Olen tässä kuukausien mittaan keräillyt kuvia esitelläkseni Queretaron ravintola-antia. Lähellä 5 de Mayo baarikatua sijaitsee hindulainen Bhaji jossa nautimme herkullisen illallisen; ananas-persikka -kanakormaa, tomaattista kanacurrya, raita-salaattia ja naan -leipää (joka oli niin herkullista että oli pakko testata kotikeittiössäkin). Pahoittelut surkeasta kuvalaadusta - hämärä valaistus oli hieman epäsuotuisa herkullisten ruokakuvien napsimiseen.
Bhajin naapurissa sijaitsee mukavannäköinen libanonilainen, johon on pakko ehtiä käymään vielä!
Huhtikuisella Oaxacan reissulla tuli syötyä tlayudaa eli jättikokoista tortillaa, jonka päälle on levitetty molea ja erilaisia täytteitä. Kyseessä on siis meksikolainen pizza, jossa pohjan korvaa tortilla ja tomaattikastikkeen mausteinen mole -soossi. Queretarossa on useampi oaxacalainen mesta, mutta María y su Bici oli ensimmäinen jossa olen käynyt. Mesta oli kalliihko, mutta ruoka veti vertoja aidoille Oaxacan herkuille-pisteet siitä!
Henkilökohtainen suosikkini: tlayuda molella, heinäsirkoilla, avocadolla ja oaxacalaisella juustolla. Suolalla ja limellä maustetut heinäsirkat toivat rapsakkuutta tähän herkulliseen pizzasysteemiin.
Rapeat koivet rutisivat hampaiden välissä, mmm...
Tlayuda on perhepizzan kokoinen eli yhdestä riittää vallan hyvin kahdelle, jopa useammalle, sillä puolikkaankin tuhoamisessa vatsa joutuu tiukille.
Listalta löytyi kuutta erilaista mezcalia. Baarimikko esitteli listan läpikotaisin ja kakkosvaihtoehto, pechuga, on mezcal-shotti joka sisältää palan kanan rintafilettä. Ei uskallettu kokeilla vaan pysyttiin perinteisessä vaihtoehdossa...
Naapurin luomukauppa täytti viime viikolla 1 vuotta, jonka kunniaksi kanta-asiakkaille järjestettiin synttärikemut. Ennen Vincentin keikkaa käytiin Elen kanssa maistelemassa pari lasia boolia ja nauttimassa herkullisista ruokamaistiaisista. Tarjoilijat kiikuttivat herkkuja nopeammin kun ehti kuvia ottaa. Muutaman herkun maltoin kuitenkin ikuistaa.
Aloiteltiin vuohenjuustolla ja mangopyreellä päällystetylä chapatalla, herkkusieniquichella ja tietenkin mansikkaboolilla.
Jamon Serranoon kääritty viikuna oli täysin uusi mutta herkullinen makuyhdistelmä.
Vaihtoehto perinteisille nakki-juusto-viinirypäletikuille: kirsikkatomaatti -fetajuusto- oliivitikku!
Tätä mestaa meillä tulee Elen kanssa ikävä! Ehdotettiin omistajalle franchising -sopparia Suomeen eikä kuulema ollut huonompi idea. Luomuherkkuja kilpailukykyisillä hinnoilla, paikanpäällä valmistettua ruokaa tuoreista luomukasviksista -varma menestys. Ei ylihinnoittelua eikä ainoastaan rikkaan eliitin ravintoa vaan kaikkien ulottuvilla olevaa lähiruokaa. Oma lempparituotteeni on luomujogurtti (peräisin Flor de Alfalfan luomutilalta, jossa vierailimme muutama kuukausi sitten), jonka koostumus on ihanan kermainen ja maku kirpeän hapan.
Tämä litran pöniskä löytyy aina jääkaapistamme.
Entisenä pikaruokaravintolan työntekijänä olen saanut elämänmittaisen annostuksen burgereita ja virvoitusjuomia, joten ne eivät vaan uppoa enää. Onneksi täältä Carl's Junioreiden, Burger Kingien ja kultaisten kaarien keskeltä löytyy myös vaihtoehtopikaruokaketju: Super Salads. Alunperin Monterreysta kotoisin oleva salaattiketju on yksi lemppariravintoloistani Queretarossa. Loputon salaattilista takaa, että jokaiseen makuun löytyy vaihtoehto, ja mikäli ei, 75 peson hintaan on mahdollista tehdä oma salaatti 12 eri täytteestä ja lisukkeesta. Ja salaattiahan saa myös kotiinkuljetuksena!
