Viime tiistaina alkoi sota vuokralaiset vs. vuokranantajat. Meksikossa ei koskaan saa takuuvuokraa takaisin, koska vuokranantajat tuhlaavat sen heti kun saavat sen käteensä. Jottemme menettäisi kallisarvoisia rahojamme päätimme alkaa pelata likaista peliä. Soitimme arvon vuokraemännälle kertoen ettemme enää Elinan kanssa saa opintotukea joulukuulta ja että maksoimme takuuvuokramme jo Suomeen, joten olemme täysin peeaa. Tarjosimme takuuvuokraa joulukuun vuokraksi (joka on tismalleen yhtä suuri summa), mutta tämähän ei missään nimessä käynyt päinsä. Vuokranantajat tulivat neuvottelemaan kanssamme ja totesivat että olemme heille velkaa myös asunnossa olevista luksusluokan huonekaluista (toimimattomasta TV:stä, rikkinäisistä tuoleista, ruostuneista paistinpannuista, koinsyömistä peitoista jne.). Vakuuttelimme Elinan kanssa, ettei meillä todellakaan ole rahaa PISTE. No, tässä vaiheessa syyttävä sormi osoitti Jorgea, joka joutuisi kuulema maksamaan oman osansa vuokrasta sekä vielä takuuvuokran joka oli edellisen vuokralaisen, Riikan, maksamana edelleen vuokranantajien taskussa. Useiden vihaisten puhelinsoittojen jälkeen tilanne on hieman rauhoittunut, sillä emme ole kuulleet nyt muutamaan päivään vuokrantajista mitään. Syynä tähän voi olla luovutus tai jokin katala ja ovela juoni päämme menoksi. Suunnittelimme vaihtavamme lukot, jottei kämpästämme ainakaan katoa mitään arvokasta näiden roistojen toimesta.
Nomutta, mennäänpä asiassa eteenpäin. Pari viikonloppua sitten Vincentillä oli keikka Tokyo Popissa, pikku klubilla Mexico Cityssä.
Saapumassa Mexicoon.
Tokyo Popin virallinen sponsori. Tämä logon näkeminen kyllä lämmitti mieltä.
4/5 osa Vincentistä + random jengiä
Santa Fe, Mexico Cityn posh-alue
Seuraavana päivänä ajeltiin kaupungin ulkopuolelle, pikku hippikaupunkiin nimeltä Tepoztlán, jossa tiedossa oli Meksikon vallankumouksen vuosijuhla.
Kylän ainoalle käteisautomaatille jonottamassa.
Koko kylä oli tupaten täynnä jengiä Mexico Citystä, joten huolimatta useista hotellivaihtoehdoista emme löytäneet vapaata huonetta mistään. Tuntien etsinnän jälkeen kuitenkin tärppäsi ja yövyimme majatalossa, joka oli oikeastaan erään perheen koti ja heillä sattui olemaan ylimääräinen huone tyhjänä. Parin sadan peson hintaan nähden oli kuitenkin ihan laadukas mesta. Tosin emme tienneet että huonevarusteluun kuuluu myös halkaisijaltaan 4cm olevia hämähäkkejä.
'Hotellin' löytämisen jälkeen lähdimme seikkailemaan ruuhkaisia katuja. Matkalla bongasimme mexicocityläisen bändin, Orquesta de la basura - roskaorkesterin. Bändin soittimet oli tehty kierrätyskamasta kuten muovi tai metalliputkista, pannuista ja kattiloista. Kuvassa näkyvä valkoinen putkibasso kuulosti erityisen hyvältä.
Kadut täyttyivät tanssivista ja juhlivista Chinelos -hahmoista, jotka ilmeisesti pukeutuvat tietylle alueelle tyypilliseen pukuun ja juhlivat milloin mitäkin merkkipäivää - tässä tapauksessa Meksikon vallankumouksen vuosipäivää.
