Cimatarion kansallispuisto

Viime sunnuntaina pyöräilimme aivan huikeissa maisemissa, nimittäin Cimatarion kansallispuistossa.

Kannatti todella herätä kukonlaulun aikaan, sillä auringonnousun näkeminen korkeilla vuorilla on jotain sanoinkuvaamatonta. Mietin vain, että miten ihmeessä en ole ollut tietoinen, että vartin päässä kotoani sijaitsee tällainen pakopaikka alhaalla vallitsevasta Querétaron urbaanikaaoksesta? Ei autoja, ei melua, ei roskia. Vain puhdasta ilmaa pilvien joukossa, kaktuksia, pupuja ja kalkkarokäärmeitä. Ja tietysti pitkä, kivinen tie huipulle, jossa kaupunking radiomastot kohoavat korkeuksiin.

Cimatarion puistossa on paljon polkuja maastopyöräilijöille, patikoijille ja muille sunnuntaikävelijöille. Aamuseiskalta aukeava puisto oli yllättävän täynnä, mutta mikäpä olisikaan parempaa kuin pyöräily tai juoksu raittiissa ilmassa ja upeissa maisemissa? Yhdeksän kilometrin pituinen ylämäki taittui reilussa tunnissa. Ylhäällä meitä odotti erittäin äkäinen vartijakoira, joka selkeästi halusi popsia meidät aamiaiseksi. Olen todella varuillani koirien läsnäollessa, sillä täällä jotkut yksilöt ovat todella vihaisina puolustamassa reviiriään. Muutamaan kertaan olen joutunut koiralaumojen takaa-ajamaksi, mutta onneksi pyörällä pääsee pötkimään pakoon vauhdilla.

radiomastot, pilvet ja miniatyyri-Querétaro

huipulla

Hikisen lenkin ja viileän päivän päätteeksi maistuu tulinen kanakeitto. Ja tietysti South Parkin uusimman tuotantokauden uusin episodi. Hyvä sunnuntai.