Agua de melón ja agua de fresa eli meloni -ja mansikkavettä. Täällä lähes jokaisessa ravintolassa huomaa Jenkeistä tutun ilmiön: annokset on suunniteltu niin suuriksi, että niitä on mahdoton syödä loppuun. Litran juomista jäi puolet juomatta vaikka herkullisia olivatkin.
Viime kerralla tein oman salaatin 12 eri täytteestä ja sain eteeni valtavan vadin, jonka päädyin ottamaan take awayna mukaani ja syömään iltapalaksi. Tällä kerralla päätin siis tilata combon eli puolikkaan salaatin, jonka kyytipojaksi tuli tomaatilla ja kinkulla täytetty pitaleipä (joita olikin yhteensä 4 palaa).
Jorgen tomaatti-mozzarella toasti ja cajún-kanasalaatti näytti houkuttelevalta. Meinasi annoskateus iskeä...
...mutta kookoksella paneroitu kana-avocadosalaatti karpalokastikkeella oli kyllä herkullista, vaikka puolikas annoskin jäätävän kokoinen.
Pfff.. ja jälleen vatsat pinkeinä. Super salaatti kiittää ja kuittaa!
Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä - itseasiassa numero ykkösenä seuraa ravintola/coffee shop La Biznaga, jonka erikoislaatuinen sisustus ja tunnelma valloittimat minut ensivisiitillä. La Biznaga on pikkuruinen, hämärä luola hippityylisellä sisustuksella, jossa mikään ei ole tylsää ja tavanomaista - puhutaan sitten ruokalistasta, henkilökunnasta, muista ruokailijoista tai sisustuksesta. Nykyään perjantai -ja torstai-iltaisin pöytään saa jonottaa yli puolikin tuntia, mutta jokainen minuutti on herkullisen ruoan ja leppoisan tunnelman arvoista.
Heti sisäänkäynnin luona on tikapuut parvelle, jossa voi rennosti löhöillä tyynyjen päällä ja töherrellä seinille (joka on täysin sallittua ja jopa suotavaa).
Vakkarijuomani on la lluvia, sade, johon tulee mansikkaa, appelsiinia ja ananasta, mutta tällä kertaa mieleni teki jotain raikkaan kirpeää, joten päätin kokeilla vihreää verdecitaa, johon tuli kurkkua, varsiselleriä, ananasta, appelsiinia ja limeä. Nykyään tätä tulee tehtyä kotona aamiaiseksi tai iltapalaksi.
Mansikkavesi eli yksinkertaisesti mansikkaa, vettä ja jäätä blendattuna.
Alkupalaksi tonnikalasalaattia talon soossilla...
Cazón -burgeri: cazón on pikkuinen haikala. Haipihvin lisäksi välissä avocadoa, salaattia, tomaattia, punasipulia ja juustoa.
Vegeburgeri: herkkusienistä tehty pihvi + samat höysteet.
Pffff... lautaset jälleen tyhjinä.
Hai -ja vegeburgeri olivat kyllä burgerien aatelia. Kolmas burgerivaihtoehto on katkarapupihvillä, joka on ehdoton suosikkini. Sen vuoksi on palattava vielä Biznagaan ainakin muutamaan otteeseen... Ruoka on paitsi herkkulista myös todella edullista; alkusalaatti, kaksi burgeriateriaa juomineen kustansi yhteensä 170 pesoa eli n. 9 euroa. Ei paha.
Pari viikkoa sitten iloinen yllätys kuitenkin odotti meitä: saluuna oli jälleen avannut ovensa ja sisältä kaikui vanhan kunnon jukeboxin ikivihreät mariachi -laulut.
Kapakkatunnelmaa parhaimmillaan:
Se tärkein ja oleellisin: suola -ja chilereunainen raikas, kylmä ja tulinen bisse.
Yksinäinen jukeboxi nurkassa häpeämässä...
Ja tähän onkin hyvä päättää ravintolakierroksemme. Kiitos seurastanne!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti