Kämppäkatsaus

Muutaman viikon oleilun jälkeen olen jo aika hyvin tottunut uuteen ympäristöön eli aamuisin kiekuviin kukkoihin, keskipäivän paahteeseen ja iltaisin/ öisin naapurista paukkuviin ilotulitteisiin. Jotenkin kuvittelin että itsenäisyyspäivän jälkeen pahimmat pommitukset olisivat ohi, mutta maissipellon takaa olevasta barriosta kaikuu mariachi -musiikki ja raketit päivää tai kellon aikaa katsomatta. No, eipähän puutu toimintaa.

avaimen haltija Catrina

Tämä alue on kaikin puolin mukava, kaikki tärkeä löytyy suht läheltä ja jos kyytiä tarvitsee niin kadun päästä löytyy bussipysäkki ja takseja vilisee Manhattanin malliin. Onnistuinpa muuten löytämään netistä sellaisen ihmeen kuin paikallisbussien reitit ja aikataulut! Nyt ei tarvitse enää umpimähkään astua bussiin ja pohtia mielessään mihin landelle sitä päätyy. Vaikka kuskilta neuvoa kysyisinkin niin vastaus on aina sama "tällä pääset perille" ja lopulta päätyy jonnekin kaupungin laitamille rekka -ja bussikuskien varikolle. Centroon pääsee kätevästi yhdellä bussilla eikä 6,5 peson hintainen bussimaksu päätä huimaa. Ainoa pienoinen miinuspuoli rakkaan luomukauppamme, La Gallina Verden, kaukainen sijainti. Seuraavaksi esittelen teille nykyiset huudini:

kotikatu kullan kallis

skorpionin kestävät kengät!

Raúl, callejón de San Joaquinin kukkakauppias

Täällä kerrostalot ovat harvinaisia ja nekin harvat ovat 3-4 -kerroksisia ja suhteellisen tilavia. Yksiöitä on lähes turha yrittää etsiskellä.

Loistojuttu tässä fraccionamientossa on tilava takapiha, jonka nurmella kelpaa köllötellä aamupäivät. Vain uimallas puuttuu.

Sitten sisätiloihin! Koska kämppä on vuokrattu kalustamattomana ja laiskuuttamme/nuukuttamme emme ole hankkineet kalusteita sellainen se on edelleenkin. Lukuunottamatta pöytää, jonka viikko sitten nikkaroimme ja jonka nimesimme Frankensteiniksi joka suunnasta sojottavien ruuvien vuoksi.

Palasista koottu pöytäparka: Frankenstein

muistan teitä aina kun avaan jääkaapin ;) eli hyvin usein

kaappitilaa ei puutu

sali

kodin sydän

partsinäkymät: maissipelto ja kanala

Raúlin kukkaset

Tämän kämpän hinta/laatusuhde on hyvinkin kohdillaan. Etenkin kun ensi kuussa asumisjärjestelyt muuttuvat niin, että  Eleliini liittyy kommuuniimme niin jo alhaiset kustannukset pienenevät entisestään jättäen lisäbudjettia esim. reissailuun. Reissusta puheenollen, tänään hurautamme Zacatecasiin viikonlopuksi koko konkkaronkan voimin. Lähdempä siis pakkaushommiin! Palataan!

Itsenäisyyspäivän riennot

"Bigoteeees, sólo 5 pesos!" oli yksi menneen viikon eniten kuulemistani myyntilauseista kadunkulmissa ja liikennevaloissa. Viiden peson viiksiä kaupittelevien lisäksi itsenäisyyspäivän vakiovarustukseen kuuluvat Meksikon lippu ainakin viidessä eri kokoluokassa, erikseen vielä autoon kiinnitettävät mallit, jotka liehuvat nätisti tuulen mukana kaduilla kaahatessa. Torvet, viirit sun muut pillit varmistavat sen että korviahuumaava meteli ei lakkaa hetkeksikään. Edellämainittujen lisäksi suosittuja kauden asusteita ovat tietenkin sombrerot, ponchot, pinssit, kasvomaalaukset ja lähes mikä tahansa puna-valko-vihreän yhdistelmä.

naapurin auto juhlavetimissä

Vaikka itsenäisyyspäivä olikin virallisesti eilen sunnuntaina niin viralliset pirskeet huipentuivat lauantaina centrossa. Yläkerran naapurimme oli juhlatunnelmissa jo aamusta asti ampuen ilotulitteita parvekkeeltaan. Leppoisa lököttely partsilla loppui siihen kun yläkerrasta tipahti savuava tulipallo, joka tosin ohitti meidän parvekkeen, mutta räjähti alakerran naapurin iloksi.

