Uusi, uskollinen kumppani

GoPro -kamera. Miksi en ole tajunnut hankkia moista aiemmin? 

Nyt tuli loppu ison ja painavan kameralaukun raahaamiselle ja loputtomalle asetusten säätelylle. Parhaimmat otokset jäävät aina ottamatta, koska koko tilanne on jo ohi kun olen painamassa laukaisijaa. Tällä taskukokoisella kaverilla taltioin joka sekunnin päästäni, pyörän selästä, auton konepelliltä ja mistä tahansa käsin. Maassa, ilmassa ja vedessä.

I'm in love.

Viisi jäbää ja eka burgeri

Five Guys on burgeriketju, josta arvostelujen mukaan saa parhaimmat 5 dollarin burgerit ja rapeimmat ranet. Lähellämme on yksi ravintola, jota päätimme testata hikisen pyöräreissun päätteeksi.

Five Guys eroaa muista ketjuista sillä, että tavara ei tule pakastimesta: jauhelihapihvit muotoillaan paikan päällä tuoreesta jauhelihasta, perunat tulevat eri tiloilta joka päivä ja ravintolassa on esillä liitutaulu, johon kirjoitetaan miltä farmilta kyseisen päivän potaatit ovat kotoisin. Perunoita ei kuorita, mutta ne suikaloidaan ronskisti ja paistetaan maapähkinäöljyssä kasviöljyn sijaan. Kyseenalaistaisin heti nämä väitteet ellei open kitchen olisi sallinut minun nähdä alusta loppuun asti kuinka burgerimme valmistuivat. Vanhana mäkkäriläisenä eron kyllä huomasi. Ateriaa sai odottaa 3 minuutin sijaan ehkä 10 minuuttia, mutta hyvää kannattaa odottaa.

tiski ja open kitchen

Menu koostuu simppeleistä burgereista, jotka voi valita juustolla tai pekonilla. Tilasimme molemmat juustoburgerit, Jorma valitsi ilmaiset täytteet kohtuudella eli tomaatit, suolakurkut, salaatit ja soossit. Itse panikoin ja päätin mennä "all the way" eli kaikilla mausteilla. Lisäksi otimme molemmat keskikokoiset ranet ja kyytipojaksi makeuttamatonta jääteetä.

Tovin odottelun jälkeen tarjoilija huusi numeroni ja lähdin noutamaan ateriaani. Tiskillä odotti valtava ruskea paperipussi, jonka nappasin mukaani.

pussin koon voi suhteuttaa taustalla olevaan 0,5l mukiin.

Kurkistin sisälle ja valehtelematta pussi oli reilusti yli puoli välin täynnä raneja. Jutun juju oli selvästi se, että ensin olisi tuhottava ranet, jonka jälkeen voi iskeä kiinni pohjalla piilottelevaan burgeriin (mikäli siinä vaiheessa ei ole jo haljennut). Ranet upposivat hyvin, sillä ne olivat juuri sellaisia kuin aikoinaan Mäkkärissä opin: kuumia, rapeita ja hyvin suolattuja. Amen.

Päällimmäisten ranejen alta paljastuikin kuppi, joka pullisteli vielä lisää näitä uppopaistettuja herkkuja. Jätin kupin sivuun, kaivoin burgerin esiin ja aloin tuhota sitä.

Jorman burgeri oli jopa siisti ja kohtuuden rajoissa...

...ja omani "all the way" tursusi soosseista ja täytteistä ja näytti jo kertaalleen syödyltä

Tässä burgerissa oli makua. Karmivasta ulkonäöstä huolimatta väittäisin jopa, että tämä oli paras koskaan ketjuravintolassa syömäni burgeri. Kiitos vaan mureiden pihvien, soossien, jalapeñojen, sipulien, herkkusienten ja paprikoiden mitä välistä löytyi. Annoskoko oli kuitenkin aivan liian valtava ja  jätimme ainakin puolet raneista syömättä.

