Residente permanente

Tänään jumitin neljä tuntia mamutoimistossa, mutta ei haittaa yhtään, sillä tästä päivästä lähtien mamustatukseni on residente permanente eli pysyvä asukas. Huraa!

Hyvästit vuosittaisille viisumimaksuille ja ah niin rakkaalle mamutoimistolle. Ehkä tulen ikävöimään sitä ainoaa mukavaa virkailijaa, joka aina hymyili minulle, jutteli mukavia ja muisti jopa nimeni vuodenkin jälkeen. Mahtava tyyppi.


Tämä pahainen muoviläpyskä takaa oleskeluni Meksikossa por siempre, ikuisesti. Seuraava askel onkin kansalaisuus haha. Ehkä kuitenkin pysyn mieluummin suomalaisena.

Viimeksi pinna oli hieman kireällä maksun kanssa tapahtuneen virheen vuoksi. Tein tutkimustyötä ja varasin ajan Haciendasta toimittaakseni palautusta varten tarvittavat dokumentit. Mamutoimiston pomo antoi kirjeen, jonka avulla minun pitäisi saada takaisinmaksu. Eivät kuulema lupaa mitään. Hohhoijaa tätä byrokratiaa...

Kiitos, Los Estados Unidos Mexicanos, lupaan olla lainkuuliainen ja rehti asukkaasi.

Mamuasioiden hoitoangistia

Murrrr!

Olen vihainen kuin nälkäinen Luna ennen lounasta. Otsasuoneni on tykyttänyt tänään siihen malliin, että nyt olisi varmaan parempi rauhoittua ennenkuin saan jonkun halvauksen. Vihastukseni syy on mitä rakkain virastoni, Instituto Nacional de Migracion, eli mamutoimisto.

Olen tässä hoidellut viisumihakemustani jo reilun kuukauden ajan. Toimittanut dokumentteja, kirjeitä, valokuvia, sormenjälkiä ja maksanut itseni kipeäksi. Jos nyt tarkkoja ollaan niin olen pistänyt reilut 5000 pesoa uuteen viisumiini. Viime visiitillä kaksi viikkoa sitten minulle sanottiin että kaikki on kunnossa ja että 15 päivän päästä voisin hakea uuden viisumini.

Eilen sain sitten sähköpostia mamutoimistosta, että esittäisin pärstäni siellä asap. Tässä vaiheessa aavistelin jo jonkin olevan pielessä, koska mamutoimisto ei koskaan lähettele viestejä perään hakemusten edistymisestä. Tänään aamulla polkaisin sinne reippaana kyselemään viisumini edistymisestä, ja kyllä vain, pahat aavisteluni kävivätkin toteen.

Luukun täti selitti, että pankista saamani kuitti lähes 5000 peson maksusta oli kirjoitettu väärin: 20 lukua sisältävän koodin kaksi viimeistä numeroa olivat vaihtaneet paikkaa. 84 sijaan pankkipojalle oli ilmesesti sattunut näppäinvirhe ja siinä luki 48. Proseduuri olisi seuraavanlainen: minun pitäisi maksaa UUDESTAAN 5000 peson maksu, tuoda uusi (virheetön) kuitti, pyytää mamutoimistolta kirje, jossa haen 5000 peson takaisinmaksua ja toimittaa tämä kirje Haciendaan eli valtionkonttoriin tms.,jotta he voivat tehdä "kadoneen" rahan palautuksen tililleni.

Tässä vaiheessa yritin hengittää syvään ja kaikin voimin hillitä korvistani nousevaa savua. Tuijotin tuimasti, suu tiukalla viivalla, lasi-ikkunan takana tapittavaa tätiä, yrittäen kaikilla aisteillani saada selville onko tässä kyseessä taas yksi näistä huijataan tyhmää güeritaa -asetelmista. Selitin, että minulla ei a) ole varaa maksella 5000 pesoa vähän väliä (joka, btw, kattaa yli puolet kuukausipalkastani) b) olla tuntikausia poissa töistä ravatakseni täällä, c) minkäänlaista takuuta siitä, että maksettuani uudelleen saan todella palautuksen rahoistani. HALUAN MUSTAA VALKOISELLA!

Virkailija sanoi ymmärtävänsä täysin tilanteeni ja vakuutteli että kyllä myöhemmin saisin takaisinmaksun. Onhan minulla kuittikopio, jonka avulla todistaisin maksaneeni kahteen kertaan. Joo, mutta ei todistusta siitä, että minulle on luvattu takaisinmaksu. Hänen selityksensä alkoi saada enemmän pohjaa kun hän näytti minulle alkuperäisen paperin, jossa tuo 20 -numeroinen koodi on kirjoitettuna ja jonka vein pankkiin sinä päivänä kun maksoin. Ja kyllä, tuossa paperissa tosiaan koodi loppui 84:ään ei 48:aan. Eli mitä todennäköisimmin pankkipoika naputteli numeron väärin. Aloin jo miettiä kaikenlaisia teorioita: ehkä tämä on pankin ja mamutoimiston yhteistyöhuijaus, johon höynäytetään ne hyväuskoisimmat hörhelöt, jotka eivät koskaan edes tajua tulleensa huijatuiksi?

Tämä homma käryää todella pahasti. Ja jos koko hemmetin sotku on todella vain näppäilyvirhe niin onko se ihan oikeasti niin *tun vakavaa?

ARGH!

Rakkain virastoni, INM

On jälleen se aika vuodesta kun pääsen kuluttamaan maahanmuuttotoimiston penkkejä. Viisumini umpeutuu muutaman viikon sisällä ja viimeiset hetket sen uusimiseen ovat käsillä. Kävin jo noutamassa paperin, jossa kerrotaan mitä kaikkia dokumentteja minun pitää toimittaa ja kuinka paljon maksaa. Yllätyksekseni palvelu oli huomattavasti parempaa kuin viime vuonna ja virkailija jopa sanoi iloisesti että halutessani voin maksaa viisumini suoraan kahdeksi vuoksi yhden vuoden sijaan. Ohhoh!

kuva

Tämän viikonlopun vielä kasailen papereita ja maanantai-aamuna sitten suuntaan mamutoimistoon tarkistamaan, että kaikki dokumentit ovat oikeita ja tuoreilla päivämäärillä. Sitten pankkiin maksamaan käteisellä koko homma (kortilla ei voi maksaa), sieltä kopioimaan maksukuitti muutamaan kertaan ja sitten takaisin mamuun ja luovuttamaan koko paperipino ja antamaan sormenjäljet. Sitten odotellaan muutama viikko viisumin valmistumista.

Nyt olen ekstrahuolellinen pankissa asioidessa, sillä viime vuonna virkailija kirjoitti kuittiin nimeni väärin ja huomasin sen vasta kun olin antamassa papereita mamuvirkailijalle. Tietenkin minun piti sitten lähteä takaisin pankkiin pyytämään uutta kuittia. Haastetta lisää se, että mamutoimisto avaa ovensa ainoastaan 13.00 asti, pankki aukeaa vasta 10.00 ja paperit ovat toimitettava samana päivänä kun maksu on suoritettu. Mikäli maksukuitti on edelliseltä päivältä niin voi voi ei käy ja uutta maksua kehiin vaan…

Kolmen tunnin armonaika on siis erittäin vähän pankissa sekä mamutoimistossa asiointia varten, joten strategiani on seuraava: olla klo. 8.00 mamutoimiston ovien takana ja heti 9.00 toimiston auettua päästä luukulle ensimmäisten joukossa ja tarkistaa kaikki dokumentit, tämãn jälkeen lähteä lähimpään pankkiin toivoen ettei siellä ole kauheasti jonoa. Pankkiin päästyäni kello on ehkä 10.30 -11.00 ja ulos selviydyttyäni noin 12.00. Tämän jälkeen minulla on vielä tunti aikaa ehtiä takaisin mamutoimistoon joten juoksuksi menee. Ehkä otan taksin.

