Vakituinen kokopäiväduuni

Huh, kuulostaapa karmivalta kun sen kirjoittaa noin. Entisenä vuorotyöläisenä olen tottunut siihen, että työ/koulupäiväni ovat vaihtelevia eikä yksikään päivä tuntunut toistavan itseään ja yleensä duunit tiesi maksimissaan 2 viikkoa eteenpäin. Tulevaisuudesta ei siis ollut hajuakaan ja aina joutui toivomaan, ettei vapaa-ajan suunnitelmat menisi päällekäin töiden kanssa.

Viikko sitten sain tarjouksen aloittaa vakituisen kokopäiväduunin, maanantaista perjantaihin. Tarjous houkutteli: palkkaa (ja duunia) tuplasti sekä vapaat viikonloput. Olin innoissani ja samalla kauhuissani, sillä säännöllisyys on minulle vieras termi. Samoin vakiduuni. Olen lähes aina ollut määräaikaisella sopparilla, mikä on ollut jokseenkin helpottavaa kun on tiennyt tarkan päivämäärän milloin kuviot vaihtuvat jälleen.

Hyväksyin tarjouksen. Olen nyt muutaman viikon häärännyt työnimikkeellä operatiivinen assari (lue: tavarantoimittajia puhelimitse ja sähköpostitse kiusaava häirikkö, joka haluaa jokaisen tavaran toimitettavan oikeaan aikaan oikeana päivänä. Haastava toive mañana, mañana -kulttuurissa.).

Kiva juttu tavarantoimittajien kanssa työskentelyssä kuitenkin on ilmaisten näytteiden, tässä tapauksessa, luomuvihannesten saaminen. Eilenkin eräs tavarantoimittaja oli oikein avokätinen ja antoi reilut korilliset luomuvihanneksia, salaatteja, yrttejä, siitakesieniä ja 6 erilaatuista greippiä, appelsiinia ja mandariinia ihan vaan koska hänen tilansa kuulema hukkuu jo ylikypsiin herkkuihin. Tänne vaan kaikki, kiitos!

Illallistarpeet

Maanantaina koimme pikkuruisen kriisin kun kauppamme 3-henkisestä tiimistä kaksi päätti yllättäen ottaa loparit ja juuri avatun ravintolamme tiimistä puolet katsoivat parhaaksi jättää tulematta duuniin. Englantilainen pomoni repi pelihousunsa totaalisesti joutuessaan tekemisiin meksikolaisen työmoraalin kanssa, joka käytännössä tarkoittaa ettei ilmestytä työpaikalle, ei vastata puhelimeen ja viikon päästä näytetään viatonta naamaa ja kinutaan palkkashekkiä.

Tuona samaisena maanantaina teimme kuitenkin myynnillisen ennätyksen ja puoleen päivään mennessä olimme myyneet päivän menuun loppuun. Keittiömme valmistaa päivittäin 1-2 suolaista piirakkaa, 2 salaattia ja jälkiruoan, jotka yleensä riittävät iltakuuteen asti jolloin suljemme. Pomoni ryntäsi toimistoon ja ilmoitti: "Mari, we're out of food. Can you go to the kitchen and use your imagination?"

"Sure I can."

Parasta on kun saa vapaat kädet tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä tuntuu, kokeilla ja sekoitella aineksia keskenään täydellisen keskittyneessä flow -tilassa. Vielä parempaa on huomata onnistuneensa, nähdä kun asiakkaat vievät annokset mukanaan kuin nälkäiset korppikotkat. Success. 

improvisaation tulos: 1. Mozzarella-tomaatti-pestotornit 2. Vihreä salaatti porkkanalla, omenalla, paahdetuilla siemenillä ja manteleilla 3. Kikhernesalaatti pestolla, tomaatilla ja avocadolla 4. Vihreä salaatti punajuuren versoilla, paahdetulla punajuurella, omenalla, päärynällä, karpaloilla, siemenillä ja pekaanipähkinöillä.

Tässä muutama muu näyte sapuskoistamme. Kuvat olen ottanut viime vuoden puolella työharjoitteluni aikana.

edessä: vihreä salaatti kesäkurpitsalla, kurkulla, edamamella, chialla ja granaattiomenalla. takana: perunasalaatti tuoreilla yrteillä, paprikalla ja oliiveilla.

bataatti-vuohenjuustopiiras

vasemmalta oikealle: omena-porkkanamuffarit siemenkuorrutteella, omenapiirakka kinuskilla, klassinen porkkanakakku requesonilla

Tilapäinen henkilöstön puute on pistänyt meidän jokaisen hermot ja taidot koetukselle, mutta näin perjantain päätteeksi voin vain todeta sen olleen hyvä asia. Tunnen että olen viikossa oppinut enemmän kuin koko puolivuotisen työharjoitteluni aikana. Tällaiset tilanteet ovat usein niitä kun saa tilaisuuden näyttää ja käyttää kykyjään, mitata oman henkisen ja fyysisen jaksamisensa ja ennenkaikkea oppia. Näihin haasteisiin voi suhtautua kahdella tavalla: ottaa ne rohkeasti vastaan tai musertua neuvottomana niiden alle. Kaikki on itsestään kiinni.

Hyvillä mielin viikonloppua kohti siis. Lahjasienet päätyivät muuten piiraaseen kanan ja panela-juuston seuraksi. Mums.

rapeaksi paistunut panela, ruiskuori ja mehukkaat sienet. ah

salaatti oli myös lahjoitus. 

Iltaisin olen saanut todistaa upeita auringonlaskuja partsiltamme. Barrio hiljenee. Rentoa viikonloppua!