Back to home!

Hola pitkästä aikaa!

Blogin päivityksessä on ollut pientä taukoa, sillä Jenkeistä kotiin palattuamme huomasimme että kämppämme nettiyhteys oli kadonnut tiehensä. Toissapäivänä yhteys ulkomaailmaan kuitenkin palasi ja nyt olemme taas virallisesti linjoilla.

Kotiinpaluu oli ihana. Omat tavarat, oma rauha, keittiö.

tätä tiskiä niin kaipasin

Netti ei ollut ainoa asia, joka oli poissaolomme aikana lakannut toimimasta: Taloyhtiömme jätehuoltoa hoitava firma oli jättänyt etupihalla oleva jäteastian tyhjentämättä ties kuinka monta viikkoa peräjälkeen, joten näky ja haju olivat aika valloittavia. Kärpäset, linnut, kissat ja koirat piirittivät tuota haisevaa kasaa kunnes se eilen vihdoinkin kuskattiin pois. Aina kun kyselimme, että milloin roskat haetaan niin vastaus oli iänikuinen mañana, mañana...Se kuuluisa huominen jota ei koskaan tule. Tervetuloa Meksikoon.

"huomenna tulee noutaja" ja pah

Mitä muuta on tapahtunut? Meksikossa vietetyn kahden viikon ajan olen syönyt kilokaupalla ihania, kermaisia avocadoja ja muita tuoreita herkkuja, kokkaillut huevos a la mexicanaa ja juonut tuorepuristettuja mehuja.

onko mitään parempaa kuin hidas aamiainen kukonlaulun kera?

Tuoreita herkkuja Waltsusta

anoppi oli kastellut habanerojani ahkerasti. Tässä tulos.

Syömisen lisäksi olen maalannut ja piirtänyt sekä hionut ja lakannut Jorman tekemän jakkaran. Aloitimme myös Jorman sedältä lahjoitetun ruokailuryhmän muodonmuutosta.

inspiraatio iski yllättäen

hioo hioo! (jakkaraa)

näkymät partsilta. naapurihuudin maissi kasvaa jo pitkänä

Olen myös aloittanut uuden duunin luomukauppa La gallina verdessä. Vietän päiväni ruudun ja puhelimen ääressä operatiivisen assarin nimikkeellä. Duuniin tietysti suuntaan pyörällä, joka on todella nopeaa ja paljon paljon helpompaa kuin aluksi kuvittelin. Täytyy vaan muistaa pitää silmät selässä koska joka suunnasta huristelevat autot eivät tunne armoa pyöräilijöitä kohtaan. Viikonloppuna oli Querétaro maratoni, johon suuntasimme pyörillä kun keskustan monet kadut olivat suljettu autoilta. GoPro oli messissä ja tarkoitus olisi laittaa pieni "turistikierros" kotikulmilta ja keskustasta heti kun pätkivä yhteys sallii hieman isompien tiedostojen lataamisen.

Palaamisiin!

Viimeistä viedään

Kaksi ja puoli kuukautta on hujahtanut nopsaan ja tasan viikon päästä palaamme Querétaroon. Fiilikset ovat haikeat, mutta samalla odotan innolla paluuta: kotia, omia tavaroita, kokkausta, uusia työhaasteita, aurinkoa ja ihmisiä.

Tämä kesä oli erityisen rento, täynnä luontoa ja nautiskelua ilman minkäänlaisia kiireitä.

siesta

tältä näyttäisin jos olisin murmeli

Bloomer Parkin trailit

Kesän viimeisinä hellepäivinä ollaan Jorman kanssa kulutettu metsäreittejä niin että kohta kumit puhkeaa. Yhtenä sunnuntaina pyöräilimme St. Clair -järvelle ja 7 tunnin hikoilun tuloksena matkamittari näytti huimia lukemia: 117km ja virallisesti hapottavin urheilusuoritukseni ever.

Näitä polkuja ja maastopyöräreittejä ikävöin sitten Meksikossa.

Erityisen kova ikävä tulee omenapuuta, josta ollaan koko kesän ajan rosvottu kassikaupalla muhkeita ja mehukkaita palleroita. Suomessa ollessa ei edes tajua ilmaisten antimien arvokkuutta koska niitä tursuaa joka tuutista. Metsät ja takapihat ovat loistavia ilmaisten herkkujen apajia, joten hyödyntäkää niitä! Tällaisia omenoita kun saisi Meksikostakin.

niin rapea ja makea

Näin on taas yksi reissu takanapäin. Nyt avoimin mielin kohti syksyä ja uusia kujeita!

Jenkkisafkan multihuipentuma

USA Today tarjosi tänään naurua ja piristystä heti aamusta. Puuroa lusikoidessani lueskelin kyseistä lehteä ja silmiini osui juttu jenkkien uusimmasta ruokavillityksestä, pizzaburgerista. Nauratti (ja järkytti) niin että oli mennä aamupuurot väärään kurkkuun.

ei enää valinnanvaikeutta pizzan ja burgerin välillä. Halleluja! (kuva)

Pizzaburgeri on siis pekoni-juustohampurilainen käärittynä pepperonipizzaan. Tämän amerikkalaisen unelma-aterian kruunaisi vanha kunnon uppopaisto, mutta ehkä se tässä 1360 -kilokalorin snacksissä olisi liikaa jopa perus jenkkidieettiä noudattavalle asiakkaalle.

Täällä kaikki uppopaistettu on supersuosittua: ranskikset, donitsit, nuggetit jne. Mietiskelimme Jorman kanssa, että täältä täytyy löytyä ravintola, joka uppopaistaa sandwichejä, burgereita ja jopa salaatteja. Texasissa järjestetään uppopaistetun ruoan festarit, jossa ilmeisesti uppopaistetaan ainakin jäätelöä, cokista ja bisseä. Uppopaistettu pizza on myös todellisuutta. Tosin tästä kunnia kuuluu skoteille samoin kuin uppopaistetusta Mars -patukasta.

Onko pizzaburgeri luovuutta vai hulluutta? Ehkä molempia, omasta mielestäni enemmän jälkimmäistä. Kuva ei ainakaan millään tavalla herättele omia makunystyröitäni, mutta ehkäpä tilaisuuden tullen uskaltautuisin maistamaan.