Vakituinen kokopäiväduuni

Huh, kuulostaapa karmivalta kun sen kirjoittaa noin. Entisenä vuorotyöläisenä olen tottunut siihen, että työ/koulupäiväni ovat vaihtelevia eikä yksikään päivä tuntunut toistavan itseään ja yleensä duunit tiesi maksimissaan 2 viikkoa eteenpäin. Tulevaisuudesta ei siis ollut hajuakaan ja aina joutui toivomaan, ettei vapaa-ajan suunnitelmat menisi päällekäin töiden kanssa.

Viikko sitten sain tarjouksen aloittaa vakituisen kokopäiväduunin, maanantaista perjantaihin. Tarjous houkutteli: palkkaa (ja duunia) tuplasti sekä vapaat viikonloput. Olin innoissani ja samalla kauhuissani, sillä säännöllisyys on minulle vieras termi. Samoin vakiduuni. Olen lähes aina ollut määräaikaisella sopparilla, mikä on ollut jokseenkin helpottavaa kun on tiennyt tarkan päivämäärän milloin kuviot vaihtuvat jälleen.

Hyväksyin tarjouksen. Olen nyt muutaman viikon häärännyt työnimikkeellä operatiivinen assari (lue: tavarantoimittajia puhelimitse ja sähköpostitse kiusaava häirikkö, joka haluaa jokaisen tavaran toimitettavan oikeaan aikaan oikeana päivänä. Haastava toive mañana, mañana -kulttuurissa.).

Kiva juttu tavarantoimittajien kanssa työskentelyssä kuitenkin on ilmaisten näytteiden, tässä tapauksessa, luomuvihannesten saaminen. Eilenkin eräs tavarantoimittaja oli oikein avokätinen ja antoi reilut korilliset luomuvihanneksia, salaatteja, yrttejä, siitakesieniä ja 6 erilaatuista greippiä, appelsiinia ja mandariinia ihan vaan koska hänen tilansa kuulema hukkuu jo ylikypsiin herkkuihin. Tänne vaan kaikki, kiitos!

Illallistarpeet

Maanantaina koimme pikkuruisen kriisin kun kauppamme 3-henkisestä tiimistä kaksi päätti yllättäen ottaa loparit ja juuri avatun ravintolamme tiimistä puolet katsoivat parhaaksi jättää tulematta duuniin. Englantilainen pomoni repi pelihousunsa totaalisesti joutuessaan tekemisiin meksikolaisen työmoraalin kanssa, joka käytännössä tarkoittaa ettei ilmestytä työpaikalle, ei vastata puhelimeen ja viikon päästä näytetään viatonta naamaa ja kinutaan palkkashekkiä.

Tuona samaisena maanantaina teimme kuitenkin myynnillisen ennätyksen ja puoleen päivään mennessä olimme myyneet päivän menuun loppuun. Keittiömme valmistaa päivittäin 1-2 suolaista piirakkaa, 2 salaattia ja jälkiruoan, jotka yleensä riittävät iltakuuteen asti jolloin suljemme. Pomoni ryntäsi toimistoon ja ilmoitti: "Mari, we're out of food. Can you go to the kitchen and use your imagination?"

"Sure I can."

Parasta on kun saa vapaat kädet tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä tuntuu, kokeilla ja sekoitella aineksia keskenään täydellisen keskittyneessä flow -tilassa. Vielä parempaa on huomata onnistuneensa, nähdä kun asiakkaat vievät annokset mukanaan kuin nälkäiset korppikotkat. Success. 

improvisaation tulos: 1. Mozzarella-tomaatti-pestotornit 2. Vihreä salaatti porkkanalla, omenalla, paahdetuilla siemenillä ja manteleilla 3. Kikhernesalaatti pestolla, tomaatilla ja avocadolla 4. Vihreä salaatti punajuuren versoilla, paahdetulla punajuurella, omenalla, päärynällä, karpaloilla, siemenillä ja pekaanipähkinöillä.