Jäimme pohtimaan tuleeko Five Guys -nimi siitä, että annos on riittävän kokoinen viidelle miehelle, vaiko siitä että hyvin suuri osa asiakkaista on viiden miehen kokoisia. Vai kenties siitä after effectistä, joka tuntuu siltä kuin olisit joutunut viiden miehen pahoinpitelemäksi. Ken tietää, mutta seuraavan päivän fiilikset olivat samat kuin olis syönyt Mexico Cityn saastuneimpia koiratacoja. Herkullista, mutta  myrkyllistä.

Sopeutuminen

Maiseman vaihto noudattaa kohdallani aina samaa kaavaa: se on jännää, mutta myös pelottavaa. Samalla kun on innoissaan uudesta ympäristöstä, tutkii ja ihmettelee ja yrittää sopeutua, mieli palaa silti takaisin sinne mistä lähti ja vertailee kaikkea uutta vanhaan. Sopeutuminen tapahtuu vähän kerrallaan, pieninä askeleina. Kun saavun uuteen maahan tai kaupunkiin haluan nauttia siitä miettimättä muita paikkoja ja olemalla toisaalla jatkuvasti. Tässä hotellihuoneessa istuessani ja auringonlaskua katsoessa tunnen olevani oikeassa paikassa, juuri nyt ja tässä. Tiedän, että pystyn tekemään kotini minne tahansa.

Auburn Hillsin keskustassa iltakävelyllä

Rakastan sitä tunnetta kun voi aloittaa kaiken alusta uudessa paikassa. Kun ei tiedä missä tulee olemaan muutaman kuukauden päästä, mitä tekemässä ja kenen kanssa. Kyllästyn helposti rutiineihin ja samoihin kaavoihin ja asuessani pitkään samassa maassa tai kaupungissa yritänkin löytää aina uusia paikkoja, ihmisiä ja uutta tekemistä. Paikalleen jumittuminen ja oravanpyörään putoaminen ovat ahdistavia ajatuksia, joille en suo liikaa tilaa päässäni. Tässä hetkessä on kaikki hyvin ja se on ainoa asia mikä merkitsee.

Tämän alkuhöpötyksen tarkoitus oli sanoa, että alan jo vähitellen sopeutumaan tänne Gringolandiaan ja jenkkien tavoille. Itseasiassa olen jo tykästynyt Michiganin luontoon ja maisemiin, mutta monet asiat kuten XXL -kokoiset burgeriateriat koettelevat hieman ymmärrystäni, mutta toki sellaistakin on jo kokeiltu. Maassa maan tavalla kuitenkin. Näistä lisää myöhemmin, nyt kerron mitä muuta on tullut puuhailtua viime päivät.

Tein päätökseni ja päätin investoida pyörään. Vaikka se teki aikamoisen loven budjettiin niin nyt mennään sitten vaikka kaurapuurolla seuraavat kuukaudet kunhan saan vain polkea pyörällä mielin määrin. Jorma nouti myös omansa lauantaina ja sunnuntaina lähdimme testaamaan kaunokaisia. Vaikka täällä on loistavat pyöräilymahdollisuudet niin maastopyöräreitit ovat aivan liian helppoja. Saa nähdä miten ne tulevat kestämään Meksikon vuoristomaaston.

my new ride: Giant Tempt 5

Ulkoilureittejä ja puistoja on täällä niin paljon, että meille iski valinnanvaikeus. Lähdimme ensin seuraamaan Clinton River trailia, joka on 16 mailia pitkä, kevyen liikenteen ulkoilureitti.

suoraan suohon

Clintonin traililta siirryimme Stony Creek Metroparkiin, joka on valtava ulkoilupuisto järvineen, rantoineen, metsineen ja maastoreitteineen.

sadepilvet kerääntyivät järven ylle

Järven ympärillä oli lukuisia piknik paikkoja, joista löytyi pöydät, tuolit ja grillit. Pehmeä nurmikko tuntui kuitenkin mukavammalta ja nurtsilla löhöillessä repussa litistyneet mantelivoi-banaanileivät maistuivat gourmeelle.

Kokeilimme myös vähän off roadia. Ihan kivasti meni, mutta nämä reitit ovat turhan nynnyjä, koska tiet on tehty valmiiksi eikä jyrkkiä, oikeasti kivisiä mäkiä ole.

off road trail

Tässä muutama kuvan maaliskuiselta Sierran reissulta, jossa maasto oli hieman haastavampaa.

