Kevään sato

Puutarhani on tuottanut tasaiseen tahtiin pinaattia ja miniporkkanoita viime syksystä asti. Nyt ilmojen lämmettyä entisestään ovat auringonkukat jo yli kaksimetrisiä.

Porkkanatkin ovat villiintyneet pahemman kerran. Tänään nostin ainakin parin kilon verran makeita puikuloita, pienimmät jätin vielä pulskistumaan maahan. 

Miten mukava onkaan olla oma kasvimaa. Rentoa puuhailua ja plussana vielä tuoretta ja hyvää ruokaa. Taidanpa raivata vielä lisää kylvötilaa ja pistää lisää porkkanoita tai perunoita kasvamaan.

Viikonloppuna

Jormalle pamahti jälleen parin viikon duunikeikka Michiganissa. Matkansa alkoi oikein vahvasti, sillä sunnuntai-aamulle tilattu lentokenttätaksi ei koskaan saapunut. Sain siis ripeän mission herätä ja lähteä heittämään herraa kentälle. Olen ajanut motarilla pariin kertaan päiväsaikaan ja kokemus oli ihan karmea. Nyt sitten ajoin puoliunessa pimeässä aamu-yössä isojen trailereiden keskellä. Taisin hieman täristä pelosta, mutta hengissä selvittiin molemmat.

Lauantaina oltiin anoppilassa juhlimassa Jorgen isän synttäreitä. Sunnuntaina pysyttelin kotona ja kokkailin shakshoukaa. Toki on mukavampaa jakaa sunnuntaipäivällinen jonkun kanssa, mutta maistui se näinkin.


Chillailin myös Lunan kanssa. Otettiin aurinkoa takapihalla, (tai siis itse otin aurinkoa, Luna vaani porkkanapuskien seassa ja hyökkäili sieltä kimppuuni). Leikittiin myös neidin lempparilelulla eli Walmartin paperisella leipäpussilla. Eli Luna menee pussin sisään ja hyökkää sieltä varpaideni kimppuun, yeah.

Oikeat lelut kuten kilisevät pallot, kissanminttu tai leikkihiiret eivät ole läheskään yhtä mielenkiintoisia kuin paperipussi, viinipullon korkit tai korvatulpat. Ollaan jo opittu kantapään kautta, että turha ostaa kalliita kissaleluja kun parhaimmat viihdykkeet näyttävät löytyvän ihan kotoa.



Jep, hulluilla on halvat huvit - idiooteilla ilmaiset.

Hän joka maataan viljelee

Muutama kuukausi takaperin (eli heti muuton jälkeen) päätin kääntää osan takapihan kellertävästä nurmikkoparasta kasvimaaksi. Iskin multaan tomaatin, pinaatin, kesäkurpitsan ja korianterin siemenet. Porkkanatkin pääsivät kylvöön, mutta kasvimaan sijasta isoon muoviruukkuun. En tiedä miksi päädyin tähän ratkaisuun. Joku hetken mielenhäiriö? Jälkeenpäin ajateltuna ne olisivat varmasti viihtyneet oikein hyvin noiden muiden kanssa.

Ensimmäisenä lehtensä mullan alta ojensivat porkkanat ja pinaatit. Perässä seurasivat tomaatit ja korianteri, viimeisenä kesäkurpitsat. Tältä näytti noin kuukausi sitten:

Ja tältä eilen:

Alkuun hitaat ja kituvat kurpitsat ovat nyt vallanneet elintilan niin korianterilta kuin pinaatiltakin. Joka päivä ne puskevat uutta ja isompaa lehteä, mutta itse kurpitsoista ei ole vielä tietoakaan. Epäilen että ne ovat aikeissa laajentaa reviiriään aina tomaattien tontille asti. Pinaattiparat yrittävät kovasti sinnitellä noiden kahden  välimaastossa. Ne ovatkin kasvaneet jo erittäin kiitettävästi, voi olla että ensimmäinen sadonkorjuu koittaa jo ensi viikonloppuna! Jos näin käy uskon, että vieressä kärttäävät kurpitsat tulevat käyttämään tilaisuuden hyväkseen tunkeutuakseen pinaattien reviirille. Noh, viidakon (kasvimaan) lakien mukaan vahvin voittakoon.

Tomaateilla on vielä reilusti elintilaa. Jätin aikamoiset välit taimien kesken, koska kokemuksesta tiedän että pian ollaan tomaattiviidakossa. Niiden kasvu on ollut hidasta, mutta varmaa. Uskoisin, että parin kuukauden päästä alkaa jo punaisia palleroita kehittymään.

En anna tomaattien hitaan kasvun kuitenkaan hämätä, sillä tämä lajike on salakavala: edellisessä kämpässä erehdyin istuttamaan suloiset pikku tomaatintaimet samaan jättiruukkuun basilikan kera. Alussa ne tulivat hyvin juttuun keskenään, mutta hetken kuluttua basilika alkoi hidastaa kasvuaan ja päivä päivältä se näytti apeammalta. Pelastin raukkaparan  toiseen ruukkuun mutta ei se enää toipunut. Paholaisen tomaatit olivat kai iskeneet juuria pitkin ja vieneet basilikalta kaiken elintilan. Pidän siis silmällä noita toistaiseksi viattoman näköisiä taimia.