Tässä muutama muu näyte sapuskoistamme. Kuvat olen ottanut viime vuoden puolella työharjoitteluni aikana.

edessä: vihreä salaatti kesäkurpitsalla, kurkulla, edamamella, chialla ja granaattiomenalla. takana: perunasalaatti tuoreilla yrteillä, paprikalla ja oliiveilla.

bataatti-vuohenjuustopiiras

vasemmalta oikealle: omena-porkkanamuffarit siemenkuorrutteella, omenapiirakka kinuskilla, klassinen porkkanakakku requesonilla

Tilapäinen henkilöstön puute on pistänyt meidän jokaisen hermot ja taidot koetukselle, mutta näin perjantain päätteeksi voin vain todeta sen olleen hyvä asia. Tunnen että olen viikossa oppinut enemmän kuin koko puolivuotisen työharjoitteluni aikana. Tällaiset tilanteet ovat usein niitä kun saa tilaisuuden näyttää ja käyttää kykyjään, mitata oman henkisen ja fyysisen jaksamisensa ja ennenkaikkea oppia. Näihin haasteisiin voi suhtautua kahdella tavalla: ottaa ne rohkeasti vastaan tai musertua neuvottomana niiden alle. Kaikki on itsestään kiinni.

Hyvillä mielin viikonloppua kohti siis. Lahjasienet päätyivät muuten piiraaseen kanan ja panela-juuston seuraksi. Mums.

rapeaksi paistunut panela, ruiskuori ja mehukkaat sienet. ah

salaatti oli myös lahjoitus. 

Iltaisin olen saanut todistaa upeita auringonlaskuja partsiltamme. Barrio hiljenee. Rentoa viikonloppua!
 

Maailma kylassa Querétarossa

Querétaro on melko kansainvalinen kaupunki. Johtuneeko tama runsaasta Tecin vaihtareiden maarasta, kansainvalisten yritysten lasnaolosta vai mista, mutta jostain syysta taalla tuntuu aina tormaavan uusiin ulkomaalaisiin. Toiset ovat vasta saapuneet, toiset taas jo viettaneet useamman vuoden - ensin tulleet lomailemaan muutamaksi viikoksi, pidentaneet lomaa ja lopulta jaaneet pysyvasti ja meksikolaistuneet. Arvostan niita ketka ovat olleet taalla muutamia kuukausia tai alle muutaman vuoden ja onnistuneet luomaan valtavan ystavapiirin, loytaneet media naranjansa eli sielunkumppaninsa, oppineet Meksikon espanjan varikkaan sanavaston ja sopeutuneet maan tavoille. Eilen pyorailyretkella Sierralla tapasin saksalaisperheen: aidin, isan ja noin 12-vuotiaan poikansa, jotka ovat asuneet ympari maailmaa ja aidin tyopaikan kautta paatyneet tanne Queretaroon. He ovat asuneet Meksikossa noin puoli vuotta nyt ja kaikki puhuivat espanjaa todella hyvin siihen nahden, etta ovat olleet taalla vain hetken aikaa. Mukana retkella olivat myos ukrainalainen ja muutama muu saksalainen, jotka ovat asuneet taalla jo useamman vuoden. Luonnollisesti kaikilta sujui espanja ja etenkin tyypillisten meksikolaisten sanojen hallinta ja kuvittelin heidan olevan syntyperaisia meksikolaisia. Ehka itsekin viela joskus opin doble sentidon eli kielen kaksimielisyyden salat haha.

Toissa tulee tormattya myos paljon ulkomaalaisiin. LGV:n asiakaskunta koostuu meksikolaisten lisaksi etela-amerikkalaisista, jenkeista, aasialaisista ja eurooppalaisista. Ja onhan kaupan toinen omistajakin britti. Taman kaupungin monikulttuurisuus ilmeni minulle kuitenkin vasta muutama viikko sitten jarjestetyilla Festival de las comunidades extranjeras -festareilla, johon siis Querétarossa asuvat ulkomaalaiset pystyttivat standinsa tarjoillen oman maansa tuotteita ruoasta sisustustarvikkeisiin asti. Yli 40 maata jokaiselta mantereelta oli mukana - PAITSI SUOMI. Jos taalla viela ollaan ensi maaliskuussa niin Suomi -standi nousee Ruotsin kylkeen ensi vuonna!

