Näytetään tekstit, joissa on tunniste Troncones. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Troncones. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. elokuuta 2015

Aamuhämyisellä rannalla


Viimeisenä aamuna Tronconesilla heräsin aikaisin ennen auringonnousua ja kävelin rannalle.

Maailma on kauneimmillaan vastaheränneenä tai juuri nukkumaan käydessään. Aamun tieltä väistyvä pimeys ja palmujen takaa hiljalleen nouseva valo saivat kaiken näyttämään jotenkin pehmeämmältä - jopa nuo voimakkaana vyöryvät aallot, jotka ensin paiskautuivat kiviä vasten, liukuivat hiljalleen hiekkaa pitkin ja poistuivat sitten takaisin mereen. Sain nauttia tuosta upeasta hetkestä lokkien ja kulkukoirien seurassa. Edes aamuvirkut kalastajapojat eivät olleet vielä saapuneet.

P4300519
P4300577
P4300573
P4300538
P4300571
P4300563
P4280100

En muista helposti juhlia, omia tai muiden merkkipäiviä, mutta tällaiset pienet, odottamattomat hetket painaituvat muistiini vuosiksi. Se vitsi, jolle naurettiin kaksi päivää putkeen, se hetki kun seisottiin vuoren huipulla hiljaisuudessa katsoen auringonlaskua, kun soudettiin veneellä järven selälle kalastamaan eikä saatu sintin sinttiä, mutta tyhjennettiin punkkupullo.

Ne parhaimmat hetket ovat kaikki tulleet yllättäen, ilman suunnittelua tai suuria odotuksia.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Casa Canela



Palaan vielä hetkeksi biitsille.

Tronconesin ranta on lempparimme, koska siellä ei ole oikestaan mitään. Baarien, yökerhojen ja sisäänheittäjien poissaolo tekee siitä varmasti jokaisen bilehimoisen springbreikiläisen pahimman painajaisen. Neljä vuotta sitten kun kävin siellä ekan kerran tie oli pelkkää tomuista hiekkaa, mutta nyt oli tullut asvalttipäällyste, rantavaatekauppoja ja muutama pieni hotellikin. Lähes kaikki majoituspaikat kuitenkin ovat edelleen taloja, joista suurin osa ovat jenkki-tai kanadalaisomistuksessa. Ne ovat kuitenkin jokainen uniikkeja ja todella kotoisia. Viimeksi oltiin Casa Sirenassa, joka oli ihan rannalla ja ylitti kaikki odotuksemme.


Nyt yövyimme Casa Canelassa, joka oli huippumesta sekin. Plussat siitä, että Lunakin oli tervetullut. Omistaja, Lyn, itse asui toisessa talossa takapihalla ja siellä hänellä pyöri kissoja ja koiria, joihin Lunakin pienen sähinän jälkeen tutustui.


Casa Canelassa oli kaksi makkaria omine kylpyhuoneineen, yhteinen keittiö, ruokasali, olkkari ja terassi, jonka sohvaa kulutin oikein urakalla. Hinta oli 1,800 pesoa yöltä, kiitos high seasonin ja semana santan. Se oli kuitenkin yksi halvimmista ja ei todellakaan huonoimmista. Ja neljään osaan tuo teki vain 450 pesoa per lärvi.


Talon sisustus oli sekoitus perinteistä meksikolaista, jenkkiä ja rentoa rantamökkiä. Takapihalla oli notskipaikka, jota ei tosin käytetty. Keittiöstä löytyi kaikki tarpeellinen veitsistä leivontavälineisiin ja kokkailu sujui vaivatta.


Sijainti ei ollut ihan rannalla, mutta sen verran lähellä että terassilta ulottui näkemään pilkahduksen aaltoja palmujen seasta. Kävellen meni ehkä minuutti rannalle.


Kyllä houkuttelisi ostaa rantakaistale tuolta ja rakentaa oma pikku mökki. Ehkäpä joku päivä. Katsotaan miten turismi kehittyy muutamien vuosien aikana…


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Fuimos a la playa



Torstaina sain puhelun Jormalta että pakkaa bikinit, huomenna lähdetään rannalle!

Suunniteltu Sierran reissu vaihtui yllättäen biitsiin kun keskiviikko-iltana ihan sattumalta alettiin vilkuilemaan Tronconesin rantataloja. Löydettiin yksi suht halpa ja kiva, mutta se oli varattu. Torstai-aamuna Jorma sai kuitenkin puhelun, että varaus oli peruutettu ja että saataisiin talo jos haluttaisiin. Kaverimme S ja M olivat enemmän kuin innoissaan ja omistaja sanoi että Lunakin olisi tervetullut.


