Itsenäisyyspäivän riennot

"Bigoteeees, sólo 5 pesos!" oli yksi menneen viikon eniten kuulemistani myyntilauseista kadunkulmissa ja liikennevaloissa. Viiden peson viiksiä kaupittelevien lisäksi itsenäisyyspäivän vakiovarustukseen kuuluvat Meksikon lippu ainakin viidessä eri kokoluokassa, erikseen vielä autoon kiinnitettävät mallit, jotka liehuvat nätisti tuulen mukana kaduilla kaahatessa. Torvet, viirit sun muut pillit varmistavat sen että korviahuumaava meteli ei lakkaa hetkeksikään. Edellämainittujen lisäksi suosittuja kauden asusteita ovat tietenkin sombrerot, ponchot, pinssit, kasvomaalaukset ja lähes mikä tahansa puna-valko-vihreän yhdistelmä.

naapurin auto juhlavetimissä

Vaikka itsenäisyyspäivä olikin virallisesti eilen sunnuntaina niin viralliset pirskeet huipentuivat lauantaina centrossa. Yläkerran naapurimme oli juhlatunnelmissa jo aamusta asti ampuen ilotulitteita parvekkeeltaan. Leppoisa lököttely partsilla loppui siihen kun yläkerrasta tipahti savuava tulipallo, joka tosin ohitti meidän parvekkeen, mutta räjähti alakerran naapurin iloksi.

Illalla siis suuntana oli vanha kunnon centro, jossa Elinan kanssa jo kävimmekin menneellä viikolla kiertelemässä ja katsastamassa oliko paikat ennallaan. Saimme huomata, että Mercado de la Cruz oli kohentanut imagoaan julkisivu -ja lattiarempalla. Entisen maa/betonilattian tilalla kiiltelivät uutukaiset kivilaatat ja lihaosastolla kärpästenkin määrä oli vähentynyt mittavasti. Katosta riippuvien ruhojenkaan haju ei ollut enää niin kuvottava... Mutta nyt takaisin itsenäisyyspäivään: eli illalla suuntasimme centroon katsomaan el gritoa (huutoa) eli perinteistä itsenäisyyden julistusta, jota seuraavat valtaisat viva México -huudot ja ilotulitus. Centroon päästyämme parkkipaikan etsintään meni vain 1h 15min ja lopulta kun olimme tallustamassa palopaikalle poliisi oli väenpaljouden vuoksi sulkenut kadut ydinkeskustaan, jossa paikallinen poliitikko suorittaisi el griton. Jouduimme siis seuraamaan huutoa kauempaa, mutta ainakin suhteellisen väljästi.

El gritoa seurasi ilotulitus, josta ei meinannut tulla loppua. Sain videolle hieman tallennettua meininkiä.

Sitten vielä muita kuulumisia: torstaina käväisin haastattelussa työharjoittelua varten. Oli hieman kuumottavaa läpättää espanjaa 8 kuukauden tauon jälkeen, mutta paikka irtosi kuitenkin. Teen siis harjoitteluni Sierra Gordan suojeluun ja ekomatkailuun omistautuneessa vapaaehtoisjärjestössä. Vielä en ole täysin varma tulevasta toimenkuvastani, mutta se selviää näinä päivinä/ viikkoina kun lähtö Sierraan, tarkemmin Jalpan de Serraan koittaa. Sitä ennen aion nauttia täysillä rennoista ja hitaista aamuista, kokkailla ja opetella jotain päivä jotain uutta. Eilen tein myslipatukoita ja tänään opettelin käyttämään keittiön kaapista löytämääni retromehustinta.

kolme porkkanaa kartiossa

Heippa! 

Imatralla valmiina lähtöön!

Nyt on vihdoinkin päästy Atlantin toiselle puolelle pitkän ja puuduttavan mutta kaikinpuolin hyvin sujuneen lennon jälkeen! 

Queretarossa asettauduin uuteen kotiimme, jonka Jorge oli valmiiksi meille hommannut. Sijainti on melko hyvä, lähellä ex-kouluamme ja Bernando Quintanan pääkatua ja ostoskeskuksia. Itse alue ei ole kovin kummoinen - katumme on syrjäinen ja kuoppainen kivitie jonka vasenta puolta reunustaa kaatopaikan ja rekkaparkin välimuoto sekä pitkä rivi harmaita betonihökkeleitä. Mutta kuten niin usein täällä fraccionamientot eli ns. turvallisemmat asuinalueet on eristetty korkein muurein ja sähköpiikkilangalla kuten myös meidänkin luukkumme. Fiilis on hieman kuin vankilassa paitsi että muurien tarkoitus on estää ihmisiä tulemasta sisään eikä pakenemasta. 

