Näillä eväillä

Olen aamupalaihminen henkeen ja vereen. En vain kykene aloittamaan päivää ilman tankkausta ja kahvikupposta. Rakastan ruokalehtien, kirjojen ja blogien selailua ja aina tyyliin aamupalalla mietin jo mitä syön lounaaksi, välipalaksi, iltapalaksi. Suunnittelen mitä otan töihin evääksi, teen kauppalistoja ja viikottaisen ruokabudjetin.

Arkiaamupalakseni on vakiintunut puuro. Ennen kirosin meksikolaisia kaurahiutaleita kun niistä ei tullut sellaista ihanan pehmeää mössöä kuten koto-Suomessa. Sitten tajusin blendata hiutaleet pienemmäksi, lisätä reilusti vettä ja mikrotuksen loppuvaiheessa lurauksen kookosmaitoa. Banaanit, siemenet ja pähkinät päälle ja listo!



Kahvi on myös must. Ilman sitä en astu ovesta ulos. Herään tarkoituksella aikaisin, jotta voin istua rauhassa, lusikoida puuroa, hörppiä kahvia ja lukea hieman kirjaa. Kun kello alkaa lähetä kahdeksaa polkaisen töihin täynnä energiaa.



Viikonloppuisin kun ei tarvitse säntäillä mihinkään kokkailen aamupalaksi munia tai pannareita. Tai teen herkkuleivät chapatasta, juustosta ja vihanneksista. Antaisin vaikka vasemman käteni kunnon jälkiuuniruisleivästä, jossa on silaus voita ja juustoa!



Olen myös kehittänyt himon kaktushedelmiin, jota tunaksi täällä kutsutaan. Anoppilassa join tunavettä ja se oli ihan pirun hyvää. Olin aiemminkin maistanut tunaa ihan paljaaltaan enkä oikein välittänyt siitä. Maku oli hyvä, mutta pirun isot ja kovat siemenet häiritsivät makunautintoa. Kunnes sitten maistoin kyseistä vettä ja himoni tuota hedelmää kohtaan syntyi.




Nyt onkin sopivasti parhain tunakausi, ne maksavat vain 10 pesoa kilolta. Ostin ison pussin tänään torilta ja olen jo mussuttanut melkein puolet. Maku on tosi raikas ja makea, jotain kiivin ja karviaisen väliltä. Enää eivät siemenetkään haittaa, ne vain rouskuvat kivasti pureskeltaessa.



Suomessa olin kunnon tarjoushaukka, joka ravasi Lidlin, Cittarin ja Prisman väliä metsästäen parhaimpia diilejä. Se olikin aika helppoa kun asuin lähellä noita kaikkia ja liikuin kävellen. Täällä tarjousvainuni on huonontunut, koska diilit eivät ole niin hyviä ja ruoka on suhteessa halvempaa. Olen kuitenkin aika hyvin perillä perustuotteiden hinnoista: tortillat $14/kg, lime $20/kg, kananmunat $35/kg jne.

Meksikolaiset ruoat, joita olen oppinut valmistamaan mielestäni hyvin ovat enchiladat, tinga de pollo ja cochinita pibil. Jorma myös kehuu guacamoleani kuin äidin tekemäksi - iso kohteliaisuus meksikolaisen suusta. Haluaisin vielä kehittyä salsojen ja molen rintamalla. Molempia saa tuoreena ostettua ja ne ovat herkullisia ja halpoja, joten itse väsäämisen sijaan ostan ne valmiina.



Viime viikonlopun aamupalat olivat aika meksikolaispainotteisia. Lauantaina kokkailin huevos al albañil (tokavika kuva) eli munia papusoossilla, sipulilla ja jalapeñolla. Sunnuntaina tein chilaquileja eli paistettuja tortillapaloja salsa verdessä kera kananmunien. Meksikolaiset aamupalat ovat tuhteja ja hyvin nälkää pitäviä.