Festarit jarjestettiin Parque Bicentenariossa eli valtavassa puistossa kaupungin ulkopuolella. Olin kuullut puistosta, mutten kaynyt siella aiemmin. Sielta loytyy mm. vesipuisto, elaintarha, vuoristoratoja, jarvi, urheilukentta ja tekemista riittaa melonnasta ja ratsastuksesta kaikenlaisiin urheilumahdollisuuksiin. Tai sitten vaan laiskaan sunnuntai-piknikkiin pullean evaskorin kanssa.


Festarit kestivat perjantaista sunnuntaihin ja jo keskiviikko-aamuna olimme laittamassa ja jarjestelemassa standia juhlakuntoon. Paasin taas lempihommaani eli kirjoittamaan menyyn mustalle pahville varikkailla liiduilla, ripustamaan ottamiani valokuvia ja maalaamaan puulaatikoita displayta varten. Leppoisaa hommaa ja kiva paasta kayttamaan mielikuvitustaan ja saada oma kadenjalkensa nakyviin.

tarjolla tanaan...

Perjantaina puiston ovet aukesivat ja festarit pyorahtivat kayntiin.  Lahes joka kojulla myytiin ruokaa ja herkulliset tuoksut leijailivat ilmassa houkutellen maistamaan jotain joka kojulta. Toiset olivat tosin keskittyneet pelkkaan juomatarjontaan esim. Kuuban kojulle oli taysin mahdotonta paasta, silla mojitonhimoinen joukko miehitti aluetta kuin kiinalaiset Tiibetia. Kahvitauon lomassa tyydyin Bolivian tarjoamiin empanadoihin, jotka olivat vallan herkullisia chimichurri-soossin kanssa.

Etela-Amerikan huudeilla

Aasiasta loytyi mm. Intia, Etela-Korea, Kiina, Japani ja Kuwait

Eurooppa kuhisi makkarasta ja oluesta innostuneita meksikolaisia

Kauppamme osallistui tapahtumaan sponsorina, ei niinkaan minkaan maan edustaja vaikka standillamme heiluikin aikamoinen sekametelisoppa: brittilaista, meksikolaista, saksalaista, ruotsalaista, yhdysvaltalaista ja suomalaista syntyperaa.

vasemmassa ja oikeassa paassa kaupan omistajat, keskella avulias vapaaehtois-tiimi

Tata tapahtumaa varten olimme suunnitelleet salaattiannoksia ja tehneet testiannoksia kaupalla. Gaby eli meidan paakokki oli suunnitellut kaksi erilaista salaattia: ensimmainen oli tabbouleh ja toinen paprikasta, kurkusta, tomaatista, yrteista ja auringonkukanversoista tehty salaatti. Ainekset oli aseteltu kuppeihin kerroksittain, jotta ne pysyisivat mahdollisimman tuoreina ja kauniina tarjoiluhetkeen asti. Salaattien lisaksi listalle valittiin suunnittelemani hedelmacoctel joka koostui ananaksesta, mangosta ja porkkanasta lime-inkivaari-piparminttu-hunaja kastikkeella.

Perjantaina ja lauantaina valmistettiin Gabyn kanssa salaatteja liukuhihna -tyylilla.

Seuraavat kuvat eivat ole ottamiani, vaan tyokavereiden ja muiden kameroista kerattyja otoksia. Propsit siis heille.

salaatit purkeissaan

muffarit, keksit ja browniet © La gallina verde

brownieta nami nami

sunnuntain tiimi: mina, Rocío, Mat ja Crista

brownien kaveriksi luomukahvia

reippaita apulaisia

kaikilla kavijoilla oli oma passinsa, johon kerattiin maiden leimoja. 

Sunnuntaina juhlat paatyivat kunnon pirskeisiin. Niin afrikkalaiset kuin latinotkin musisoivat ja tanssivat taytta hakaa samalla kun mojitopisarat lenteliva ilman halki.