60 kilometriä +40C asteessa

mäkeä vaan ylöspäin

Stony Creekistä palasimme kotiin juuri ennen myrskyn puhkeamista. Mittariin kertyi yhteensä 60km ja 3,5 tuntia pyöräilyä. Olimme nälkäisiä kuin pienet sudet, joten lähdimme testaamaan kuuluisan burgerimestan XXL -annoksineen. Oli kyllä unohtumaton elämys... Siitä lisää myöhemmin!

Asuntoesittely

Olen yleensä esitellyt täällä asumukseni ja vaikka tällä kerralla kyseessä onkin hotelli se on silti käytännössä kotini seuraavat kaksi kuukautta. Asumme siis Sonesta ES (Extended Stay) Suitessa Auburn Hillsin Featherstone Roadilla, joka on tarkoitettu nimensä mukaisesti pitkäaikaishotellielämään. Hotelli on aika sympaattinen ja kodikas ja kaikki tarvittavat asiat kuten pesukoneet, kuntosali ja keittiöt kokkailuvälineineen tekevät oleskelusta mukavaa. Mahtavaa on myös se ettei itse tarvitse siivota laisinkaan tai kokata aamiaista (laiskuuden huippu). Hotellin aamupala on yllättävän hyvä, mutta ehkä kuukauden päästä bagelit, puurot, jogurtit ja säilykehedelmät tulevat korvista ulos.

Ainoa miinuspuoli on sijainti. Mikään ei ole kävelymatkan päässä (paitsi huoltsikka tien toisella puolella) ja tiet ovat niin suoria, että kävellessä tuntuu kuin ei etenisi mihinkään. Mailien päässä häämöttää loppu, mutta tuntuu ettei sitä koskaan tule. Takseja tai busseja ei ole. Olen ihan vakavissani harkinnut pyörän ostoa ja testiajon jälkeen olen rakastunut Giant Tempt 5:een, jonka ehkä pikapuoliin noudan kotiin ;)

Aamut ovat yleensä rauhallisia kun suurin osa asukeista on painellut työmaalle saan rauhassa mussuttaa aamupalaa takapihalla.

puuroa pähkinöillä, rusinoilla ja kanelilla, tuore -ja säilykehedelmiä

takapihalta löytyy myös grilli, jossa torstaisin hotellin henkilökunta valmistaa bbq herkkuja

koriskenttä

sali, pieni mutta kätevä 

alakerran ruokailutila

Asumme kolmannessa kerroksessa ja naapureina meillä on lähinna intialaisia, joten saamme nauttia curryn tuoksusta aamusta iltaan. Tulee ihan ikävä Querétaron keskustan Curry Housea, jossa toisinaan kävimme syömässä..huoh..

Sitten vielä muutama hauska havainto huoneestamme. Ihmettelin ensimmäisenä päivänä keittiön lavuaarissa olevaa reikää, jossa luki "pro disposer". Jorma selitti, että sinne on ilmeisesti tarkoitus heittää ruoantähteet ja biojätteet, jonka jälkeen painetaan seinässä olevaa nappia ja sisällä oleva mylly jauhaa kaiken. Ihme systeemi, mutta kyllä se jaksoi jauhaa banaaninkuoret ja porkkanan kannat eli toimii.

don't insert your finger here

Sitten hella, jonka metalliset vastukset näyttävät ihan sellaisilta sytytettäviltä hyttyskarkoittajilta. Kestää vartti ennenkuin veden saa kiehumaan ja ainoastaan toinen levyistä toimii. Luovutin jo ja heitin esiliinan nurkaan.

jos kuvan kääntäisi se näyttäisi robotin naamalta

Ja valtava mikro, jonka sisuksiin voi työntää vaikka perhepizzan. Ainoa pro-laite, johon on panostettu. En kyllä ihmettele yhtään mikron suosiota kun katsoo supermarkettien kilometrin pituisia valmisruokahyllyjä.

Jep, taitaa kokkailut jäädä vähille tämän reissun aikana. Katsotaan vieläko mahtuvat samat vaatteet päälle parin kuukauden ulkona syömisten jälkeen. Jaiks...

