Kuten aiemmin kerroin, meillä oli ongelmia vuokraemäntiemme kanssa, koska päätimme olla maksamatta joulukuun vuokraa. Tästä päätöksestä alkoi sota, joka kesti kaksi viikkoa, kärjistyi tiistai-iltana konfliktiin ja päättyi keskiviikkona toiminnantäytteiseen pako-operaatioon. Seuraavat tapahtumat sijoittuvat tiistain, 13. joulukuuta ja perjantain, 16. joulukuuta väliselle ajalle. Jotta juttuun tulisi hieman eloa, leikin BB:tä ja kerron tarinan valvontakamerain silmin.
Tiistai 13. joulukuuta
Manufactura 56:n asukkaat olivat vastaanottaneet useita puhelinsoittoja vihaisilta vuokraemänniltä. Koska he olivat tehneet jo harvinaisen selväksi, etteivät aio maksaa vuokraa, katsoivat he turhaksi vastata puhelimeen. Edellisellä kerralla vanhempi vuokraemäntä oli vaatinut J:tä, yhtä kolmesta asukkaasta, maksamaan 6 000 pesoa vuokrasta sekä vuokratakuusta, vaikka emännällä oli jo taskussaan edellisen vuokralaisen takuu. Useiden huijausyritysten jälkeen vanha rouva sai luuria korvaansa. Kostoksi tästä päättivät vuokranantajat tehdä petollisen suunnitelman. Illalla asukas E:n poikaystävä halusi tulla vierailulle lava-autollaan, mutta taloyhtiön portinvartijat eivät päästäneet häntä sisälle vuokrantanajien ohjeistuksen mukaan, joka kuului seuraavasti: taloon numero 56 ei saisi päästää autoja laisinkaan, mukaanlukien auton omistavaa vuokralaista. Illalla töistä saavuttuaan asukas J kuitenkin puhui portinvartijan ympäri ja pääsi sisälle omaan kotiinsa. Onnellinen loppu...tähän mennessä.
Keskiviikko, 14. joulukuuta, klo 9.33.
Manufactura 56 naisasukkaat, E ja U, heräävät ovisummerin epävireiseen pirinään. Useiden päivien puhelinhäirinnän seurauksena ei ollut vaikea arvata että oven takana päivystivät rakkaat vuokraemäntämme, 80-vuotias himouskovainen tyrannimamma (jolla oli tapana tunkea asukkailta saadut vuokrarahat kalsareihinsa) ja hänen 50 -vuotias tyttärensä. Väsyneinä loputtomaan rahanvaatimusyrityksiin kokoontuvat tytöt U:n huoneeseen ja päättävät olla avaamatta. Noin puolen tunnin oven hakkaamisen jälkeen emännät luovuttavat ja häipyvät tiehensä tyhjin käsin. Hetken odottelun jälkeen asukkaat siirtyvät alakertaan nauttimaan aamiaista. Pian he huomaavat ettei keittiön valo toimi - ei myöskään mikro, kahvinkeitin tai jääkaappi. Sähköt ovat poikki. Asukkaille käy heti selväksi että vihaiset eukot ovat katkaisseet sähkön koko taloon. Hetkeäkään epäilemättä he soittavat kolmannelle asukkaalle, J:lle, ja kysyvat mitä tehdä. Yhteistuumin he päättävät että nyt oli aika häipyä.
Klo. 11
Asukkaat ovat täysin tyrmistyneitä tilanteesta. He pohtivat mitä tehdä. Jäädäkö sähköttömään, pimeään asuntoon, jota vainoavat vihaiset mummelit, vai tehdäkö ratkaiseva liike, pakata kamat ja häipyä vähin äänin? Ongelmana oli, ettei asuntoon 56 päästetty autoja laisinkaan, eivätkä tytöt pääsisi poistumaankaan asunnostaan, sillä vuokranantajat saattaisivat olla väijyssä portilla tai portinvartijat soittaisivat emännille hetimiten huomattuaan tytöt. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi ja ratkaisu olisi tehtävä pian, sillä pimeän tuloon oli vain 7 tuntia aikaa. Mikäli he päättäisivät lähteä, oli koko asunto tyhjennettävä valoisaan aikaan. Töissä sillä hetkellä ollut asukas, J, ehdotti että tytöt soittaisivat ystävälleen R:lle, joka mahdollisesti voisi auttaa heitä pakenemaan asunnosta kaikkineen kamoineen. He lähettävät R:lle SOS viestin ja R soittaa takaisin kysyen ovatko tytöt joutuneet vankilaan tai vastaaviin ongelmiin. E:n selitettyä tilanteen R:lle, hän lupaa katsoa mitä voi tehdä ja soittaisi takaisin heti kun tietäisi enemmän. Suunnitelmaa vaikeutti fakta että R:stä oli tullut isä edellisenä päivänä ja tämä oli parhaillaan perheensä luona rannikolla, satojen kilometrien päässä Veracruzissa.
