Kohtaloni

Eu vou sem nenhuma direção

E eu sou, não preciso nada mais

Lua, estrela

Meu caminho, meu destino

Lua, sol, me dá o seu calor

Chuva, o seu olhar 

Que me dá o seu calor, que me dá a direção,

Que me dá o meu valor, que me dá o seu calor

Eu vou, eu vou

Eu sou, eu sou

Sem nenhuma direção

Sanat: Thievery Corporation

Baker on loose

Sisäinen leipurini on päässyt jälleen valloilleen. Kuluneen viikon aikana olen väsännyt taateli-kahvi-suklaakakun sekä suolaisen jämäpiiraan. Kuulostaapa namilta, mutta sitä se oli tosiaan. Ja kaikissa jämäruoissa on tunnetusti vähän sitä sun tätä joten makua riitti. Tapanin päivänä keittelin riisipuurot ja mielessä kävi jopa karjalanpiirakoiden vääntäminen, mutta ruisjauhot loppuivat juuri kriittisellä hetkellä. Puuro kuitenkin katosi pian parempiin suihin kanelisokerin kera.

Olen hieman p•ska leipuri kun en useimmiten jaksa seurata ohjeita. Inspiraatiota etsin jatkuvasti blogeista, mutta ohjeiden seuraaminen tuottaa hankaluuksia: aina puuttuu joku ainesosa tai hetken mielijohteesta päätänkin lisätä tai jättää jotain pois. Tämän seurauksena syntyy toisinaan mitä kummallisempia tekeleitä ja välillä aivan loisto-oivalluksia, kuten tuo yllä mainitsemani jämäpiiras joka sisälsi pakasteessa kauan odottaneet siitakesienet, kanan rintafilettä, kolmea eri juustoa, nuutuneen purjon, lehtikaalia ja pinaattia.

murea, mehevä, maukas

saalis

Duunikaverilta joululahjaksi saatu irtopohjavuoka pääsi heti testiajoon. Tykkään tehdä piirakat tällaiseen vuokaan, koska lopputulos on tuhti ja kakkumainen. Jo tunnin jälkeen kun olin nostanut piirakan uunista ulos puolet siitä oli mystisesti kadonnut, loput seuraavana aamuna.

Suunnittelen jo uutta quichea tonnikalan kera. Leivontalistalla on myös pekaanipähkinäpiiras, oih. Vielä on lomaa jäljellä, vielä tulee kauniita piiraita…

Jouluja

Vietimme jouluaattoa Jorman perheen kanssa. Ohjelmaan kuului piñatan rikkominen, herkkuja notkuva joulupöytä ja tietenkin lahjojen avaaminen. Ainoana skidinä Junnu sai 90% kuusen alla nököttävistä lahjoista, joista myös 90% oli moottoripyöriä, autoja tai mönkijöitä.

Tällainen oli kolmas jouluni Meksikossa.

piñata oli viritetty takapihalle

Junnu antaa piñatalle kyytiä

Sitten leikittiin uudella pyörällä

viime hetken paketoinnit kotona

ja jälkkäripöydän taateli-suklaa-kahvikakku

On ollut ihanan rentoa lomailua kotona. Ruokailuryhmän tuunausprojekti on edennyt ripeään tahtiin ja viimeistä tuolia viedään jo. Leivottua on tullut myös ahkerasti. Näistä lisää seuraavissa postauksissa.

Ystäväni julkaisi Facebookissa kuvan lumisateisesta Mexico City -Queréraro motarista. Täälläkin on satanut vettä jatkuvalla syötöllä jo kaksi päivää, mikä on ihan ennenkuulumatonta. Asuntomme sisällä hengitys höyryää ja öisin nukun kahdella hupparilla neljään peittoon kietoutuneena. Luontoäiti on näemmä hieman pihalla…

Valkea joulu. kuva Beto