Suomisimulaattorissa

Pienen alkujärkytyksen jälkeen tuntuu että alan jo viihtymään täällä. On vielä paljon käsittämättömiä asioita, mutta en ota niistä ressiä.

Tuntuu että olisin jonkinlaisessa Suomisimulaattorissa. Maisemat, kasvillisuus, talot ja hiljaisuus muistuttavat niin paljon Suomea, että oikeasti eilen ulkona kävellessäni tuntui kuin olisin kävellyt suomalaisella maaseudulla. Kostean kuuma kesäsää, kiusaavat itikat ja paarmat, laulavia lintuja ja hiljaisuus. Luonto on niin läsnä täällä. Jokaisella kerralla kun olen ollut ulkona kävelemässä olen nähnyt peuroja (sellaisia suloisia bambeja), kaneja (niinkuin Bambi -elokuvassa) ja metsämurmeleita, joita aluksi luulin majaviksi. Jään aina ihmettelemään niiden touhuja eivätkä ne näytä välittävän outoa kieltä lässyttävästä muukalaisesta.

täällä bambit leikkaavat ruohon

Olen jo löytänyt monta kivaa asiaa täältä kuten kirjaston. Miten voi tulla niin tyytyväiseksi kun pääsee lukemaan ilmaisia lehtiä ja kirjoja? En tosin saa lainata koska minulla ei ole kirjastokorttia ja en voi saada sitä koska en ole vakituinen asukas, pöh. Ensimmäinen supermarket käyntini kohdistui Meijeriin, jonka vihannes -ja salaattiosaston olisin voinut tyhjentää totaalisesti. Erivärisiä lehtikaaleja, mangoldia, rapinia, uusia luomuporkkanoita -ja punajuuria mutta kaiken kruunu oli tuore RAPARPERI. Kuvittelin jo mielessäni miltä maistuu kirpeänmakea raparperipaistos vaniljajäätelöllä kunnes muistin ettei meillä oli uunia. Voi ****! Voiko mikrossa paistaa piirakan?

Dream on, sucker. Kuva täältä

Ruoka on ollut parempaa kuin odotin. Löysin Meijeristä paksua kreikkalaista jogurttia, joka muistuttaa rahkaa. Hotelli aamupalalla on myös joka aamu tarjolla tuoreita hedelmiä, kaurapuuroa, pähkinöitä ja jogurttia. Luksusta.

mikä ei kuulu joukkoon?

Olen huomannut, että kävelevät ihmiset ovat täällä harvinaisuus. Texasissa tein saman havainnon, mutta siellä ei ollut kävely -ja pyöräteitä joka puolella kuten täällä. Kuten Suomessakin lähes kaikkialle pääsee pyörällä tai kävellen, mutta näille tarkoitetut tiet ovat tyhjillään samalla kun viereisellä autotiellä ruuhkajonot kasvavat. Viikonloppuna tosin näimme pyöräileviä perheitä ja pariskuntia ja kävimme itsekin tsekkaamassa muutamia pyöräkandidaatteja. Täällä maastopyörien hinnat pyörivät puolessa siitä mitä Meksikossa tai Euroopassa ja valikoima on maailman kattavin, joten tämä jos mikä on oikea paikka pyörän hankinnalle.

beware, the sheriff is watching your every step

Täällä on todella siistiä ja sivistynyttä: kadut kiiltävät, järvestä voisi varmasti juoda, ihmiset avaavat sinulle oven ja toivottavat hyvää päivänjatkoa. Kaupassa saat hyvää ja nopeaa palvelua, kukaan ei etuile tai yritä muuten hyötyä sinusta. Liikenne on sujuvaa eikä kukaan tööttäile ja huutele güeritaa kun kävelet kaduilla. Täällä voi kävellä katsomatta jokaista askeltaan ja pelkäämättä tippuvansa viemäriin. Ja jos niin kävisi niin saisit varmasti haastaa jonkun oikeuteen. Hotellimme vieressä kadun varressa on mainos: Are you injured? Call us and we will sue them!

Toisinaan tunnen itseni norsuksi posliinikaupassa. Missä on epäjärjestys ja kaaos? Onko tämä normaalia?