El mundo, mi amor infinito

I was a fool before I knew you

But my heart started

And never wanna stop again

You are my homeland

And my sunlight

Hindi Zahra - Silence

Tämän hetken lemppariartisteja

Blogeista saa aina välillä hyviä musavinkkejä. Onneksi täälläkin Spotify ollut jo jonkin aikaa ja sieltä olenkin bongannut monta mahtavaa artistia. Kaikki eivät todellakaan ole mitään uutuuksia vaan jo jonkin verran vanhoja, mutta itselleni kuitenkin uusia tuttavuuksia.

Tässä on muutamia omia viime aikojen suosikkejani random-järjestyksessä. Näistä monta olen kuullut ekaa kertaa jo vuosia sitten, toiset taas olen löytänyt vasta viime aikoina.

Rodrigo y Gabriela



Clara Nuñez



Lila Downs



Natalia Lafourcade



Calle 13



Fatoumata Diawara



Vanessa Da Mata



Waldeck



The Undercover Hippy



Olen kyllä aikamoinen musiikin suurkuluttaja. Kotona ja autossa on aina Spotify auki, kadulla käppäilen aina kuulokkeet korvissa (en pyöräillessä), töissäkin ainakin kun on mahdollisuus. Hyvä biisi tekee päivästä entistä kivemman!

Sunnuntailounaalla anoppilassa

Sunnuntaisin kokoonnutaan porukalla anoppilaan lounaalle. Ruokapyötäkeskustelujen aiheet ovat yleensä aika kepeitä, mutta toisinaan (etenkin anoppini ja lankoni toimesta) ne eksyvät myös tulenarempiin aiheisiin kuten politiikkaan ja uskontoon. Jokaisella on vahva mielipide aiheesta kuin aiheesta ja usein tunnen joutuneeni keskelle sotatannerta kun kommentteja lauotaan niin puolesta ja vastaan.



Viime sunnuntailta päähäni porautui muutama kommentti:

Koko systeemi perustuu siihen, että vähäosaisempia harhautetaan. Lait säädetään toimimaan rikkaiden puolesta ja köyhät huomaamattaan ovat näiden talutushihnassa. 

Meksiko ei koskaan voi nousta kehittyneiden maiden tasolle, koska kaikki täällä on tehty rikastuttamaan rikkaita ja köyhdyttämään köyhiä. 

Joku totesi, että ongelman ydin on siinä että meksikolaiset ovat todella ignorantteja ja "huonomuistisia". Yli 80 vuotta maata hallinnut puolue, PRI, on jälleen vallassa koska monien mielestä se on ainoa puolue joka todella osaa johtaa maata. Tästähän ollaan monta mieltä. Itse en rehellisesti osaa sanoa kuka tai mikä puolue olisi oikea. En kuitenkaan usko että yksikään puolue, joka kalastelee äänestästäjiä lahjoittamalla ruokapaketteja ja televisioita haluaa johtaa maata ainakaan sellaiseen suuntaan, jossa köyhimpien asema parantuisi.

Tämän sunnuntain ruokapöytäkeskustelun pääaiheena oli mikäs muukaan kuin Meksikon kuuluisimman capon, Chapo Guzmanin, vankilapako josta uutisoitiin myös Helsingin Sanomissa.

Chapo pakeni viime lauantai-yönä tunnelia pitkin "erittäin hyvin valvotusta" vakilasta. Paon huomattuaan poliisit sulkivat teitä Estado de Mexicossa ja naapuriosavaltioissa  etsiäkseen karkuria. Myös Tolucan lentokenttä suljettiin hetkeksi. Tämä kaikki oli kuitenkin pelkkää showta, koska tuossa vaiheessa Chapo oli varmasti kiidätetty helikopterilla pakoilemaan jonnekin Sinaloan vuoristoon tai tuntemattomalle paratiisisaarelle.



Pitkän ja kiivaankin keskustelun lopputulos oli melko yksimielisesti se, että Chapon reilu vuosi sitten tapahtunut kiinniotto ja viime lauantainen pako olivat kaikki suunniteltuja. On ihan selvää, että ilman korruptoituneita valtion virkahenkilöitä Chapo ei ole onnistunut pakenemaan. Kyllä taas tuli todistettua, että raha tuo valtaa ja sillä saa koskemattomuuden. Con el dinero baila el perro.



