Itsenäisyyspäivän riennot

"Bigoteeees, sólo 5 pesos!" oli yksi menneen viikon eniten kuulemistani myyntilauseista kadunkulmissa ja liikennevaloissa. Viiden peson viiksiä kaupittelevien lisäksi itsenäisyyspäivän vakiovarustukseen kuuluvat Meksikon lippu ainakin viidessä eri kokoluokassa, erikseen vielä autoon kiinnitettävät mallit, jotka liehuvat nätisti tuulen mukana kaduilla kaahatessa. Torvet, viirit sun muut pillit varmistavat sen että korviahuumaava meteli ei lakkaa hetkeksikään. Edellämainittujen lisäksi suosittuja kauden asusteita ovat tietenkin sombrerot, ponchot, pinssit, kasvomaalaukset ja lähes mikä tahansa puna-valko-vihreän yhdistelmä.

naapurin auto juhlavetimissä

Vaikka itsenäisyyspäivä olikin virallisesti eilen sunnuntaina niin viralliset pirskeet huipentuivat lauantaina centrossa. Yläkerran naapurimme oli juhlatunnelmissa jo aamusta asti ampuen ilotulitteita parvekkeeltaan. Leppoisa lököttely partsilla loppui siihen kun yläkerrasta tipahti savuava tulipallo, joka tosin ohitti meidän parvekkeen, mutta räjähti alakerran naapurin iloksi.

Illalla siis suuntana oli vanha kunnon centro, jossa Elinan kanssa jo kävimmekin menneellä viikolla kiertelemässä ja katsastamassa oliko paikat ennallaan. Saimme huomata, että Mercado de la Cruz oli kohentanut imagoaan julkisivu -ja lattiarempalla. Entisen maa/betonilattian tilalla kiiltelivät uutukaiset kivilaatat ja lihaosastolla kärpästenkin määrä oli vähentynyt mittavasti. Katosta riippuvien ruhojenkaan haju ei ollut enää niin kuvottava... Mutta nyt takaisin itsenäisyyspäivään: eli illalla suuntasimme centroon katsomaan el gritoa (huutoa) eli perinteistä itsenäisyyden julistusta, jota seuraavat valtaisat viva México -huudot ja ilotulitus. Centroon päästyämme parkkipaikan etsintään meni vain 1h 15min ja lopulta kun olimme tallustamassa palopaikalle poliisi oli väenpaljouden vuoksi sulkenut kadut ydinkeskustaan, jossa paikallinen poliitikko suorittaisi el griton. Jouduimme siis seuraamaan huutoa kauempaa, mutta ainakin suhteellisen väljästi.

El gritoa seurasi ilotulitus, josta ei meinannut tulla loppua. Sain videolle hieman tallennettua meininkiä.

Sitten vielä muita kuulumisia: torstaina käväisin haastattelussa työharjoittelua varten. Oli hieman kuumottavaa läpättää espanjaa 8 kuukauden tauon jälkeen, mutta paikka irtosi kuitenkin. Teen siis harjoitteluni Sierra Gordan suojeluun ja ekomatkailuun omistautuneessa vapaaehtoisjärjestössä. Vielä en ole täysin varma tulevasta toimenkuvastani, mutta se selviää näinä päivinä/ viikkoina kun lähtö Sierraan, tarkemmin Jalpan de Serraan koittaa. Sitä ennen aion nauttia täysillä rennoista ja hitaista aamuista, kokkailla ja opetella jotain päivä jotain uutta. Eilen tein myslipatukoita ja tänään opettelin käyttämään keittiön kaapista löytämääni retromehustinta.

kolme porkkanaa kartiossa