Korianteri pinnistää kesäkurpitsan alta:

Porkkanat näyttävän viihtyvän ruukussaan. Naattien koosta päätellen mullan alla kehittyy jo makeita, oransseja pötkylöitä. Ehkei niiden sijoitus ruukkuun ollutkaan pöllömpi idea.

Näiden lisäksi löytyy tietty perusyrtit: basilikaa, oreganoa, timjamia, jotka hengailevat tyytyväisinä omissa ruukuissaan.

Kasvimaa on aika huippujuttu. Oman ruoan kasvattamisessa on jotain kovin viehättävää. Taidan alkaa laajennuspuuhiin kunhan saan päätettyä mitä istuttaisin seuraavaksi. Varmaan erilaisia chilejä, paprikaa, kurkkua, salaattia, melonia. Kaikkia noita!

Maalasin myös viime viikonloppuna ostamani ruskeat saviruukut ja laitoin kaktukset niihin.

Mamey muistuttaa pitkalti avocadoa ulkonaoltaan ja koostumukseltaan. Maku on myos pehmean rasvainen, mutta toisin kuin avocado mamey on lahes allonmakea. Aluksi en tykannyt siita yhtaan eika se vielakaan mene sinallaan mutta pirteloihin ja sheikkeihin se on mita loistavin aines. Nieve de mamey (mameysorbetti) on myos mercadon vakio snacksini. Torkean hyvaa.

Mamey on trooppisten alueiden asukki eli taalta Querétarosta sita ei loyda. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta laittaa tama etanamainen siemen multaan ja katsoa mita siita syntyy. Muutaman kuukauden mullassa muhinnan jalkeen pikkuinen puski itsensa paivanvaloon. Menee viela vuosikymmenia kun tama kaveri antaa hedelmaa, mutta ainakin alku on lupaava.

Elossa ollaan

Kylla vain, taalla Querétaron kamaralla olen edelleenkin turvallisesti enka suinkaan kadonnut kuin pieru saharaan. Olen vain viime aikoina ollut erittain laiska kiireinen kirjoittelemaan kuulumisia vaikka harjoittelukin loppui jo ja nain ollen pahimmat paivittaiset pakot ja kiireet takana pain. Uskallan kuitenkin vaittaa, etta pikavauhtia valmistuva opparini on suurin syypaa ulkomaailmasta eristaytymiselleni. Feisbuukki, Skype ja Bloggeri ovat jaaneet vallan unholaan kun olen napytellyt menemaan tuntikausia kotona (jossa meilla muuten on jo vihdoin keittionpoyta tuoleineen!) tai lahikahvilassa nettiyhteyden katketessa. Tiistaina on luvassa opparin esitys, jonka jalkeen viela viimeiset hionnat ja sitten palautus. Aivan uskomatonta etta lahes neljan vuoden "aherrus" lahestyy loppuaan! Jos saan kaiken valmiiksi ajoissa eli taman kuun loppuun mennessa niin voipi olla etta palkitsen itseni pikku reissulla ;)

Paljon juttuja on tapahtunut, kesakuun paluulippujen kohtalo nayttaisi olevan jo hyvin selkea ja nailla nakymin syksyksikin on luvassa uusia maisemia. Niista lisaa myohemmin, ensin nautitaan kesasta ja tulevaisuutta mietitaan myohemmin!

Puutarhakokeilu on muuten karannut taysin kasista: kaksimetriset tomaatinvarret puskevat tomaattia kuin viimeista paivaa. Talla hetkella varsista killuu lahes 50 poikaa. Paprika ja serrano puskevat myos hedelmaa, mutta habanero on pahasti jaljessa. Sita ei nayta kiinnostavan ottaa osaa muiden chilien kasvukilpaan. Kesakurpitsat olivat myos hyvalla mallilla ja kukkivat komeasti kunnes sain idean siirtaa ne isompaan ruukkuun (siis litran jogurttipurkkiin), jonka jalkeen ne nopeasti heittivat henkensa. Yksi yrittaa viela epatoivoisesti sitkutella mutta kaipa raukka on paastettava karsimyksistaan. Lahes kolme kuukautta mullassa levannyt mameykin herasi talviunilta ja oli eraana aamuna yllatyksekseni puskenut komean varren mullan alta. Villeissa unelmissani poimin joskus mameyn hedelmia kotipihani puusta.. 

Olen muuten aivan koukussa kolumbialaiseen Las muñecas de la mafia -telenovelaan, joka kaikessa naurettavuudessaan ja tyypillisessa latinojengit teurastavat toisiaan -asetelmassaan on aivan loistavaa aivot narikkaan -viihdetta. Taidanpa kuluttaa sunnuntain viimeiset tunnit taman laatuohjelman parissa... leppoisaa viikon alkua!

