Baker on loose

Sisäinen leipurini on päässyt jälleen valloilleen. Kuluneen viikon aikana olen väsännyt taateli-kahvi-suklaakakun sekä suolaisen jämäpiiraan. Kuulostaapa namilta, mutta sitä se oli tosiaan. Ja kaikissa jämäruoissa on tunnetusti vähän sitä sun tätä joten makua riitti. Tapanin päivänä keittelin riisipuurot ja mielessä kävi jopa karjalanpiirakoiden vääntäminen, mutta ruisjauhot loppuivat juuri kriittisellä hetkellä. Puuro kuitenkin katosi pian parempiin suihin kanelisokerin kera.

Olen hieman p•ska leipuri kun en useimmiten jaksa seurata ohjeita. Inspiraatiota etsin jatkuvasti blogeista, mutta ohjeiden seuraaminen tuottaa hankaluuksia: aina puuttuu joku ainesosa tai hetken mielijohteesta päätänkin lisätä tai jättää jotain pois. Tämän seurauksena syntyy toisinaan mitä kummallisempia tekeleitä ja välillä aivan loisto-oivalluksia, kuten tuo yllä mainitsemani jämäpiiras joka sisälsi pakasteessa kauan odottaneet siitakesienet, kanan rintafilettä, kolmea eri juustoa, nuutuneen purjon, lehtikaalia ja pinaattia.

murea, mehevä, maukas

saalis

Duunikaverilta joululahjaksi saatu irtopohjavuoka pääsi heti testiajoon. Tykkään tehdä piirakat tällaiseen vuokaan, koska lopputulos on tuhti ja kakkumainen. Jo tunnin jälkeen kun olin nostanut piirakan uunista ulos puolet siitä oli mystisesti kadonnut, loput seuraavana aamuna.

Suunnittelen jo uutta quichea tonnikalan kera. Leivontalistalla on myös pekaanipähkinäpiiras, oih. Vielä on lomaa jäljellä, vielä tulee kauniita piiraita…