Löysin paikallisen yliopiston (Universidad Autóma de Querétaro) tekemän videon, jossa haastatellaan laillisia ja laittomia maahanmuuttajia Querétarossa ja puidaan maahanmuuttolaitoksen keskeisimpiä ongelmia eli byrokratiaa, korruptiota ja yleistä epäselvyyttä. Tämän dokkarin myötä ymmärtää hieman paremmin miksi niin moni maahanmuuttaja jättää paperit hankkimatta ja päättää oleskella luvattomasti.

Queretaro Ciudad Extranjera from Arana Design on Vimeo.

Laillinen asukas

Jeeejeeejee!

Reilun puolen vuoden taisto viisumista ja laillisesta oleskelustani taalla paattyi eilen virallisesti! Nyt ei tarvitse vuoteen menna vaantamaan katta maahanmuuttovirastoon. Oon niin happy happy happy :)

Semana santan kunniaksi sain neuvoteltua huomisen vapaapaivaksi eli tiedossa 4 vapaata putkeen! Ollaan jo jonkin aikaa suunniteltu matkaa Huasteca Potosinaan San Luis Potosín osavaltioon ja tanaan pakataan telttavarusteet ja varhain huomen aamulla suunnataan Ciudad Vallesiin ja sielta eteenpain Huastecan vuoristoon ja vesiputouksille. Eilen eteemme sattui muutama uutinen alueella talla hetkella riehuvista metsapaloista, joissa on tuhoutunut jo 10 000 hehtaaria metsaa ja asutuksia. Viimeisten tietojen mukaan palo olisi jo kuitenkin hallinnassa. Adventure tourism kuulostaa sinallaan kivalta, mutta metsapalosta pakeneminen on jo ihan oma juttunsa.

Tassa hieman videokuvaa talta viikolta.

Turistikohteiden pitaisi olla suht turvassa ja naiden paloalueiden ulkopuolella, mutta katsotaan huomenna mika meininki siella on.

Leppoisaa paasiaista! Virpokaa ja syokaa suklaamunia ja lahettakaa annos mammia tanne, kiitos.

Kärsivällisyyskoulussa

Yritän aina kaivaa niistä kaikkein kurjimmistakin asioista sen kultaisen reunuksen, jonka avulla kaikki epämukava ja mielipahaa aiheuttava muuttuukin yhtäkkiä opettavaiseksi kokemukseksi tai loppujen lopuksi johtaa edes jonkinlaiseen positiiviseen tulokseen. Nyt olen kuitenkin tainnut kohdata voittajani. Se on vaarattoman näköinen ja suhteellisen pieni ulkoiselta olemukseltaan, mutta sen mahtia ei parane vähätellä; nimittäin Meksikon maahanmuuttovirasto. Tähän äärimmäisen epäorganisoituun byrokratian ja ikuisen paperisodan pyhättöön olen tuhlannut järjettömät määrät aikaa, energiaa ja rahaa, jotta saisin tallustella näitä ihania katuja pelkäämättä että poliisisetä nappaa hihasta ja heittää paperittoman pikku clandestinan putkaan häpeämään.