Korruptiosta on kyllä vaikea syyttää ketään yksittäistä ryhmää tai osapuolta, sillä usein kartellien kanssa neuvottelu menee kiristyksen puolelle. On valittava plata o plomo. Jos pitäisi valita luodin tai rahan väliltä niin ehkä itsekin kallistuisin jälkimmäiseen vaihtoehtoon kun oma tai toisen henki on kyseessä. Ja niin kauan kun joku ottaa lahjuksen vastaan tai hyväksyy kiristyksen sitä tulee tapahtumaan. Kiinnostaisi tietää mitä ja kuinka paljon Chapo on antanut vaihdossa vapaudestaan; rahaa, tietoja kilpailevien kartellien toiminnasta, suojelua perheelleen?



Jännä nähdä mitä tapahtuu seuraavaksi. Kuka "sankari" nappaa Chapon seuraavaksi ja ketä ylistetään? Entä kenen pää pistetään laudalle?

Ps. Jorman isän lempinimi on myös Chapo. Tästähän toki revittiin huumoria kerrakseen. Kukaan ei varmaan arvaa, että Chapo piileskeleee queretarolaisessa lähiössä hihi...

Random stuff

Jorman lähdöstä on jo yli kuukausi, enkä voi käsittää miten nopeasti aika on kulunut. Päivät sekoittuvat toisiinsa ja maanantai vaihtuu perjantaihin huomaamatta ja taas on yksi viikko takana. Muun muassa seuraavia asioita on mahtunut viime viikkoihin:







Olen aloittanut taas aamupuuroilun. Suomessa vedin aina aamupalaksi lautasellisen neljänviljanpuuroa mustikoilla sun muilla lisukkeilla, mutta tämä rutiini loppui aika nopsaan Meksikoon palatessa. Täällä kaurahiutaleet ovat omituisia, jäävät koviksi eivätkä edes maistu samalta. Nyt viime aikoina puuronhimoissani olen kuitenkin tehnyt mikropuuroa aika hyvällä menestyksellä.  Salaisuus piilee hiutaleiden blendaamisessa, jotta niistä tulee pienempiä ja helpommin kypsyviä. Kokonaisia hiutaleita valmistettaessa lopputulos on kovia, limaisia hiutaleklönttejä kuumassa vedessä, ew.




Aloitin myös pole fitnessin uudelleen. Meidän lähellä on studio, jonne polkee kymmenessä minuutissa. Tunnitkin alkavat sopivasti 6 illalla, jolloin ehdin töiden jälkeen käydä moikkaamassa kissoja ja vaihtaa vaatteet. Tankoilu on kyllä kivaa, siinä yhdistyy voimaharjoittelu, koordinaatio ja tasapaino ja staattiset liikkeet. Ja näyttää myös upealta kun sen osaa tehdä hyvin!





Lukutoukka on jälleen luikerrellut sisuksiini, koska koneella istumisen sijaan huomaan yhä enemmän istuvani takapihalla kirja ja kahvikuppi kädessäni. Olen kaivellut pahvilaatikossa olevaa kirjakätköämme, josta löysin Jorman vanhoja koulukirjoja, muistiinpanoja, nuottikirjoja ja ruokalehtiä. Löysin kirjan nimeltään La Meta ( The Goal), joka kertoo erään johtajan yrityksestä pelastaa tappiota tekevä tehtaansa. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta ihan tosi paljon ajatuksia herättävää tekstiä siitä kuinka joskus on kyseenalaistettava vanhat toimintamallit ja ennakkoluulottomasti kokeiltava ihan uusia juttuja löytääkseen ratkaisu johonkin pulmaan. Jos haluaa saavuttaa jotain, mitä ei ole koskaan saavuttanut on tehtävä asioita, joita ei ole koskaan tehnyt.






Sunnuntai-aamuisin olen käynyt juoksemassa tai pyöräilemässä Cimatarion kansallispuistossa. Nämä kuvat ovatkin viime viikonlopulta. Minulla on koneella varmasti tuhansia kuvia tästä paikasta ja joka kerta raahaan kameran mukaani, koska en vaan saa tarpeekseni. Puiden latvoissa ja vuorien huipuilla hitaasti liikkuva sumu ja pilvien välistä kurkisteleva aamuaurinko ovat kauneinta mitä täällä kaupungissa voi olla.





Olen puistossa yleensä heti aamuseiskalta aukeamisaikaan, koska tuohon aikaan on ihanan viileää ja raikasta. Liikennettäkään ei ole juuri ollenkaan, joten ei tarvitse kykkiä ruuhkassa tai odotella liikennevaloissa. Viime viikonloppu oli sateinen joten sunnuntai-aamuna kaikki polut olivat mutaisia, mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin oli poljettava nopeasti ennenkuin renkaat ehtisivät vajota mutaan. Loppua kohden jätin pyörän nojaamaan kaktusta vasten ja harpoin rappusia ylös aina huipulle asti. Alhaalla avautuva maisema on aina yhtä vaikuttava vaikkei se kameran linssin läpi välitykään yhtä voimakkaasti kuin livenä.




Flickr on näköjään ottanut uuden vesileimasysteemin käyttöön. Olen yrittänyt turhaan googlettaa kuinka poistaa nuo kehykset, mutta en ole onnistunut. Jos joku viisas tietää saa neuvoa!

Puhutaanpa meksikoa

Pitkän ja kivisen opin tien jälkeen espanjani alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Matkan varrelle on mahtunut paljon hauskoja mokia etenkin vitsien ja kaksimielisten heittojen ymmärtämisen suhteen.

Ajattelin jakaa muutamia meksikolaisia sanoja ja sanontoja. Käytän itse näistä vain muutamia, koska suurin osa kuulostavat rivoilta ja tai ovat kirosanoja. Kavereiden ja tuttujen kanssa käytän näitä joskus, mutta koulussa lasten kuullen ei parane puhua kuin merirosvo tai rekkakuski.

Näitä käytän useasti:



Kun joku juttu on siistiä tai coolia käytän yleensä chido, está de pelos tai padrísimo -sanoja. Óralea käytän myös paljon kun joku juttu hämmästyttää hyvällä tavalla, vähän niinkuin vau! Käytetään myös vahvistamaan käskylauseita: ¡Hazlo, órale!

Kun joku asia tai ihminen on buena onda se on hyvä tyyppi tai siitä huokuu hyvä fiilis, mala onda onkin sitten päinvastoin. Onda itsessään tarkoittaa aaltoa.

Näitä en itse juurikaan käytä, mutta kuulee aika paljon:


Wey tarkoittaa jäbää tai tyyppiä. Pedo on pieru tai humala, mutta tarkoittaa myös meininkiä tai fiilistä. ¿Qué pedo wey? = Mikä meininki jäbä?

Ponte la de Puebla / Móchate. Näille ei taida olla suomeksi mitään suoraa vastinetta. Opin nämä sanonnat entisessä duunipaikassani. Söin eväitäni ja duunikaverini totesi että móchate. Kun en tajunnut jatkoi että ponte la de Puebla. Siis mitä? Hän selitti, että kun joku haluaa päästä osingoille jostai mitä sinulla on voidaan sanoa näin. Ponte la de Puebla tarkoittaa kirjaimellisesi että laita päällesi Pueblan jalkapallojoukkueen pelipaita, jossa on poikittainen raita tarkoittaen että anna puolet.

Chingar ja sen variaatiot:



Mamá eli äiti -sanan variaatiot:



Esimerkkikeskustelu:



Tällaista tekstiä täällä tuotetaan. Kuulostaakohan tämä ihan hassulta jollekin muiden lattarimaiden tai Espanjan espanjaa puhuvien korviin? Itselleni ainakin kaikki muut espanjat kuulostavat ihan kummallisilta. Kolumbian murre alkaa jo olla tuttua, kiitos vain telenovelien.

