Aloitin tässä kuussa vetämään suomen kielen peruskurssia neljälle meksikolaiselle. Nyt neljän tunnin jälkeen on sanottava että vitsit miten antoisaa ja haastavaa onkaan opettaa äidinkieltään täysin nollasta.
Hommasta erityisen haastavaa tekee se ettei minulla ole minkäänlaista pedagokista koulutusta tai kokemuksesta opettaa yhtikäs mitään. Siksi tähän haasteeseen tartuinkin. Oppilaani olivat tästä faktasta hyvinkin tietoisia, koska tapasin heidät ennen tuntien aloitusta selittääkseni mitä tekisimme ja oppisimme.
Silloin kauan, lähes 3 vuotta sitten, kun palasin tänne toin mukanani kirjan
From Start to Finnish, joka on siis suomen alkeiden kirja ulkomaalaisille. Se on englanniksi ja suomeksi ja tarkoitukseni oli opettaa sen avulla Jormalle kultaisen äidenkieleni salat. Muutaman satunnaisen tunnin jälkeen kirja keräsi pölyä jossai laatikon pohjalla parin vuoden ajan. Kunnes nyt vihdoin löysin sille käyttöä.
Kirja sisältää 40 kappaletta eri arkipäivän tilanteista Suomeksi. Esittäytymistä, kysymistä, keskustelua, kulttuuria...Se toimii kieliopillisena tukena ja tienä, mutta tunneilla keskustelemme yleensä eri teemoista, piirrellään sukupuita, kuunnellaan suomalaisia kappaleita ja tutkitaan sanojen merkityksiä sekä katsellaan YleAreenasta ohjelmia tekstityksillä. Toki harjoitellaan myös kirjoittamista, ääntämistä ja erityisesti puhekieltä ja slangia. Kirjakielen ymmärtäminen on toki tärkeää, mutta kyllä arkipäivän puheen tajuaminen on mielestäni vielä merkittävämpää.
Olen ihan tosi otettu, että nämä tyypit haluavat oppia kieltä, jota puhuu vain reilut 5 miljoonaa ja jolla ei oikeastaan tee mitään ellei sitten asu Suomessa. Kaksi oppilaista on nuoria insinöörejä, työkavereita, jotka rakastavat skandinaavista kulttuuria ja designia ja suomalaista heavy metallia. Kaksi muuta ovat vanhempi pariskunta, jotka ovat menossa syksyllä Lappiin reissuun ja haluavat oppia kieltä saadakseen enemmän irti matkastaan. Kaikilla on motivaatio todella korkealla, mikä tekee omasta hommastani todella helppoa.
Läksyt, kokeet ja tehtävät hoituvat ilman kurittamista tai turhia muistutteluita. Ei mitään 10 -sivuisia läksyjä lauserakenteista vaan arkipäivän fraaseja ja verbien taivuttelua persoonapronomineissa, sanaston kartoittamiseksi ja puhekielen ymmärtämiseksi video, elokuva tai dokumentti. Tällä kertaa annoin heille kotitehtäväksi katsoa
Tavarataivas - leffan, koska mielenkiintoinen aihe ja puhekieli. Siitä sitten jutellaan ensi tunnilla.
Huomaan, että sormi menee suuhun tilanteissa joissa minulta kysytään esimerkiksi mikä ero on sanoilla
millaisen ja
millainen. Googlettamalla selviää moni asia, mutta selittäminen on silti hankalaa. Eikä selitys
se nyt vaan on niin ole kovin oivaltava.
Ennen ensimmäisen tunnin alkamista jännitin ihan sairaasti, että osaanko opettaa mitään, selittää asioita loogisesti ja että poistuvatko oppilaani vihaisena kesken tunnin, koska olen niin paska ope. No, eivät poistuneet ja näyttävät jo neljän tunnin jälkeen edistyneen melkoisen hyvin. Tällä hetkellä he osaavat tervehtiä vuorokauden mukaan, kysellä kuulumisia, kertoa mitä heille kuuluu, esitellä itsensä ja muita ihmisiä, kertoa milloin ovat syntyneet ja mistä he ovat kotoisin, taivuttaa olla-verbiä persoonapronomineissa, käyttää posessiivisuffikseja eri substantiiveissä ja numerot 1-100.
Tänään muuten alkaa kahden viikon pääsiäisloma! Hurray! Pitkät lomat ovat kyllä paras koulussa työskentelemisen eduista. Ei olla menossa rannalle tai mihinkään kauas, mutta on meillä muutama parin yön reissu suunnitteilla. Suomen kielen tunnit jatkuvat normaalisti maanantai-iltaisin lomienkin aikana. Koulu tulee tosin olemaan kiinni, joten ehkä raahaan valkoisen taulun kotiin ja kutsun oppilaani matalaan majaamme. Luna on varmaan lukittava johonkin siksi aikaa, jottei karkoita vieraitamme kiipeilemällä heidän lahkeitaan ylös.
Perjantaiface. Tästä se alkaa, loma!