Hienot pippalot kerrassaan, vaikka jalkikateen hieman harmittaa etten ehtinyt maistelemaan ruokia ja tutkimaan standeja niin paljon kuin olisin halunnut. Ensi vuonna kuitenkin uudestaan ja toivottavasti saisimme tilaisuuden pistaa pystyyn Suomi-standi. Suunnittelimme jo Elinan ja Jorgen kanssa mita kaikkea sielta voisi loytya...palaamisiin!

Retki luomutilalle

Viime sunnuntaina La gallina verden vihannestoimittaja, Hacienda Purisima de Jalpa, järkkäsi tutustumiskäynnin Vihreän kanan henkilökunnalle ja asiakkaille. Tila sijaitsee lähellä San Miguelia, Guanajuaton osavaltiossa ja matkaa sinne kertyi huimat 45minuuttia.

Luomuvihannesten kasvatus on tämän mestan sivubisnes. Suurimmat tulot tulevat rikkailta jenkkituristeilta, jotka vuokraavat tämän monen hehtaarin kokoisen alueen itselleen jopa viikkokausiksi, nauttivat auringosta ja tekevät shoppailureissuja läheiseen San Migueliin. Tämä hacienda eli suomeksi google translatin mukaan "karjatila" oli varsin kaunis ja rauhallinen paikka, jossa varmasti hermo ja sielu lepäävät. Hyvästi kiire ja murheet!

tuoksuvat laventeli-istutukset

opaskoiramme Dorada

appelsiinisesonki on kuumimmillaan

450 -vuotias jukkapalmu

Saavuimme Vihreän kanan omistajan, Matin, ja hänen poikansa Santiagon kanssa perille ensimmäisinä kello 12, juuri kun kierroksen piti alkaa. Pian paikalle ryntäsi kuitenkin enemmän jengiä, lähinnä lapsiperheitä ja niinpä saimme kierroksen käytiin noin 20-hengen voimalla.

Kiesimme ensin tilan omistajan kanssa pikkuisilla pelloilla, joilta löytyi tomaattia, varsiselleria, mangoldia ja lehtikaalia. Kierroksen aikana bongasin monenlaisia yrttejä, tomaattia, porkkanoita, punajuurta ja erilaisia chilelaatuja.

pinkki -ja keltavartiset mangoldit 

salaattia salaattia!

punajuuret tai retiisit

 Rehujen lisäksi tilalta löytyi myös suloisia pikku elukoita.

Hevosiakin löytyi. Omistaja kertoi, että he järjestävät vierailleen ratsastusretkiä ympäröivillä vuorilla. Olen unelmoinut vuorilla ratsastamisesta jo sen verran kauan, että pakko päästä pikapuoliin kokeilemaan. Viime kerrasta on jo vuosia ja silloinkin taisin lentää komeassa kaaressa pollen perän yli ruusupuskaan. En vaan osaa. Ehkä voisin opetella.

pallokaktus eli biznaga 

ruukkupääkaktus eli pothead cactus

 Tila sijaitsi pikkuisen järven rannalla. Pakko kehua kuinka puhtaalta ja kirkkaalta vesi näyttikään - yleensä järvet täällä tuppaavat olemaan täynnä roskaa, saasteita ja rikkakasveja. Näissä vesissä omistajan mukaan uiskentelee monenlaista kalalajia ja monet vieraista käyvät ongella. Kanootteja löytyi myös.

muinainen akvedukti

Piknik -eväät maistuivat varsin herkkullisilta näissä puitteissa. Kiireessä olin ottanut mukaani vain ananasta ja pähkinöitä, joten iski pienoinen eväskateus kun muut vetelivät muffinsseja, voileipiä, salaattia ja bisseä.

Viiden tunnin kierros meni uskomattoman nopeasti. Oli mukava nähdä ja oppia luomuviljelystä ja ennen kaikkea nähdä mistä se lautaselle päätynyt salaatinlehti onkaan peräisin - asia, jolla turhan harva kuluttaja vaivaa päätään. Tästä visiitistä inspiroituneena päätin aloittaa parvekepuutarhan eli ostinpa centrossa sijaitsevasta pikkuputiikista luomutaimia, kahdenlaista salaattia, basilikaa ja minttua, hintaan 30 pesoa kappale.

laatikollinen herkkua, takana chilen, mustapavun ja korianterin taimet