Menneiden viikkojen kuulumisia ja uusia löytöjä

Pitkästä aikaa! Blogi on jäänyt hieman heitteille, mutta nyt on aika elvyttää sitä hieman henkiin. Pääsyy kirjoittamattomuuteen on ollut yksinkertaisesti se ettei ole tapahtunut paljon mitään kirjoittamisen arvoista. Päivät ovat koostuneet pääasiassa seuraavanlaisesta toiminnasta: salille-töihin-kotiin-salille-kotiin ja sama toistuu päivästä toiseen. Viikonloput ovatkin sitten kuluneet löhöillessä ja univelan lyhentämisessä. Tänä aamuna toimimme täysin tapojemme vastaisesti ja heräsimme sunnuntai-aamuna jo kukonlaulun aikaan lähteäksemme pyöräilemään Juriquillan aavikoille ja vuorille. Kivisiä vuoristoteitä seikkaillen löysin pyöräilyyn aivan uudenlaisen fiiliksen ja innostuin niin, että mietin jo oman pyörän ostamista. Kauniit vuoristomaisemat todellakin vetivät vertoja hikisen spinningsalin seinille. Harmi etten jaksanut raahata kameraa mukanani eli ei kuvia tällä kertaa.

Olen löytänyt uuden aarteen. Se on Molino de la Cruz eli mercadon vieressä sijaitseva "mylly", josta löytää vastajauhettua jauhoa vehnästä, ohrasta, kaurasta ja rukiista. Lisäksi sieltä löytyy mantelijauhetta, kikhernejauhoa ja kaikkia mahdollisia siemeniä, papuja ja pähkinöitä mitä kuvitella saattaa. Ja kaikki tämä niin paljon halvemmalla kuin supermarketista. Perjantaina maahanmuuttotoimistossa vierailun yhteydessä kävin ostamassa leivän leivonta-aineksia ja tuhlasin koko iltapäivän vaivaten ja kohotellen taikinaa. Mamulaitoksesta puheenollen, sainpa osakseni kunnon huudot toimiston virkailijalta kun EN OLLUT TEHNYT VIISUMINI ETEEN MITÄÄN AIEMMIN. Näinpä juuri. Viimeksi kerrottiin, että ei hätää kaikki kunnossa, odottele vaan ihan rauhassa ja tule tammikuussa katsastamaan tilanne uudestaan. No, virkailijatäti antoi puhelinnumeron, johon minun pitää soittaa tiistaina klo. 14.30 jälkeen ja sieltä minulle kuulema kerrotaan mitä tuleman pitää. En yllättyisi jos linjan toisesta päästä vastaa oranki...ehkä se ainakin osaisi hoitaa asiat ripeämmin kuin tämän lajin edustajat.

Olemme myös löytäneet myös toisen aarteen; Ed Fishin eli mereneläviin erikoistuneen ravintolan kotimme lähellä olevalta plazalta. Viime viikonloppuna kävimme maistelemassa cocteleja, tacoja ja micheladoja ja tänään otimme uusinnan. Paikka itsessään on kauhea räkälä, mutta halvat hinnat ja ruoan hyvä laatu ovat tärkeimpiä antribuutteja kuin ulkoiset puitteet. Moni taco päältä ruma, sisältä maukas.

Ed Fish onkin katkarapu!

salaattia, pico de galloa, limeä, ananas-habanero salsaa

Corona-chelada

Victoria -michelada

 Suomalaisen kebabbilan tai huoltsikkakiskan sinappi-ketsuppi-HP-kastike -viritelmä kalpenee meksikolaisen yhdentoista eri salsan armeijalle.

katkaraputaco (ravut ovat piiloutuneet salaatin ja soossien alle)

Aguachile eli kylmä katkarapu-kurkku-lime-chile-avocado-tomaattikeitto. Hellepäivän helpotus.

Katkarapucoctail. Hyvää, mutta tyhmyyttäni unohdin pyytää ilman ketsuppia. 

Marliinitaco

Tässäpä olivat jännittävimmät uutiset. Ensi viikonloppuna on puente eli pitkä viikonloppu, jonka käytämme tehokkaasti hyödyksi matkustamalla pikkukylään Jaliscon osavaltioon, josta eräs maailmakuulu juomakin on peräisin. Siitä lisää myöhemmin. Kolmen viikon kulutta Cakes saapuu myös visiitille ja silloin saan toimia kahden viikon aikana turistioppaana kierrellen Querétaroa, lähikaupunkeja ja biitsiä. Sitä ennen on hoidettava kuitekin kasoittan rästitöitä, jotta voin rauhassa löhötä hiekalla ja nauttia kylmää kookosvettä.

Kirsikkatomaatin versot pääsivät tänään uuteen boksiin ja samalla kylvin habaneron siemeniä. Maailman tulisimman salsan ainekset ovat siis tuloillaan, mutta sadonkorjuuseen on vielä aikaa. Beware.