Klo. 12.30
Asukkaat vastaanottavat puhelun R:ltä, joka kertoo tuntevansa kaverin, O:n, samasta taloyhtiöstä, jossa tytöt asuvat. Tällä henkilöllä on lava-auto ja hän auttaisi asukkaita lastaamaan kaiken autonsa kyytiin ja pakenemaan pimeän tultua. Tämän jälkeen asukkaat veisivät tavaransa ja muuttaisivat R:n ex-taloon, joka olisi sillä hetkellä tyhjillään. He sopivat tapaavansa O:n ja tämän kaverin asunnon ulkopuolella klo. 18.00.
Klo. 13
Asukkailla on vajaat 5 tuntia aikaa pakata kaikki mitä talossa on. Reppuja ja matkalaukkuja on yhteensä kuusi kappaletta, mutta vuoden mittaan kertyneet tavarat vaativat tuplamäärän pakkaustilaa. Alkaa armoton pakkaus ja ahdistus, sillä heidän on jätettävä rakas kotinsa muutaman tunnin sisällä, kiireellä ja ilman ennakkovaroitusta.
Klo. 17.40
Pimeä on jo lähes laskeutunut. Sähköjen edelleen puututtua, sisätiloissa alkaa olla jo niin pimeää, että pakkaus käy mahdottomaksi. Enimmät tavarat ovat jo ulko-oven vieressä odottamassa noutajiaan. Suunnitelmana oli toimia nopeasti, sillä edellisten viikkojen kokemusten mukaan tytöt arvelivat, että vuokraemännät saapuisivat jälleen illalla kolkuttelemaan oven taakse. Heidän oli vain toivottava, etteivät heidän auttajansa sekä vainoajansa saapuisivat samaan aikaan oven taakse.
Klo. 19
E ja U ovat odottaneet pimeässä, tyhjässä asunnossa jo puolitoista tuntia. Kaikki tavarat ovat alakerrassa valmiina lähtöön. He päivystävätt yläkerrassa katsoen ikkunasta ulos, yrittäen nähdä milloin R:n tuntomerkkien mukainen, valkoinen lava-auto saapuisi heidät pelastamaan. Tytöt alkavat käymään jo kärsimättömiksi, sillä molempien matkapuhelimien akut käyvät vähiin. Yhtäkkiä kulman takaa lähestyy hitaasti tutun oloinen hahmo. Lyhyt, paksu ja harmaahiuksinen. Vuokraemäntä on palannut!
Klo. 19.15
R lähettää U:lle viestin, että hänen miehensä ovat pian perillä. Vuokraemännän hakatessa ovea vihaisena kaksin käsin tytöt piiloutuvat pimeään kylpyhuoneeseen, josta käsin he lähettävät R:lle viestin peruuttaa operaation. R vastaa että käski apureidensa odottaa O:n asunnon edessä, joka on muutaman talon päässä tyttöjen asunnosta. Pitkien ja tuskaisten minuuttien jälkeen alaovi hiljenee ja tytöt uskaltavat poistua kylpyhuoneesta takaisin ikkunan ääreen tarkkailemaan tilannetta. He näkevät valkopaitaisen miehen poistuvan oveltansa. Pikimiten E ryntää alakertaan avaamaan oven auttajilleen. Yksi kavereista astuu sisälle taskulampun kanssa ja tiedustelee välittömästi mikä tavara on helposti rikkimenevää ja mikä ei. Panikoivina mutta helpottuneina tytöt näyttävät mitkä laatikot ja kassit menisivät alimmaiseksi lavalle. Tällä välin O peruuttaa autonsa ulko-oven eteen, josta tavarat olisi helppo heittää kyytiin. Pako-operaatio alkaa. Laatikot ja laukut lentävät pikavauhdilla kyytiin ja 5 minuutin jälkeen auto on lastattuna.
Klo. 19.45
Tytöt ovat hakemassa keittiöstä viimeisiä laatikoita kun he kuulevat kaksi tuttua naisääntä ovelta. Sanomatta sanaakaan on selvää ketkä ovella ovat jälleen. Ensin he aikovat piiloutua, mutta tajuavat olevansa umpikujassa. Ainoa vaihtoehto tilanteessa on astua rohkeasti esiin, joten he kävelevät ulko-ovelle, jossa emännät yrittävät estää lava-autoa lähtemästä. Tytöt huutavat kavereille että tulisivat perässä ja tapaisivat nämä kadun toisella puolella olevassa Oxxossa. Vuokranantajien estelystä huolimatta pojat pakenevat kyydissään asukkaiden koko omaisuus. Vuokralaisten ja emäntien välillä alkaa kiivas väittely, jonka aikana tytöt saavat kuulla valheita, rahavaatimuksia ja liudan muuta roskaa. Reilun tunnin taiston jälkeen tytöt tarjoutuvat maksamaan 650 pesoa maksavan ylläpidon (johon kuuluu puutarhan ja pihanhoito), joka oli nyt jo kasvanut korkoa 50 peson verran. Lisäksi he tulisivat huomenna maksamaan puuttuvat vesi -ja sähkölaskut vuokranantajille. Tämän lisäksi emännät vaativat tytöiltä vielä allekirjoituksen hämäriin papereihin, jota he kieltäytyivät tekemästä. Yhteistuumin he sopivat tapaavansa vuokrantajat asunnossaan seuraavana päivänä klo. 18, jolloin he maksaisivat laskut ja kirjoittaisivat kyseisen paperin. Tämän jälkeen he pääsivät viimein pakenemaan talostaan.