jonon jatkoksi muiden laittomien maahanmuuttajien kanssa? kuva täältä

Siitä lähtien kun saavuin (2,5kk sitten) olen käynyt säännöllisesti kysymässä ohjeita kuinka minun tulisi toimia, että saisin uusittua viisumini joka vanhenee 23.11.2012 eli kahden päivän kuluttua. Proseduuri on aina sama: virkailija pyytää viisumia ja passia, tarkastaa, vilkaisee tietsikan ruutua, kilauttaa kaverille tai feisbuukkaa, kysyy yleisöltä "hei pitäiskö tälle kaverille antaa viisumi?", raapii päätään ja lopulta heittää tiskiin paperin jossa listataan kaikki tarvittavat dokumentit viisumini uudistamista varten. Selväpyy. Mutta uudistaminen ei käykään päinsä koska olen ollut poissa Meksikosta yli 4kk ILMOITTAMATTA. Eli kun Suomessa koitti huhtikuu minun olisi pitänyt lähettää Meksikoon kirjallinen ilmoitus, että jäänkin hieman pidemmäksi aikaa kotimaahani. Totta hitossa mieleeni tulee ilmoittaa tällaisia tuikitärkeitä faktoja varsinkin kun niistä ei ole etukäteen mainittu sanallakaan. Tämän johdosta voimassa oleva opiskelijaviisumini ei olekaan enää voimassa ja joudun toimittamaan nipun dokumentteja ja itse kirjoittamani kirjeen, jossa anon ja rukoilen että saisin viisumilleni jatkoa. 

Kaksi viikkoa eteenpäin, kun minulla vihdoin on kaikki dokumentit alkuperäisinä ja allekirjoitettuina palaan takaisin nöyränä ja kärsivällisenä. Olen itsevarma ja toiveikas siitä, että tällä kertaa minulla on kaikki dokumentit, minulta ei voida pyytää mitään ylimääräistä tai vaikka pyydettäisiinkin, minulla olisi paperi ja todistus joka tilanteeseen ja vielä viisi varakopiota kustakin paperista. Tällä kertaa en antaisi tämän jättimäisen puskutraktorin jyrätä ylitseni, vaatien lisäselvityksiä, joita minulta ei aiemmin ole edes pyydetty. Kun kärsivällisen jonotuksen lopuksi pääsen luukulle ja ojennan dokumenttini niin virkailija toteaa: "Tänään astui uusi laki voimaan, jonka vuoksi kaikki dokumentit, hakemukset jne. joissa on tätä päivää vanhemmat päiväykset EIVÄT OLE ENÄÄ KELVOLLISIA." Pum. Täydellinen knockout. Virkailijatyttö jatkoi jaarittelua, mutta kaikelta vihaltani ja pettymykseltäni en enää kiinnittänyt huomiota hänen sanoihinsa vaan kuvittelin kuinka helpottavaa olisi hypätä tiskin toiselle puolelle kokeilemaan lucha libre taitojani. Nyt ymmärrän miksi asiakkaan ja virkailijan välissä on luodinkestävä lasi ja miksi aseistetut vartijat päivystävät ovensuulla.

No mitäs nyt sitten? Kaikki dokumentit uusiksi tuoreilla päiväyksillä, uusi viisumihakemus ja selvitys siitä miksi olen aloittanut työharjoitteluni ja muuttanut viimevuotisen Meksikon osoitteeni toiseen ilmoittamatta aiemmin. Mutta tämä ei tietenkään riitä. Koska viisumini ehtii vanhentua jokatapauksessa ennekuin saan uuden, joudun maksamaan laittomasta oleskelusta sakkoa sekä uuden viisumin hinnan, yhteensä noin 4000 pesoa. 

Väkisinkin tulee mieleen kuinka olen ikinä kehdannut valittaa Kelan tavasta hoitaa asioita hitaasti ja hankalasti.Tämän kivi-paperi-sakset pelleilyn keskellä ikävöin nettihakemuksia ja puhelinpalveluita pitkällä ja kalliilla jonotusmaksulla. 

Taisto viisumin saavuttamisesta jatkuu...sillä välin lohduttaudun lukemalla blogia, johon on koottu tositarinoita mm. Meksikon oikeusjärjestelmän ja muiden virallisten systeemien kuten maahanmuuttoviraston toimivuudesta. Epätoivon hetkellä vertaistuki on paras apu. Hazme el chingado favor, por favooor...