Kaikesta hässäkästä joutuen en sitten ehtinyt kirjoittaa enää lopputekstejä Meksikosta. Täällä siis ollaan Suomen kamaralla oltu vajaat 24h. Tällä hetkellä olo on väsynyt, haikea, surullinen, toisaalta olen iloinen perheen ja ystävien näkemisestä. Tällä hetkellä on järkyttävintä on se tunne kuin aika olisi pysähtynyt siksi aikaa kun olin poissa - mikään ei ole muuttunut, kaikki on täysin samaa ja itse taas tunnen olevani täysin eri ihminen.

Viimeiset päivät Meksikossa menivät hirmu nopsaan ja yhtäkkiä oltiinkin jo Elinan kanssa lentokentällä sanomassa heipat. Mieltämme helpotti onneksi se, että molemmat tiedämme varmasti palaavamme Meksikoon ennemmin tai myöhemmin. 

Kirjoitan vielä viimeisistä päivistä ja kirjoittamattomista reissuista kun saan kuvat koneelle. Tämän jälkeen blogi jatkuu heti kun pääsen takaisin Meksikon maille. 

Kiitos kaikille lukijoille!