Klo. 21
Tytöt juoksevat Oxxoon, josta he soittavat kolmannelle asukille, J:lle, joka saapui autollaan hakemaan heidät. Matka jatkui kohti R:n ex-taloa, jossa muuttokuorma oli jo puoliksi purettu, kiitos reippaiden muuttomiesten. Panikointi muuttuu helpotukseksi, vitsailuksi ja pakosuunnitelman spekuloinniksi. Vaikka itse suunnitelma oli hieman hiomaton, onnistui operaatio toivotulla tavalla ja Manufactura nro. 56 asukkaan pääsivät vihdosta viimein turvaan tavaroineen. Suurimpien kamojen jäätyä R:n tyhjään taloon, ex-asukkaat lähtivät etsimään hotellia keskustasta päästäkseen toipumaan stressaavasta päivästä.
Torstai, 15. joulukuuta, klo. 12
Vihaisina vuokranantajien toiminnasta ja koko edellisen yön pohdittuaan maksaako puuttuvia laskuja vai ei, asukkaat päättävät maksaa yhteensä 600 pesoa puuttuvasta sähköstä ja vedestä. Vastoin kuten tytöt olivat edellisenä iltana sopineet emäntien kanssa tapaavansa klo. 18 he päättivät palauttaa talon avaimet ja puuttuvan rahasumman kirjekuoressa. Päästyään taloyhtiön porteille vartija tiedusteli heti aikeitaan ja vaati heitä soittamaan vuokraemännille. Tytöt vakuuttelivat soittavansa vuokraemännille heti kun pääsisivät sisälle ex-taloonsa keräämään jääneitä tavaroita. Tyttöjen olisi pitänyt osata aavistaa, ettei portinvartijaan ollut luottamista, sillä heti sisälle päästyään he saivat puhelinsoiton emänniltä ja käskyn odottaa puoli tuntia heidän saapumistaan paikan päälle. Tytöt sanoivat, ettei heillä olisi aikaa odottaa, joten he keräsivät kamat pikavauhtia, hyvästelivät Marsmaniksi ristityn naapurinsa ja pakenivat paikalta juoksujalkaa. Se oli viimeinen kerta kun he näkivät rakaan kotitalonsa.
Perjantai, 16. joulukuuta, klo. 12
Vietettyään kaksi yötä hotellissa kodittomien ex-asukkaiden oli tarkoitus kotiutua J:n vanhempien luo viimeisten Meksiko-päivien ajaksi. J:n siskon lapsen ristiäisten vuoksi koko suku oli kuitenkin kerääntynyt taloon ja heille ei olisi tilaa ennen sunnuntaita. Varasuunnitelmana heillä oli soittaa E:n poikaystävälle, joka lähtisi tuomaan heille avainta asuntoonsa, jossa he voisivat asua sunnuntaihin asti. E:n poikaystävä O saapui lava-autollaan hakemaan puolikasta muuttokuormaa hotellilta. Kodittomat + O jakautuivat kahteen autoon ja sopivat tapaavansa R:n luona kamojen hakemista varten. J ja U olivat pääsivät perille, mutta E:stä ja O:sta ei kuulut mitään. Hetken odottelun jälkeen E soitti U:lle ja kertoi että he olivat ajaneet kolarin. J ja U eivät olleet uskoa korviaan. He lähtivät välittömästi ajamaan kolaripaikalle, jossa odotti O:n auton lisäksi kaksi muuta kolaroitua autoa. Henkilövahingoilta kuitenkin onneksi vältyttiin. Tuntien selvittelyn jälkeen O joutui maksamaan 11 000 pesoa vahingonkorvauksia, jonka jälkeen muuttoryhmä pääsi jatkamaan matkaansa. Vihdoin R:n talolle päästyään ex-asukkaat löytävät tavaransa olohuoneesta, jossa maalaripojat olivat parhaillaan maalaamassa seiniä. Yllättäen heidän matkatavaransa olivat saaneet osansa maalista ylleen. Ei auta itku -kamat jälleen lavalle ja nokka kohti O:n kämppiä.
Kodittomat kulkurit olivat jälleen löytäneet katon päänsä päälle sunnuntaihin asti, mutta kuinka kävisi sen jälkeen? Pääsisivätkö he J:n vanhempien taloon? Mitä vastoinkäymisiä heillä olisi vielä edessään? Tarina jatkuu vielä yhdeksän päivää...
 |
| The Gypsy Vagabonds on tour |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti