Uusi, uskollinen kumppani

GoPro -kamera. Miksi en ole tajunnut hankkia moista aiemmin? 

Nyt tuli loppu ison ja painavan kameralaukun raahaamiselle ja loputtomalle asetusten säätelylle. Parhaimmat otokset jäävät aina ottamatta, koska koko tilanne on jo ohi kun olen painamassa laukaisijaa. Tällä taskukokoisella kaverilla taltioin joka sekunnin päästäni, pyörän selästä, auton konepelliltä ja mistä tahansa käsin. Maassa, ilmassa ja vedessä.

I'm in love.

"Life is burritoful"

Odotin riemuissani, että pääsen kirjoittamaan sarkastisen ja ovelan arvostelun Chipotlen, tuon meksikolaiseksi grilliksi itseään kutsuvan jenkkiläisen pikaruokaketjun burritoista. Joudun valitettavasti luopumaan aikeistani, sillä tämä pikaruokala vei sydämeni.

Ollaan Jorman kanssa hihitelty täkäläisille tacoille eli koville maissikuorille, joiden sisälle tungetaan huh-niin- mausteista jauhelihaa, "meksikolaista juustoa" ja hapankermaa. Ja tietenkin niille riisillä, pavuilla, salaatilla ja hapankermalla täytetyille burritoille. Tulisin asia mitä Taco Bellillä tai Chipotlella on tarjota on pöydän keskellä nököttävä chipotle -Tabasco, jota saa kulumaan puoli pulloa kerralla ennenkuin alkaa maistua. Jorman jenkkityökaveri kommentoi innoissaan Chipotlen burritoa popsiessaan: "tämähän on kuin suoraan Meksikosta!".

Paitsi, että ei voitaisi enää kauemmas mennä meksikolaisesta keittiöstä: Meksikossa ei tunneta käsitettä hapankerma, yksikään katukoju ei tarjoile tacojaan kuorrutettuna keltaisella sulatetulla juustomössölla tai raasteella ja ne kovat tacokuoret ovat...noh, en ole koskaan nähnyt moisia Meksikossa. Burritot eivät ole tacojen rinnalla kovin suosittuja (paitsi ymmärtääkseni pohjoisessa) ja ne muutamat mitä olen syönyt ovat sisältäneet possun -tai naudanlihaa, oaxacalaista juustoa ja mahdollisesti papuja, ei muuta. Lisäksi burritot ovat ohuita, mutta pitkiä sekä kevyesti öljyssä paistettuja.

Tacobussin burrote eli iso burrito

Odotin siis innolla että pääsen maistamaan mitä täällä luullaan meksikolaiseksi burritoksi. Chipotlessa burriton saa kanalla, barbacoalla, carnitaksilla tai vegeversiona. Barbacoa ja carnitas näyttivät molemmat epäilyttäviltä joten päädyin kanaan (myöhemmin otin selvää, että Chipotlen barbacoa on oikeastaan naudanlihaa lampaan sijaan). Systeemi toimii kuten Subwayssa ja pitkä jono asiakkaita lyheni nopeasti. Burriton väliin lätkäistiin halutut lisukkeet, jotka kohdallani olivat tumma riisi, mustapavut, salaatti, pico de gallo, tulinen salsa ja guacamole $1,80 lisähintaan. Juusto ja hapankerma jäivät väliin. Tilaamisesta annoksen pöytään viemiseen meni yhteensä noin minuutti - ensimmäisen maailman nopeudella.

ensipuraisu

kokoa oli oman pään verran

Enpä olisi uskonut, mutta ensimmäisen puraisun jälkeen olin jo aika otettu. Guacamole maistui avocadolta, limeltä ja cilantrolta ja se oli kirkkaanvihreää niinkuin kuuluukin. Salaatti oli tuoretta, pavut pehmeitä eikä kanakaan ollut hullumpaa. Oikein napakka ja herkullinen paketti mitä nyt tulisuutta puuttui, mutta se korjattiin reiluilla tujauksilla chipotle-Tabascoa.

pääsin puoliväliin

Olisi ollut niin kiva antaa tyly tuomio tästä niinsanotusta meksikolaisesta grillistä, mutta en voi kuin kehua miten hyvää tuo burrito oikeasti oli. Ihan sama onko autenttista vai ei. Jos täällä luullaan että meksikolainen ruoka on kuin Chipotlen burrito niin otan sen kohteliaisuutena. Jos Chipotle löytyisi Meksikosta voisin hyvin kuvitella käyväni vetämässä burriton naamariin silloin tällöin tacojen sijaan.

kaikki valmistuu liukuhihnatyönä

Lisää chileä salsoihin niin annan Chipotlelle viisi tähteä.

Detroit: Eastern Market

Eilinen postaus Detroitista oli aikamoinen harmaa ukkospilvi, jota yritän nyt hajaannuttaa kertomalla muutamasta mukavasta löydöstä. Onneksi jokaisella mustalla pilvellä on hopeareunus - niin myös Detroitilla.

Olin kuullut huhua että lauantaisin Detroitissa paikalliset viljelijät pistävät pystyyn kunnon ruokamarkkinat. On luomua ja ei-luomua, vihanneksia, hedelmiä, marjoja, munia, mausteita, ruokakojuja jne. Olen täysin myyty Meksikon vastaaville mercadoille ja olenkin ikävöinyt toreilla kiertelyä, tuotteiden tutkiskelua ja ihan vaan ahtailla, kojujen välisillä kujilla hengailua. Missä on ulkomarkkinat auringon paisteella ja katumusiikilla sieltä tämän pimun löytää varmasti.

Markkinat ovat sekä sisä -että ulkotiloissa. Saavuimme paikalle suht myöhään eksyttyämme matkalla muutamillekin erittäin cooleille lähiöhuudeille, joita eilen myös esittelin. Vaikka osa myyjistä jo pakkaili kamojaan takaisin autoihin nautimme kiertelystä kaikessa rauhassa.

muhkeat mangot

pinkkejä pottuja ja keltaisia papuja!

dollarin monsterisipulit

mustia kirsikoita Michiganista

kurpitsaa ja tomaattia kaikissa väreissä

persikat ja nektariinit ovat kauden kuumikset 

avomaan kurkkuja!!

Markkinoilla eri myyjien hinnat saattavat vaihdella suurestikin. Mikäli menen uudelle torille, jonka myyjiä, tuotteita ja hintoja vielä tiedä niin noudatan kahden kierroksen taktiikkaa: ensimmäisellä kierroksella kuljen systemaattisesti kojulta kojulle selvittäen hinnat ja tarkastaen laadun. Huolellisen empiirisen tutkimustyön päätteeksi palaan ostamaan sieltä missä hinta-laatusuhde on parhaimmillaan. Näin yleensä säästyy ostamasta ylihinnoiteltuja tuotteita ensimmäisestä kojusta. Näin oli jo käydä kun heti sisääntulon luona bongasin meheviä pensasmustikoita puolen kilon laatikoissa $5 hintalapulla varustettuna. Maltoin kuitenkin mieleni ja myöhemmin löysin täysin samoja mustikoita myyvän kojun jostain marketin peräkujilta. Hintaa oli puolet eli huimat $2,50.

houkuttelevat viiden dollarin mustikat

Markkinoilla kuuluu tietenkin syödä paikkallista ruokaa. Kojuja löytyi jokaiseen makuun; eniten hodareita, sitten meksikolaista ja loput joko donitsi -tai pretzel mestoja. Kivannäköistä kaikki, mutta "meksikolaiset" mustapapuburritot hapankermalla ja cheddarjuustolla eivät iskeneet, hodareita saa joka kulmasta ja donitsit eivät käy lounaasta. Kurvasimme pois torilta kadun toiselle puolelle, josta leijaili savua, grillatun lihan ja bbq -soossin tuoksua. Ihmisiä tunkeili paikan edustalla ja pitkät jonot paikallisia yleensä lupailevat, että jotain hyvää on tarjolla.

Bert's houkutteli meitä ribseillä, pizzalla ja soulfoodilla 

symppis setä. "whaddap, what can ah git fo u?"

simppeli menyy

Ja mitä lautaselle päätyi? Karmaisevan hirveän näköinen, veressä uiva, grillattu, tunnistamaton lihankimpale. Siis puolikas kana (kyllä, tilasin listalta neljäntenä löytyvän 1/2 chickenin...), joka tarjoiltiin reilulla lurauksella tomaattisen makeaa Uncle Tony's Gourmet BBQ -soossia.

Haarukka lensi roskiin parin yrityksen jälkeen. Ei tällaista voi syödä muuten kuin sormin. Näytin kuulema saalistaan ahmivalta, nälkäiseltä pedolta suunpielet ja sormet veressä.

Willie tarjosi villiä ruokailumusaa

Lounaan jälkeen lähdimme kävelemään ilman päämäärää ja sulattelemaan kanojamme.

päivän saalis

pyöräputiikki

käsityöputiikki

Löysimme lähistöltä The Detroit Mercantile Co:n joka myy uutta ja vanhaa sisustus yms. kamaa. Ulkona oli rivi katupyöriä myynnissä, joita jäin ihailemaan. Temptin hankinnan jälkeen pyörämania on iskenyt minuun ihan täysillä.

lisää pyöriä myynnissä

Löydettiin  myös sattumalta Milano Bakery, joka on paikallinen perheyritys ja vielä hyvissä voimissaan kriiseistä huolimatta. Mukaan lähti muutama jättimäinen karpalo -ja sitruuna-unikonsiemen muffarit. Mmmm. Paikallisia leipomoita ei voi koskaan olla liikaa.

Eastern Market on oikea valonpilkahdus Detroitin harmaudessa. Oli kiva huomata, että ne paikalliset, jotka kaupunkiin ovat jääneet ja joilla menee hyvin tukevat paikallisia viljelijöitä ja tulevat yksinkertaisesti nauttimaan markettitunnelmasta. Tämä kaupunki elää ja hengittää enää muutamista yrityksistä ja tämä on varmasti yksi niistä. Pian uudestaan!

Ja mitä tuli ostettua? Babypinaattia, keltaisia romano-tomaatteja, paprikaa, mansikoita ja ne mustikat tietenkin.

salaattiainekset ja aamupuuron/jogurtin toppingit

$2,5 mustikat ja $2 mansikat