Tikua

Käyn aika harvoin ravintoloissa syömässä, noin kerran tai kaksi kuukaudessa. Tykkään kyllä syödä ulkona, mutta useasti jälkeenpäin mietin, että kotona olisin voinut kokata itse vähintään yhtä maistuvan ellei jopa paremman setin monta kertaa halvemmalla. Niinpä säästän rahani ja odottelen mieluummin jotain spesiaalipäivää, jolloin menen niihin muutamaan paikkaan, joista olen saanut aivan poikkeuksellisen loistavaa ruokaa.

Yksi näistä mestoista on Tikua,  joka tarjoilee Oaxacan, Campechen, Chiapasin, Tabascon ja Yucatanin niemimaan alueiden safkaa. Sureste keittiönä tunnettu konsepti sekoittaa natiivimeksikolaisten  ja espanjalaisten mukanaan tuomia raaka-aineita ja tekniikoita ja lopputulos on makujen ja värien yhdistelmä, joka uppoaa meikäläiseen ihan täysillä. En ole vielä kertaakaan saanut tuolla huonoa ruokaa tai palvelua, oli paikka sitten täpötäysi tai puolityhjä.



Sonialla oli synttärit tällä viikolla, joten suuntasimme hänen ja veljensä kanssa Tikuaan synttäridinnerille. Kuten aina, alkupalaksi tuodaan sinisestä maissista tehtyä tlayuda -tortillaa ja kuutta eri salsaa; kolme tulista ja kolme ei-tulista. Oli habanerosta ja punasipulista tehtyä salsaa, kurpitsansiemen-tomaattisalsaa, tuhkaksi poltetuista mausteista (kuulostaapa herkulliselta) ja uhanalaisesta chilhuacle -chilistä tehtyä salsaa, molea, retiisejä cilantrolla ja limellä.



Juomalista on tosi kattava niin alkoholillisten kuin alkoholittomienkin drinkkien osalta. Tuoreista hedelmistä ja marjoista tehtyjä vesiä löytyy myös joka lähtöön. Valitsin karhunvatukka-basilikaveden ja Sonia maracuya -veden.

Pääruokia sai odotella jonkin aikaa, mutta alkupalaksi tuodut salsat ja rapea tortilla viihdyttivät meitä sillä välin. Tikuan vakkariruokani on tlayuda eli oaxacalainen "pizza" heinäsirkoilla. Se on varma valinta, mutta nyt otin tarjoilijan suosituksesta huachinangoa eli punanapsijaa vihreässä chilesalsassa (ei salsa verdessä) kera machobanaanin ja johonkin mystiseen lehteen käärittynä. Kuuntelin innoissani kun tarjoilija selitti eri chilelajikkeista ja mausteista joita annoksessa oli, mutta en millään muista.




Sonia ja veljensä pyysivät kolmea eri molea porsaankyljellä. Oaxacassa on paljon erilaisia moleja ja jokaisella on oma makunsa riippuen suklaan määrästä ja siitä mitä chilejä ja mausteita käytetään. Itse pidän voimakkaan makuisesta, hieman tulisesta ja suklaisesta (ei kuitenkaan makeasta) molesta. Juuri tuollaista molea oli paistetussa chile poblanossa, jonka pyysimme jaettavaksi. Päällä oli reilusti molea, manteleita ja quesillo -juustoa.



Pääruoat tuhottuamme tarjoilija saapui kiduttamaan meitä 10 erilaisen kakkujälkiruoan kanssa. Hän kiikutti näytekappaleet pöytäämme ja esitteli huolellisesti jokaisen jälkkärin. Vatsani oli jo ääriään myöten täynnä mutta kuola valuen katselin jälkkäreitä niin tiivisti etten edes tajunnut kuvaa ottaa. Kaikessa oli tietenkin suklaata, koska se on sureste -keittiön juju.



Lopulta päädyimme jakamaan Sonian kanssa minttusuklaamoussekakun, koska se kuulosti raikkaalta ja oli sopivan pieni mahtuakseen ääriään myöten venytettyihin vatsoihimme. Pyysimme myös kuumaa azteca -kaakaota chilen, kanelin ja neilikan kera. Se oli täyteläistä ja hyvin, hyvin tummaa, ei liian makeaa. Täydellistä.



Tikua
Ignacio Allende Sur #13
Col. Centro, Querétaro.