meksikolaisten lisaksi etela-amerikkalaisista, jenkeista, aasialaisista ja eurooppalaisista. Ja onhan kaupan toinen omistajakin britti. Taman kaupungin monikulttuurisuus ilmeni minulle kuitenkin vasta muutama viikko sitten jarjestetyilla Festival de las comunidades extranjeras -festareilla, johon siis Querétarossa asuvat ulkomaalaiset pystyttivat standinsa tarjoillen oman maansa tuotteita ruoasta sisustustarvikkeisiin asti. Yli 40 maata jokaiselta mantereelta oli mukana - PAITSI SUOMI. Jos taalla viela ollaan ensi maaliskuussa niin Suomi -standi nousee Ruotsin kylkeen ensi vuonna!

Festarit jarjestettiin Parque Bicentenariossa eli valtavassa puistossa kaupungin ulkopuolella. Olin kuullut puistosta, mutten kaynyt siella aiemmin. Sielta loytyy mm. vesipuisto, elaintarha, vuoristoratoja, jarvi, urheilukentta ja tekemista riittaa melonnasta ja ratsastuksesta kaikenlaisiin urheilumahdollisuuksiin. Tai sitten vaan laiskaan sunnuntai-piknikkiin pullean evaskorin kanssa.


Festarit kestivat perjantaista sunnuntaihin ja jo keskiviikko-aamuna olimme laittamassa ja jarjestelemassa standia juhlakuntoon. Paasin taas lempihommaani eli kirjoittamaan menyyn mustalle pahville varikkailla liiduilla, ripustamaan ottamiani valokuvia ja maalaamaan puulaatikoita displayta varten. Leppoisaa hommaa ja kiva paasta kayttamaan mielikuvitustaan ja saada oma kadenjalkensa nakyviin.

tarjolla tanaan...

Perjantaina puiston ovet aukesivat ja festarit pyorahtivat kayntiin.  Lahes joka kojulla myytiin ruokaa ja herkulliset tuoksut leijailivat ilmassa houkutellen maistamaan jotain joka kojulta. Toiset olivat tosin keskittyneet pelkkaan juomatarjontaan esim. Kuuban kojulle oli taysin mahdotonta paasta, silla mojitonhimoinen joukko miehitti aluetta kuin kiinalaiset Tiibetia. Kahvitauon lomassa tyydyin Bolivian tarjoamiin empanadoihin, jotka olivat vallan herkullisia chimichurri-soossin kanssa.

Etela-Amerikan huudeilla

Aasiasta loytyi mm. Intia, Etela-Korea, Kiina, Japani ja Kuwait

Eurooppa kuhisi makkarasta ja oluesta innostuneita meksikolaisia

Kauppamme osallistui tapahtumaan sponsorina, ei niinkaan minkaan maan edustaja vaikka standillamme heiluikin aikamoinen sekametelisoppa: brittilaista, meksikolaista, saksalaista, ruotsalaista, yhdysvaltalaista ja suomalaista syntyperaa.

vasemmassa ja oikeassa paassa kaupan omistajat, keskella avulias vapaaehtois-tiimi

Tata tapahtumaa varten olimme suunnitelleet salaattiannoksia ja tehneet testiannoksia kaupalla. Gaby eli meidan paakokki oli suunnitellut kaksi erilaista salaattia: ensimmainen oli tabbouleh ja toinen paprikasta, kurkusta, tomaatista, yrteista ja auringonkukanversoista tehty salaatti. Ainekset oli aseteltu kuppeihin kerroksittain, jotta ne pysyisivat mahdollisimman tuoreina ja kauniina tarjoiluhetkeen asti. Salaattien lisaksi listalle valittiin suunnittelemani hedelmacoctel joka koostui ananaksesta, mangosta ja porkkanasta lime-inkivaari-piparminttu-hunaja kastikkeella.

Perjantaina ja lauantaina valmistettiin Gabyn kanssa salaatteja liukuhihna -tyylilla.

Seuraavat kuvat eivat ole ottamiani, vaan tyokavereiden ja muiden kameroista kerattyja otoksia. Propsit siis heille.

salaatit purkeissaan

muffarit, keksit ja browniet © La gallina verde

brownieta nami nami

sunnuntain tiimi: mina, Rocío, Mat ja Crista

brownien kaveriksi luomukahvia

reippaita apulaisia

kaikilla kavijoilla oli oma passinsa, johon kerattiin maiden leimoja. 

Sunnuntaina juhlat paatyivat kunnon pirskeisiin. Niin afrikkalaiset kuin latinotkin musisoivat ja tanssivat taytta hakaa samalla kun mojitopisarat lenteliva ilman halki.

Hienot pippalot kerrassaan, vaikka jalkikateen hieman harmittaa etten ehtinyt maistelemaan ruokia ja tutkimaan standeja niin paljon kuin olisin halunnut. Ensi vuonna kuitenkin uudestaan ja toivottavasti saisimme tilaisuuden pistaa pystyyn Suomi-standi. Suunnittelimme jo Elinan ja Jorgen kanssa mita kaikkea sielta voisi loytya...palaamisiin!