Lauantaina Home Depotissa eli paikallisessa rautakaupassa saimme inspiraation rakentaa pöytä olkkariin. Kämppämme on vielä suht kalustamaton ja valmiit huonekalut ovat suht tyyriitä ja rumaa liukuhihnatavaraa, joten halpojen rakennustarpeiden houkuttelemana päätimme tarttua sahaan ja vasaraan.

vielä keskeneräinen teos

Näinä kolmena aamuna olen pakon edessä herännyt kukonlaulun aikaan. Takapihallamme nimittäin sijaitsee kitukasvuinen, meksikolainen siirtolapuutarha, joka koostuu maissipellosta, kesäkurpitsasta ja kaktuksista. Kasvimaan seassa vaeltelee lauma kanoja ja kukkoja, jotka aloittavat kiekumisen siinä aamuviideltä ja konsertti jatkuu aina iltaseiskaan asti. Herätyskello on näillä huudeilla täysin turha kapistus. 

näkymät partsilta "siirtolapuutarhaan"

the pimp and the bitches

Eilen supermarketin hedelmätiskit notkui vanhaan kunnon malliin kypsiä ja tuoreita hedelmiä. Kunnon lautasellinen tuoretta hedelmää on parasta mitä voi olla..tuorepuristetun porkkanamehun rinnalla. 

mangoa, papaijaa, ananasta

Ensi viikonloppuna juhlitaan Meksikon itsenäisyyspäivää jonka näkee täällä liehuvina lippuina autoissa ja kaduilla myytävässä tilpehöörissä. Viime itsenäisyyspäivä sujui rannalla löhöillessä, katsotaanpa miten tänä vuonna. Siihen asti adjö! 

Parte dos eli seikkailut osa 2

Tädää! Aika elvyttää blogi henkiin uusilla seikkailuilla! Seitsemän kuukautta on vierähtänyt hurjan nopsaan ja tässä kaikessa hiljaisuudessa olen järjestellyt asioita siihen malliin, että Mehikon seikkailut jatkuvat 7.9.2012 eli tasan seitsemän viikon päästä. Jeh!

Tavoitteeni tämän reilun puolivuotisen ajan jonka nyt Suomessa olen viettänyt oli käydä Laurean puuttuvat kurssit sekä aloittaa opparin teko. Vaikka tämä missio tuntui toisinaan lähes ylitsepääsemättömältä jollain ihmeen konstilla onnistuin suorittamaan kaikki kurssit ja opparikin on jo hyvällä mallilla. Näin ollen voin lähteä hyvillä mielillä matkaan!

Tällä kertaa reissuni agendallani on suorittaa viimeinen työharjoittelu ja siihen liittyen opparini. Ideaali paikka olisi pieni ekomatkailukohde Sierra Gordan vuoristoalueella. Muutama potentiaalinen kohde on jo vastaillut sähköpostitiedusteluihini, mutta kuten aina, mikään ei ole varmaa kunnes olen itse paikan päällä. Katsotaan mihin sitä päädytään..

Nyt edessä on vielä viimeinen puristus töiden ja paperihommien parissa ennen kuin British Airways lennättää minut Lontoon kautta vanhaan kunnon D.F:een. Toivottavasti tämä lafka osoittautuu luotettavammaksi kuin viimekertainen lentoyhtiön irvikuva, Iberia..muistelen siis viimekesäisiä tapahtumia liittyen lentolippujemme vaihtoon..hrrr... Ensimmäisenä tehtävänäni lentokentälle saavuttuani on karaista vastustuskykyni  kumoamalla litran michelada ja nauttimalla tacoja likaisimmasta katukojusta eli suoremmin sanottuna hankkia ruokamyrkytys ja päätyä sairaalaan. No ei, jospa tällä kertaa jättäisin päätacot ja chicken wingsit väliin ja näin välttäisin turhat sairaalavisiitit..

Paras fiilis on se kun ostaa lentolipun, tietää varmasti lähtevänsä ilman kunnon suunnitelmaa ja hajua siitä mihin sitä loppujen lopuksi päätyy ja mitä tekemään. Vaikka en täysin tuntemattomaan paikkaan olekaan menossa niin tällä hetkellä tunnen samoja fiiliksiä kun ensimmäisellä kerralla ennen lähtöä: epätietoisuus tulevasta, se kutkuttava tunne ja jännitys kun elämä heittää tiukkoja tilanteita ja niihin joutuu mukautumaan ja vastaamaan parhaansa mukaan...ihanin tunne maailmassa!

Näissä tunnelmissa tänään, katsotaan miten 1,5 kuukauden päästä kun lähtö on käsillä.. adiós!