Illalla siis suuntana oli vanha kunnon centro, jossa Elinan kanssa jo kävimmekin menneellä viikolla kiertelemässä ja katsastamassa oliko paikat ennallaan. Saimme huomata, että Mercado de la Cruz oli kohentanut imagoaan julkisivu -ja lattiarempalla. Entisen maa/betonilattian tilalla kiiltelivät uutukaiset kivilaatat ja lihaosastolla kärpästenkin määrä oli vähentynyt mittavasti. Katosta riippuvien ruhojenkaan haju ei ollut enää niin kuvottava... Mutta nyt takaisin itsenäisyyspäivään: eli illalla suuntasimme centroon katsomaan el gritoa (huutoa) eli perinteistä itsenäisyyden julistusta, jota seuraavat valtaisat viva México -huudot ja ilotulitus. Centroon päästyämme parkkipaikan etsintään meni vain 1h 15min ja lopulta kun olimme tallustamassa palopaikalle poliisi oli väenpaljouden vuoksi sulkenut kadut ydinkeskustaan, jossa paikallinen poliitikko suorittaisi el griton. Jouduimme siis seuraamaan huutoa kauempaa, mutta ainakin suhteellisen väljästi.

El gritoa seurasi ilotulitus, josta ei meinannut tulla loppua. Sain videolle hieman tallennettua meininkiä.

Sitten vielä muita kuulumisia: torstaina käväisin haastattelussa työharjoittelua varten. Oli hieman kuumottavaa läpättää espanjaa 8 kuukauden tauon jälkeen, mutta paikka irtosi kuitenkin. Teen siis harjoitteluni Sierra Gordan suojeluun ja ekomatkailuun omistautuneessa vapaaehtoisjärjestössä. Vielä en ole täysin varma tulevasta toimenkuvastani, mutta se selviää näinä päivinä/ viikkoina kun lähtö Sierraan, tarkemmin Jalpan de Serraan koittaa. Sitä ennen aion nauttia täysillä rennoista ja hitaista aamuista, kokkailla ja opetella jotain päivä jotain uutta. Eilen tein myslipatukoita ja tänään opettelin käyttämään keittiön kaapista löytämääni retromehustinta.

kolme porkkanaa kartiossa

Heippa! 

Imatralla valmiina lähtöön!

Nyt on vihdoinkin päästy Atlantin toiselle puolelle pitkän ja puuduttavan mutta kaikinpuolin hyvin sujuneen lennon jälkeen! 

Queretarossa asettauduin uuteen kotiimme, jonka Jorge oli valmiiksi meille hommannut. Sijainti on melko hyvä, lähellä ex-kouluamme ja Bernando Quintanan pääkatua ja ostoskeskuksia. Itse alue ei ole kovin kummoinen - katumme on syrjäinen ja kuoppainen kivitie jonka vasenta puolta reunustaa kaatopaikan ja rekkaparkin välimuoto sekä pitkä rivi harmaita betonihökkeleitä. Mutta kuten niin usein täällä fraccionamientot eli ns. turvallisemmat asuinalueet on eristetty korkein muurein ja sähköpiikkilangalla kuten myös meidänkin luukkumme. Fiilis on hieman kuin vankilassa paitsi että muurien tarkoitus on estää ihmisiä tulemasta sisään eikä pakenemasta. 

Lauantaina Home Depotissa eli paikallisessa rautakaupassa saimme inspiraation rakentaa pöytä olkkariin. Kämppämme on vielä suht kalustamaton ja valmiit huonekalut ovat suht tyyriitä ja rumaa liukuhihnatavaraa, joten halpojen rakennustarpeiden houkuttelemana päätimme tarttua sahaan ja vasaraan.

vielä keskeneräinen teos

Näinä kolmena aamuna olen pakon edessä herännyt kukonlaulun aikaan. Takapihallamme nimittäin sijaitsee kitukasvuinen, meksikolainen siirtolapuutarha, joka koostuu maissipellosta, kesäkurpitsasta ja kaktuksista. Kasvimaan seassa vaeltelee lauma kanoja ja kukkoja, jotka aloittavat kiekumisen siinä aamuviideltä ja konsertti jatkuu aina iltaseiskaan asti. Herätyskello on näillä huudeilla täysin turha kapistus. 

näkymät partsilta "siirtolapuutarhaan"

the pimp and the bitches

Eilen supermarketin hedelmätiskit notkui vanhaan kunnon malliin kypsiä ja tuoreita hedelmiä. Kunnon lautasellinen tuoretta hedelmää on parasta mitä voi olla..tuorepuristetun porkkanamehun rinnalla. 

mangoa, papaijaa, ananasta

Ensi viikonloppuna juhlitaan Meksikon itsenäisyyspäivää jonka näkee täällä liehuvina lippuina autoissa ja kaduilla myytävässä tilpehöörissä. Viime itsenäisyyspäivä sujui rannalla löhöillessä, katsotaanpa miten tänä vuonna. Siihen asti adjö!