Chineloilla oli värikkäät ja koristeelliset puvut sekä hiton pelottavat naamat
Oli pakko tunkea samaan kuvaan pikkuisen Chinelon kanssa. Valkoinen jättiläisturisti oli selkeästi pelottava ilmestys tälle kaverille.
Nopea pyörähdys kirkossa. Lattialla oli vielä ruusun terälehtiä häiden jäljiltä.
Sitten mezcal -saluunassa pikaiset hömpsyt
Ja nälän yllättäessä päädyimme pozole -ravintolaan,
jossa meitä odotti pelottava kurpitsanaamainen heppu.
Kuuma ja tulinen pozole -keitto on yksi lempiruoistani täällä. Usein keitto tarjoillaan joko kanalla, naudan vatsalla tai sian jaloilla (en ole uskaltanut maistaa kahta viimeisintä), mutta kanalla tarjoiltu maissikeitto on aivan pirun hyvää. Alueesta riippuen sekaan heitetään chileä, sipulia, retiisiä, persiljaa, avocadoa ja tietenkin limonia.
Keiton kylkiäisiksi tilasin gorditan eli tuhdin, juustolla täytetyn tortillan. Tässä kylässä iskettiin vielä päälle kermaa ja juustoa mikä takasi reilun kalorien yliannostuksen.
Aamulla poikettiin kahvilan kautta mercadolle syömään aamiaista. Päivän agendassa oli kiivetä Piramide Tepoztecalle eli vuorilla sijaitsevalle pyramidille.
Pikku koululaiset aloittivat marssimisen heti aamu kymmeneltä.
Maapähkinöitä suoraan maasta.
Mercado on tuoreimpien vihannesten ja hedelmien kultakaivos.
Ensin poikettiin mehuostoksille. Mikään ei ole parempi startti aamulle kuin tuorepuristettu mehu. Tässä suuressa kipossa oleva punainen juoma on jamaica -kukan terälehdistä uutettua vettä, joka maistuu lähinnä mummon viinimarjamehulta. Tätä saatte odottaa tuliaisiksi.
Vasemman puoleisessa kannussa oli limonvettä chia siemenillä. Oikealla horchataa eli riisi-kanelivettä.
Tällä kerralla valitsin vampiron eli appelsiini-punajuuri-ananas-greippimehun. Hedelmät ja vihannekset mehustimeen, sur rur ja avot!
Istuimme nauttimaan aamiaista mehukojun naapuriin, jossa vanha señora paisteli tuoreita tortilloita suoraan masasta eli tortillataikinasta.
Quesadilla huitlacochella eli maissitryffelillä.
Tuhdin mutta herkullisen aamiaisen jälkeen olimme valmiita extreme urheilusuoritukseen eli kiipeämään vuorilla sijaitsevalle pyramidille. Tie oli kivinen, jyrkkä ja täynnä läähättäviä ja läskejä turisteja kiipeämässä korkkareilla tai jopa paljain jaloin.
Alkutaipaleella vielä hymyilytti.
Noin 45min kiipeämisen jälkeen pääsimme huipulle. Alhaalla aukesi aivan upea maisema Tepoztlániin.
Pyramidi oli siis aivan minikokoinen verrattuna Teotihuacaniin. Suloinen silti.
Laskeutuminen takaisin oli vaikempaa kuin kiipeäminen, sillä kapea polku oli tukossa ylöspäin kapuavien ihmisten vuoksi.
Rankan urheilun jälkeen palkitsin itseni lempparijäätelölläni. Nieve de tuna eli kaktuksenkukkasorbettia.
Takaisin kylässä Chinelot jatkoivat bilettämistä. Yllätimme nämä kaksi pahaa-aavistamatonta kaveria tallustelemasta kaduilla. Selustakoristus oli perin mielenkiintoinen. Pay attention.
Jälleen safkausta. Alkupalaksi totopoksia ja guacamolea.
Pääruoaksi kanaenchiladoja molella.
Pihviä, salaattia, papuja, ja nopale -kaktusta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti