Pilapuheluita

Pilapuheluita ajatellessa tulee mieleen pikku räkänokat soittelemassa kaverilleen tai naapurin mummolle: sanotaan jotain hauskaa ja sitten lyödään luuria korvaan ja hihitellään. Tämän postauksen pilapuhelut ovat kuitenkin omaa luokkaansa. Ne ovat tulleet perinteisen tai express -kidnappauksen tilalle, ilmeisesti koska ne ovat helppoja toteuttaa ja moni pöljä (panikoiva?) uhri nielaisee syötin.

Kerron tästä koska tämä on suhteellisen uusi ilmiö ja ilmeisesti aika yleinen. Tällä viikolla työkaverini äiti sekä Jorman duunikaveri saivat nauttia kyseisestä pilapuhelusta.

Torstaina olin normaalisti töissä. Koska toverini C oli tekemässä promoa toisaalla en ollut nähnyt häntä koko päivänä, mutta olimme puhuneet puhelimessa useita kertoja. Yhtäkkiä työkaverini K pyyhältää työpisteelleni huolestunut ilme kasvoillaan ja kiivaasti puhelimeen puhuen.

K: "Ootko puhunut C kanssa tänään?"
Minä: "Joo. Miks?"
K: "Milloin puhuit hänen kanssaan?
Minä: "Ehkä noin 10 minuuttia sitten. Mitenniin?"
K: "C:n äiti on puhelimessa ja sanoo että sai puhelun että C on kidnapattu."
Minä: "Tuskin. Just puhuin hänen kanssaan 10 minuuttia sitten."

K vakuuttelee linjan toisessa päässä odottavalle C:n äidille, että kyseessä on varmasti vain pilapuhelu. Äiti väittää, että C ei vastaa puhelimeen ja ne sanoivat, että heillä on hänen tyttärensä. K jatkaa rauhoittelua ja sanoo soittavansa heti takaisin kun kuulemme C:stä.

Pian C soittaa meille ja saamme kuulla että kaikki on hyvin. Hänen äitinsä oli saanut puhelun, jossa joku tyttö oli huutanut tyyliin "äiti auta, ne nappasivat minut" ja äiti oli heti huutanut C:n nimen jolloin soittajat olivat tietenkin saaneet nimen ja alkaneet vaatimaan maksua jos äiti haluaisi vielä nähdä C:n hengissä. Tietenkään heillä ei missään vaiheessa ollut C:tä, mutta moni huolestunut vanhempi ryntää tekemään tuhansien tai miljoonien pankkisiirtoa soittajan tilille kun tällainen puhelu sattuu kohdalle.

kuva

Nämä soittelijat ovat tehneet taustatutkimusta ja saattavat tietää puhelun vastaanottajan sekä perheenjäsentensä nimet, pankkitiedot, osoitteet jne, jolloin pilapuhelu vaikuttaa aidolta. Joskus puhelut tehdää kuitekin ihan arpomalla ja silloin homma yllättäen kusee. Myös tällä viikolla Jorman duunikaverille S:lle soitettiin ja taustalta kuului lapsen itkua "isi auta, ne nappas mut!". S tajusi heti mistä oli kyse ja laittoi puhelimen kaiuttimen päälle niin että kaikki toimistossa olevat kuulivat. Koska S:llä ei ole lapsia hän oli alusta asti varma, että puhelu on feikki, mutta päätti leikkiä mukana:

S: "Päästä poikani menemään! Paljonko haluat?"
Soittaja: "Haluan, että maksat bensa -ja matkakuluni. Paljonko olet valmis tarjoamaan?"
S: "Ihan sama. Sano joku summa"
Soittaja "No vaikka $10 000"

Tässä vaiheessa soittaja tajusi, että häntä kuunteli koko toimistollinen jengiä kun taustalta alkoi kuulua nauruntyrskähdyksiä. Hän iski luurin korvaan eikä soittanut uudestaan.

kuva

Usein myös törmää tekstareihin tai puheluihin jossa ilmoitetaan, että olet voittanut auton, matkan tai iPhonen. En voi uskoa että kukaan on niin idiootti, että lankeaa näihin, mutta ilmeisesti on koska näitä piloja sattuu harva se päivä. Jorman duunikaveri E sai tekstiviestin, että on voittanut Jeepin. Hänen täytyisi vaan soittaa viestissä olevaan puhelinnumeroon, antaa henkilötietonsa ja käydä lataamassa puheaikaa hänelle annettuun puhelinnumeroon. E soittaa numeroon:

E: "Moi. Sain tekstarin, että voitin Jeepin. Mitä mun pitää tehdä?
Vastaaja: "Onneksi olkoon! Sun täytyy vaan ladata $500 puheaikaa numeroon ****** ja jos voisit antaa pankkitietosi ja osoitteesi niin voidaan pistää palkinto tulemaan?"
E: "Aa okei. Osoitteeni on HAISTA *TTU URPO USKALLAKIN VIELÄ SOITTAA TAI LAITTAA VIESTIÄ NI... "
Tuut tuut

E lainaa työkaverinsa puhelinta ja soittaa samaan numeroon. Sama tyyppi vastaa onnitellen ja pyytäen puheajan lataamista sekä pankkitietoja.
E: "Joo totta kai. Et muuten arvaa kuka soittaa LOPETA TOI IHMISTEN KUSETTAMINEN TAI…"
Tuut tuut

E pyytää tällä kertaa naispuolista duunikaveriaan soittamaan numeroon. Hän kertoo vastaajalle voittaneensa matkan Hawaijille. Kun tyyppi kyselee jälleen pankkitietoja E nappaa puhelimen:
"V*TUN IDIOOTTI PARASIITTI ET MUUTEN ARVAA MUTTA SE ON MÄ TÄÄLLÄ TAAS…"

kuva

Nauroin vedet silmissä kun Jorma kertoi tätä juttua :D Ei ehkä ihan kovin kypsää käytöstä, mutta ainakaan tämän pilaviestin laittaja ei S:ää enää häirinnyt. Nämä tyypit soittelevat siis usein vankilasta käsin. Siksi pyydetään lataamaan puheaikaa heidän puhelimeensa, jotta voisivat jatkaa pilapuheluitaan.

Välillä saan soittoja "väärästä" numerosta, jossa yritetään ilmeisesti selvittää nimeäni. "Moi Maria!" Ja kun vastaan etten ole Maria niin kysytään kuka sitten. En koskaan sano nimeäni ellen tiedä kuka linjan toisessa päässä on. Kukaan Meksikossa ei vastaan puhelimeen nimellään. Suomessa puhelimeen vastaaminen itseään esittelemättä voisi olla töykeää, mutta täällä anonyymius on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Puraisu

Olen vältellyt meksikolaisesta korruptiosta kirjoittamista. Eilen kuitenkin sain aihetta pohtia asiaa ja en voi olla jakamatta muutamaa ajatusta.

Eilen olimme menossa duunikaverini C:n kanssa toimittamaan mainosmateriaalia paikkaan X. Tiellä ajaessamme väistelimme vastaantulevia kuoppia käyden useasti vastaantulijoiden kaistalla tai lähes olemattoman jalkakäytävän puolella jottei automme juuttuisi bacheen. Bache tarkoittaa siis sateen jäljiltä syntynyttä kuoppaa tiehen.

kuva

C kiroili teiden huonoa kuntoa ja sanoin hänelle että itseänikin ketuttaa etenkin pyörällä ajaessa kun on pidettävä katse tiessä kuin haukka ellei halua kaatua nokalleen rosoiseen ja kuoppaiseen tiehen. Kysyin, että kuinka on edes mahdollista, että keskellä autotietä voi olla puoli metriä syvä kuoppa? Näyttää siltä kuin joku olisi lapiolla ne kaivanut. C kertoi että kyseinen tie korjataan joka vuosi. Kuopat täytetään ja tie päällystetään, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen tie on samassa kunnossa.

kuva

C kertoi että hänen kaverinsa työskentelee tietöitä tekevässä yrityksessä. Tämä samainen yritys "voittaa" joka vuosi valtion järjestämän kilpailutuksen, valmistelee ja esittää korjaussuunnitelman perustuen annettuun budjettiin. "Käytämme ensiluokkaisia materiaaleja, päällystämme tästä ja tuolta jne…" Jos valtio päättää käyttää 20 miljoonaa pesoa tien korjaukseen 10 miljoonaa käytetään tien korjaukseen ja, yllätys yllätys, toiset 10 jää homman hoitavan firman ison kihon taskuun. Tuolla 10 miljoonalla sitten rakennetaan paskoista materiaaleista vasemmalla kädellä niin että varmasti vuoden päästä on tehtävä uusiksi ja samainen firma "voittaa" sopimuksen jälleen itselleen.

kuva

Mordida eli lahjus. Suoraan suomennettuna puraisu. Sillä tässä maassa rakennetaan kaikki. Rakennuslupien tai minkä tahansa muun luvan saanti on erittäin kiven alla jos haluaa mennä niin sanotusti oikeaa tietä: voihan niitä papereita käydä täyttämässä, mutta asian eteen ei varmasti tapahdu mitään ennenkuin joku valtion koneistosta on saanut puraisunsa.

kuva

Esimerkki:

Vuosia sitten Jorma kävi vapauttamassa kaverinsa putkasta, joka oli joutunut sinne julkijuopottelusta tai jostain vastaavasta pikkurikkeestä. Jorma meni poliisilaitokselle selvittämään miten kaveri saataisi ulos. Poliisisetä kertoi, että hän pääsisi vapaaksi kun joku isompi kiho olisi päättänyt mitä hänen kanssaan tehtäisi. Tähän voisi mennä päivistä viikkoihin. Tai hän voisi päästä vapaaksi samantien $2000 peson takuita vastaan. Hmmm. Nopean vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen $2000 vaihtoi omistajaa ja sellin luukku napsahti auki. Setelitukku sujahti taskunpohjalle eikä kuitteja tai papereita kirjoitettu.

Toinen esimerkki:

Instituutio X rakentaa auditoriota. Rakennusluvat on hankittu laillisella paperisodalla ja projekti on jo hyvässä vauhdissa. Kukaan ole vielä tullut vaatimaan puraisuaan - ennenkuin nyt. Viraston Y edustaja saapuu ja sanoo: "Hommat pistetään jäihin, koska kyseiselle alueelle ei voi rakentaa tällaista rakennusta, perustukset on huonosti tehty blaa blaa…" eli "jos et halua että rakennusprojektisi jää keskeneräiseksi joudut maksamaan tahtomani summan." Samanlaisia esimerkkejä on joka puolella: puolivalmiita kauppakeskuksia, bensa-asemia, taloja, jotka on ympäröity "suspendido" tai "clausurado" teipeillä, tarkoittaen että työt on keskeytetty kunnes joku on saanut puraisunsa.

kuva

Totesimme C:n kanssa kuinka surullista on, että nekin ketkä tahtovat mennä oikeaa tietä ovat lähes pakotettuja osallistumaan tähän peliin.  Kun yksi kilpaileva yritys tarjoaa puraisua ja muut huomaavat, että sillä asiat edistyvät nopeammin ovat hekin jos eivät pakotettuja niin ainakin houkuteltuja astumaan samaiselle tielle. Ongelmaa ei olisi, mikäli kukaan ei tarjoaisi puraisua.

Puraisun tarjoaminen ja vastaanottaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää etenkin korkeammilla leveleillä. Koska sitä ei paheksuta tai nähdä ongelmana niin kukaan ei ole myöskään halukas tekemään asialle mitään. Asian pohtiminen saa minut surulliseksi. Uskon, että ainoa ratkaisu on asennemuutos, joka on vuosia vaativa prosessi. Vaikka koko virkakoneisto putsattaisiin ja tilalle laitettaisiin kokonaan uusi kalusto sillä ei ole merkitystä ellei yleinen mielipide lahjusten osalta muutu. Korruptiota löytyy ihan joka maasta, täällä se vain kukoistaa häpeilemättä ja monelle se näyttäisi olevan ihan ok.

Eniten tästä pelistä kärsivät juurikin tavalliset ihmiset: ne, ketkä pimeällä tai vesisateella ajavat autollaan tai pyörällään kuoppaan ja satuttavat itsensä. Asiaan tuskin on tulossa mitään muutosta lähiaikoina, joten sillä välin pidän katseen tiukasti tiessä, etenen etanavauhtia enkä aja yhteenkään lätäkköön. Voisi olla, että siitä tulisi sukellusreissu.

Muutamia lisähuomioita liikenteessä pyöräilystä

Heipä hei,

Jokin aikaa sitten annoin muutaman vinkin Meksikossa pyörällä liikkuvalle. Tuota kirjoittaessani muistan ajatelleeni, että eipä tuo liikenteessä pyöräily ole mitenkään vaarallista kun en ole kolaroinut tai kaatunut vielä kertaakaan.

Nytpä olen. Vedin itseni tyylikkäästi mutkassa lyhtypylväästä roikkuneeseen metallisilmukkaan ja lensin komeassa kaaressa asfalttiin pyörineni. Tuurilla selvisin kolhuilla ja parilla haavalla, mutta luurini ei ollut aivan yhtä onnekas: raukka joutui pakettiauton liiskaamaksi ja on nyt entinen kaveri.

Nyt kuukauden jälkeen tapahtuneesta olen edelleen huomattavasti varovaisempi ja Jorman sanonta se mita et ikinä uskoisi tapahtuvan, tapahtuu on mielessäni jatkuvasti. Toissapäivänä opin uuden läksyn kun hajamielisenä ajoin viemärin päältä (jossa siis oli kansi, mutta isot reiät) ja takapyöräni vajosi komeasti viemäriin ja jäi siihen jumiin, keskelle autotietä. Siinä sitten naama punaisena riuhdoin jumittunutta pyörää ylös samalla kun tööttäilevä autojono takanapain kasvoi ja kasvoi.

Pointtini oli siis lisätä tuohon edeltavään vinkkilistaan seuraavat asiat:

1. Pyöräillessä älä koskaan aja liian lähellä lyhtypylväitä. Sähkömiesten jäljiltä niistä roikkuu huolimattomasti rullattuja johtoja ja metalliköysiä, joilla pylväät kiinnitetään maahan. Tien lisäksi tarkkaile aina myos yläilmoja ettet joudu minkään silmukan pyydystämäksi.

2. Älä missään olosuhteissa ylitä viemäreitä, edes kannellisia sellaisia. Koskaan et voi tietää kestääkö kansi ja tiputko alas mustaan aukkoon. Ja niissäkin, joissa on tukeva kansi on yleensä pyöränrenkaan mentävät kolot, sellaiset mihin renkaat juuri ja juuri mahtuvat taaten täydellisen jumittumisen keskelle tietä.

3. Vesilätäköt. Tähän en vielä ole langennut, sillä autolla kokemuksesta tiedän, että pieni, harmittoman näköinen lätäkkö voikin olla erittäin syvä. Koskaan ei siis kannata ajaa hienosti läikytellen veteen, ellet sitten halua sukeltaa.

Tällaisia vinkkejä tänään. Joululomalla otin alla olevan kuvan eräältä parkkipaikalta.

"Jos parkkeeraat huonosti, maksat tuplasti"

Jorma parkkeerasi ruudun sisään, mutta hieman enemmän oikealle puolelle ja parkkipaikan poika tuli välittömästi pyytämään meitä korjaamaan auton prikulleen keskelle. Ilahduttavaa pilkunn*ssintaa kun useimmiten täällä näkee tätä:

kuva

Soló en México

Taalla kohtaa paljon sellaisia asioista, joita ei heti odottaisi nakevan muualla: hauskoja, pienia (joskus vahan suurempiakin) yksityiskohtia, toimintatapoja ja muita kulttuurin ominaispiirteita, jotka pistavat valilla nauramaan, toisinaan itkemaan.

Kun ensimmaista kertaa saavuin tanne en kohdannut mitaan hirveaa kulttuurishokkia, johon meita oltiin koulun vaihtariohjelman ohella valmisteltu. Kuitenkin osa meksikolaisen kulttuurin piirteista oli aluksi arsyttavia ja vaikeita ymmartaa. Usein otin asioita henkilokohtaisesti ja saatoin pahoittaa mieleni tai suuttua. Esimerkiksi kun bussipysakilla huomasin bussin lahestyvat ja heilutin kattani niin etta kuski varmasti huomasi, mutta painoi ohitseni tuhatta ja sataa vilkaisemattakaan. Tuloksena myohastyin toista, koulusta tai jostain muualta ja mietin etta mika helvetti naita ihmisia vaivaa. Kaduilla kavellessa saan pitaa silmani jatkuvasti tiessa vaistellen kuoppia, avonaisia viemareita, puunjuuria, rottia tai mita tahansa odottamattomia esteita. Koska suojatiet ovat lahes olemattomia, jokainen kerta kun haluan ylittaa tien joudun juoksemaan henkeni edesta varoen kaahaavia autoja. Kerran suojatieta ylittaessani pikavauhtia lahestyva poliisiauto soitti torvea, jotta tajuaisin vaistaa.

Superbad -leffan poliisit jatkuvasti pillit paalla

Niinkin normaali asia kuin infrastruktuuri eli kadut ja rakennukset olivat pienoinen jarkytys vasta Suomesta saapuneelle, eurooppalaiseen malliin tottuneelle minalle. Kun koko ikansa on katsellut suoria lyhtypylvaita, tasaisia katuja, huollettuja puistoja, siisteja yleisia vessoja ja busseja niin kaikki se epajarjestelmallisyys ja sekalaisuus minka taalla kohtasin pani aluksi miettimaan etta miten moisessa kaaoksessa voi elaa ja miksei esimerkiksi rikkoutuneita aitoja, rikkinaisia valoja tai muita asioita yksinkertaisesti korjata?

viela on tilaa muutamalle johdolle

Yleinen varovaisuus ja turvallisuus olivat asioita, joista myos alkuaikoina huolehdin valtavasti. Muistan ensimmaisia kertoja taksissa lahes tarisseeni, koska kuski ajoi kuin hullu ohitellen muita autoja eika taksissa ollut turvavoita. Myohemmin vasta opin, etta niita ei vain ole, ei myoskaan busseissa. Sen sijaan hyvin yleista on ripustaa takapeilista rukousnauha, janiksenkapala tai joku muu onnen amuletti, joka takaa turvallisen matkan huolimatta kuinka vastuuttomasti ajetaan. Mexico Cityssa matkustimme kerran myos kuplavolkkaritaksilla, josta puuttui etuistuin. Meita oli viisi ihmista plus kuski - kaksi istui lattialla ja loput kolme ahtautuivat takapenkille.

mihin sita pakua muka tarvitaan?

Kun ensimmaisia kertoja ajoin autoa taalla, apukuskini kehotti minua pitamaan silmani auki ja muistutti: "Taalla pitaa varautua kaikkeen. Sita mita vahiten odotat tapahtuu aivan varmasti." Valittomasti taman sanottuaan edessamme ajanut auto avasi molemmat etuovensa taysin selalleen ja melkein kolaroi toisella kaistalla ajaneen auton kanssa. Muistan myos, etta ensimmaiseen neljaan kuukauteen emme ikina lahteneet ulos kaduille ilman pippurisumutetta. Kai ne sumutepullot toivat turvallisuuden tunnetta epavarman turistin olemukseen.

Nain jalkeenpain ajateluna moni noista alkuaikojen asioista naurattaa. Enaa en valita jos bussit ajavat ohitseni, jos joudun odottamaan maahanmuuttotoimistossa  tai muissa valtion virastoissa 4 tuntia, jos rotta juoksee varpaideni ylitse tai Internetti ei toimi. Ennen kun jotain naista tapahtui saatoin tulla huonolle tuulelle ja pahimmassa tapauksessa antaa koko paivani menna pilalle. Monta kertaa huomasin, etta oma negatiivinen suhtautumiseni asioihin toi vain lisaa huonoja asioita elamaani. Jossain vaiheessa onneksi ymmarsin, etta en saa asioita muuttumaan tai menemaan mieleni mukaan vaikka olisin kuinka vihainen - painvastoin. Jos kohtaan vastoinkaymiset positiivisesti niin todennakoisesti minulle tapahtuu enemman hyvia asioita. Luulen, etta karsivallisyyteni on kasvanut huippuunsa.

Vaikeuksien kautta voittoon. Rakastan niita kaikkialla olevia varikkaita taloja, ahtaita kujia ja katuja, rempsallaan olevia rakennelmia, meluisia mercadoja ja "ei oo niin justiinsa" -meininkia. Jos aluksi pidin naita asioita omituisina niin nyt ne ovat jo aivan normaalia ja itseasiassa mielestani kaunista ja jannittavaa. Virheet ja epataydellisyys tekevat elamasta mielekasta. 

Seuraavaksi esittelen muutaman hauskan asian, jotka aluksi ihmetyttivat ja naurattivat ja jotka edelleen nostavat hymyn huulilleni.

hauska uusi tuttavuus, pussimehu

ensimmaisia jannittavia bussimatkoja

piraatti Angry Birds - kauppias liikennevaloissa

fisut kuivumassa katolla

nalkainen kaveri etsimassa ruokaa

 ranchero/norteño - bandit ja niiden kuningas Los Tigres del Norte

agua loca eli vesikanisteriin tehty, aarimmaisen myrkyllinen booli

bussikuskin siesta

piñatan tuhoaminen

Clonopolis - piraattikauppa. Mainos lupaa 100% laatukopioita ja laajinta elokuva -, cd -, ja pelivalikoimaa

lisaa laatupiratismia supermarketissa

the coolest biker on the road

tee-se-itse -Apple

syo sipseja - saat unelmavartalon

Wal-Martin pahin kilpailija Gual-Mar

Poliisi on taalla suosittu pilkan kohde. Oli kyse sitten hawaii-paitaan pukeutuneesta viiksekkaasta yksityisetsivasta, tacoja mussuttavista liikennepoliiseista tai erikoisjoukoista, niin naiden viranomaisten auktoriteetti on vahintaankin kyseenalainen. Miksi? Ehka tama video antaa tarjoaa vastauksen.

Aina silloin talloin taalla nakee hauskoja mainoksia, kyltteja ja muita kirjoituksia, jotka saavat nauramaan vedet silmissa. Osa niista on tahattomasti vaarinkirjoitettuja, toiset taas loukkaavia tai muuten vaan hassusti kirjoitettu. Mites olisi "melkein aitoja DVD":ta tai vaikka uusi "iPot"? Taattua piraattilaatua puolet aitoa halvemmalla.

Go Mehikoo....! 

Kärsivällisyyskoulussa

Yritän aina kaivaa niistä kaikkein kurjimmistakin asioista sen kultaisen reunuksen, jonka avulla kaikki epämukava ja mielipahaa aiheuttava muuttuukin yhtäkkiä opettavaiseksi kokemukseksi tai loppujen lopuksi johtaa edes jonkinlaiseen positiiviseen tulokseen. Nyt olen kuitenkin tainnut kohdata voittajani. Se on vaarattoman näköinen ja suhteellisen pieni ulkoiselta olemukseltaan, mutta sen mahtia ei parane vähätellä; nimittäin Meksikon maahanmuuttovirasto. Tähän äärimmäisen epäorganisoituun byrokratian ja ikuisen paperisodan pyhättöön olen tuhlannut järjettömät määrät aikaa, energiaa ja rahaa, jotta saisin tallustella näitä ihania katuja pelkäämättä että poliisisetä nappaa hihasta ja heittää paperittoman pikku clandestinan putkaan häpeämään.

jonon jatkoksi muiden laittomien maahanmuuttajien kanssa? kuva täältä

Siitä lähtien kun saavuin (2,5kk sitten) olen käynyt säännöllisesti kysymässä ohjeita kuinka minun tulisi toimia, että saisin uusittua viisumini joka vanhenee 23.11.2012 eli kahden päivän kuluttua. Proseduuri on aina sama: virkailija pyytää viisumia ja passia, tarkastaa, vilkaisee tietsikan ruutua, kilauttaa kaverille tai feisbuukkaa, kysyy yleisöltä "hei pitäiskö tälle kaverille antaa viisumi?", raapii päätään ja lopulta heittää tiskiin paperin jossa listataan kaikki tarvittavat dokumentit viisumini uudistamista varten. Selväpyy. Mutta uudistaminen ei käykään päinsä koska olen ollut poissa Meksikosta yli 4kk ILMOITTAMATTA. Eli kun Suomessa koitti huhtikuu minun olisi pitänyt lähettää Meksikoon kirjallinen ilmoitus, että jäänkin hieman pidemmäksi aikaa kotimaahani. Totta hitossa mieleeni tulee ilmoittaa tällaisia tuikitärkeitä faktoja varsinkin kun niistä ei ole etukäteen mainittu sanallakaan. Tämän johdosta voimassa oleva opiskelijaviisumini ei olekaan enää voimassa ja joudun toimittamaan nipun dokumentteja ja itse kirjoittamani kirjeen, jossa anon ja rukoilen että saisin viisumilleni jatkoa. 

Kaksi viikkoa eteenpäin, kun minulla vihdoin on kaikki dokumentit alkuperäisinä ja allekirjoitettuina palaan takaisin nöyränä ja kärsivällisenä. Olen itsevarma ja toiveikas siitä, että tällä kertaa minulla on kaikki dokumentit, minulta ei voida pyytää mitään ylimääräistä tai vaikka pyydettäisiinkin, minulla olisi paperi ja todistus joka tilanteeseen ja vielä viisi varakopiota kustakin paperista. Tällä kertaa en antaisi tämän jättimäisen puskutraktorin jyrätä ylitseni, vaatien lisäselvityksiä, joita minulta ei aiemmin ole edes pyydetty. Kun kärsivällisen jonotuksen lopuksi pääsen luukulle ja ojennan dokumenttini niin virkailija toteaa: "Tänään astui uusi laki voimaan, jonka vuoksi kaikki dokumentit, hakemukset jne. joissa on tätä päivää vanhemmat päiväykset EIVÄT OLE ENÄÄ KELVOLLISIA." Pum. Täydellinen knockout. Virkailijatyttö jatkoi jaarittelua, mutta kaikelta vihaltani ja pettymykseltäni en enää kiinnittänyt huomiota hänen sanoihinsa vaan kuvittelin kuinka helpottavaa olisi hypätä tiskin toiselle puolelle kokeilemaan lucha libre taitojani. Nyt ymmärrän miksi asiakkaan ja virkailijan välissä on luodinkestävä lasi ja miksi aseistetut vartijat päivystävät ovensuulla.

No mitäs nyt sitten? Kaikki dokumentit uusiksi tuoreilla päiväyksillä, uusi viisumihakemus ja selvitys siitä miksi olen aloittanut työharjoitteluni ja muuttanut viimevuotisen Meksikon osoitteeni toiseen ilmoittamatta aiemmin. Mutta tämä ei tietenkään riitä. Koska viisumini ehtii vanhentua jokatapauksessa ennekuin saan uuden, joudun maksamaan laittomasta oleskelusta sakkoa sekä uuden viisumin hinnan, yhteensä noin 4000 pesoa. 

Väkisinkin tulee mieleen kuinka olen ikinä kehdannut valittaa Kelan tavasta hoitaa asioita hitaasti ja hankalasti.Tämän kivi-paperi-sakset pelleilyn keskellä ikävöin nettihakemuksia ja puhelinpalveluita pitkällä ja kalliilla jonotusmaksulla. 

Taisto viisumin saavuttamisesta jatkuu...sillä välin lohduttaudun lukemalla blogia, johon on koottu tositarinoita mm. Meksikon oikeusjärjestelmän ja muiden virallisten systeemien kuten maahanmuuttoviraston toimivuudesta. Epätoivon hetkellä vertaistuki on paras apu. Hazme el chingado favor, por favooor...

The Gypsy Vagabonds pilote episode

Viime postauksen lopussa lupailin kirjoittaa Texasista, mutta viime päiviin on mahtunut niin paljon toimintaa, että katson tärkeämmäksi jakaa tämän viikon kokemukset, sillä se on ollut  ikimuistoinen, vallan unohtumaton, jopa elämäni jännittävin, pelottavin, onnellisin ja surullisin. Lähdön fiilikset kalvavat mieltäni päivittäin, mutta samalla yritän nauttia joka hetkestä.

Kuten aiemmin kerroin, meillä oli ongelmia vuokraemäntiemme kanssa, koska päätimme olla maksamatta joulukuun vuokraa. Tästä päätöksestä alkoi sota, joka kesti kaksi viikkoa, kärjistyi tiistai-iltana konfliktiin ja päättyi keskiviikkona toiminnantäytteiseen pako-operaatioon. Seuraavat tapahtumat sijoittuvat tiistain, 13. joulukuuta ja perjantain, 16. joulukuuta väliselle ajalle. Jotta juttuun tulisi hieman eloa, leikin BB:tä ja kerron tarinan valvontakamerain silmin.

Rakkauskirje Iberialle

Juhannus ja Elen synttärit sujuivat rattoisasti istuen autossa, kaatosateessa, jumissa Mexico Cityn ruuhkassa. Reilun viikon kestäneen jatkuvan soittelun jälkeen Espanjaan, Suomeen ja Mexico Cityyn lähdimme lentokentälle vaihtamaan lippujamme. Seuraavasta kirjeenpätkästä voitte lukea kuinka kaikki alkoi ja päättyi...



Dear Iberia Staff,

I’m writing this letter also on behalf of Marika Valtonen. In October, 2010 we booked our flights from Helsinki to Mexico City via Kilroy Travels. Iberia was the operating airline. We bought flexible tickets because we weren’t sure of the return dates. We were also informed that we could change the dates of our flights by contacting with phone straight to your customer service. From Kilroy Travels they assured us that changing the ticket would be easy and cheaper option, because there wouldn’t be intermediates. Our flight from Mexico City to Helsinki was booked on July, 1, 2011, and we wanted to change the date to December, 26, 2011. Our flight tickets were valid for one year, December 28, 2010 till December 28, 2011.

On June, 20, 2011 we contacted IBERIA customer service ( +34807117111) in Spain. On that day, we gave our credit card numbers thinking that our accounts we charged and customer servant assured that the tickets were changed, and she would send the new tickets to our emails. On 22nd June, we opened our email and found out that IBERIA was not able to reissue our tickets. We contacted straight away to IBERIA customer office again to find out what was the problem. As an explanation, they told they were unable to charge our card with this amount. We consulted our banks in Finland, and they informed that everything was OK with our cards ; the amount we supposed to pay ( 195 e ) didn’t exceed the payment limit nor the balance account. We both tried pay with the same cards ( Visa Electron & credit/ debit Mastercard) that were used for buying the tickets in the first place. Despite everything was more than OK with our cards, the customer servant wasn’t able to charge us for unknown reason. Consequently, she advised us to go to the Iberia office at the Mexico City airport to make the payment. After this phone call, we called several times to the office in Mexico City to see if there were any other chance to change the date of the flights WITHOUT TRAVELLING TO MEXICO CITY. We live 270 kilometers away from the airport, in hours that is more than 3 and half, and that is why we tried to avoid travelling that kind of distance without being sure they could help us. On 23rd, June we tried to call again to the office in Spain, to ask once again if they could try to charge the amount incase there was a connection problem on the first time. Once again, for some unknown reason it didn’t work. The only option left for us to travel to Mexico City. On 24 th June we called several times to the office in Mexico City to make sure that the IBERIA office IS OPEN also on SATURDAYS for changing the tickets. The servant assured again that “ Yes, madam, our office is open on Saturdays and YOU CAN change the tickets here at the airport.” The IBERIAN servant assured again that their office is open everyday, also during weekends. The cheaper choice for us to travel to Mexico City was to borrow a car from a friend. So on the 25th June we left early from our home, Queretaro, to drive to the airport of Mexico City. When we arrived to the airport 10.30 am, we found THE OFFICE empty! So we headed to IBERIAs CHECK-IN just to find out that THE OFFICE for changing the tickets DID NOT EXIST AT THE AIRPORT. Also the IBERIAN servant from the CHECK-IN told that the offices are NOT OPEN on Saturdays!!! You can imagine how we felt, when we found out these facts, after travelling for hours in a horrible downpour! So after a visiting the airport for NOTHING paying the gas and toll-fees, wasting several hours of our time in traffic jam, we headed back home ANGRY and DISAPPOINTED.

Due to the different time zones we had to wake up in the middle of the Sunday night 26th June, to call to our travel agency Kilroy Travels to fix our flights. This would cost us 70 euro more to change the dates with Kilroy Travels. There were no time left, because of the 3 -day time limit before the assumed flight, we needed to take action, and pay 260 euro for the change. Our cards were both charged by Kilroy without any problems. In the end we got the flights for 26th December.

We want to express our severe disappointment with the IBERIA service. Never before we have received this low-quality service by any airline. Wasting a lot of money by calling far-distance phone calls from Mexico to Europe; Spain and Finland, and also inside of different states of Mexico is really expensive. In addition, we wasted approximately 100 euro for traveling to Mexico City and back, including the airport parking and toll fees. Because of this mess, we do not even want to guess how much expenses it caused to us. Also, the fact the Saturday 25th June was my birthday and I had to cancel my plans to travel for San Miguel to celebrate, made the case even worse.

As a compensation for all this inconvenience we want to have an explanation with apology and a refund of all the money we wasted (Kilroy service fee, 70e, travel expenses 50e, phone calls to Finland, Spain and Mexico City 50e, 170e PER PERSON).

If we are not getting an adequate compensation of this, you can be sure that we are never using your service again, nor our friends or acquaintances.

We are looking forward your reply ASAP!

Sincerely,

Elina Kristiina Koivisto
Marika Johanna Valtonen

Jep, valittaminen on aina yhtä ihanaa. Iberian vastausta odotellen...