Pyöräilimme pitkin loputonta rantaviivaa ja uimme suolaisessa ja meduusojen valloittamassa vedessä.


Söimme kulhoittain tiritaksia eli limemehussa marinoitua kalan palasia. Joimme kookosvettä ja sitten kaavimme tuoreen lihan lusikalla.


Ratsastin Luna -nimisellä ponilla ensin pölyistä maantietä ja sitten rantaa pitkin.


Hilluimme meressä boogie -laudoilla auringonlaskuun asti.


Nuo kaksi ihanaa päivää menivät liian nopeasti. Nyt ollaankin jo takaisin kotona, mutta ainakin täynnä meri-ilman tuomaa energiaa!


perjantai 30. syyskuuta 2011

Pako paratiisiin

Terveisiä palmun alta! Viimeisimmästä - Oaxacan - biitsireissusta oli kulunut jo lähes viisi pitkää kuukautta joten hieman poltteli päästä makaamaan kuumalle hiekalle aaltojen äärelle. Meksikon itsenäisyyspäivä 15.9 osui juuri sopivaan saumaan ja salli meille kokonaiset neljä päivää  pikkuruisella Tronconesin biitsillä, Tyynellä merellä.

Lähdimme matkaan aikaisin torstai-aamuna. Arska paistoi kirkkaalta taivaalta mutta rannikolle oli lupailtu vesikelejä ja ukkosmyrskyjä. Kuten aina, emme välittäneet ennustuksista sillä ne harvoin pitävät paikkaansa tai meitä seuraava hyvä tuuri muuttaa aina sateen auringoksi. Kuuden tunnin automatkan jälkeen saimme kuitenkin todeta että tällä kertaa ennustukukset pitivät paikkansa ja näin saavuimme sateiseen Guerreron osavaltioon.



Matkan varrella oli paljon biitsejä. Tsekkasimme varmasti yhden seudun rumimmista ja likaisimmista yksilöistä, La Saladitan, joka on suosittu aloittelevien surffareiden keskuudessa - aallot ovat sopivan kevyitä ja helppoja siis aloittelijoille.




Pikkuisessa pueblossa valmisteltiin illan itsenäisyyspäivä fiestaa.




Saladitasta matkamme jatkui kohti Tronconesia. Perille päästyämme taivas repesi lopullisesti ja vesisade piiskasi Tronconesin kylän ainoaa hiekkatietä niin että automme oli hukkua mutavelliin. Ennenkuin surkean kohtalomme kävi toteen löysimme majapaikkamme, La Casa Sirenan, johon juoksimme kamoinemme sateen suojaan.


La Casa Sirena oli kolmekerroksinen talo aivan rannan tuntumassa omalla uima-altaalla. Onneksemme olimme ainoat vieraat sillä hetkellä joten saimme omittua paikan kokonaan itsellemme.





Noin tunnin päästä taivas selkeni ja lähdimme tutkimaan mitä biitsiltä löytyykään.









 Koska Troncones on vielä rauhallinen biitsi, kilpikonnat tulevat öisin munimaan hiekalle. Biitsi oli täynnä aidattuja alueita joissa kilpikonnat ovat munineet. Kun aika koittaa ja poikaset kuoriutuvat vapaaehtoiset auttavat niitä pääsemään mereen asti.






Ensimmäinen ilta sujui shakkia pelatessa ja chillaillessa. Lautasella kurkkua, porkkanaa ja jicamaa tietenkin limellä ja chilellä maustettuna.


Aamulla oli aivan loistavaa herätä meren tuoksuun ja kohinaan. Edellisen päivät sateet olivat tiessään ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta.

 Maisemaa keittiöstä...



Aamiaisen jälkeen biitsi kutsui!










 Biitsillä syödään tietenkin sitä mikä on tuoreinta ja huokeinta eli fisua. Seuraavan kuvan limemehussa marinoidut kalanpalat eli tiritas on juuri sopivan raikas ja proteiinipitoinen  alkupala biitsiolosuhteisiin.



Langosta al ajillo: elämäni ensimmäinen hummeri valkosipulilla ja chilellä! Turha edes sanoa että oli yksi parhaimmista safkoista mitä eläissäni olen syönyt...


Ja huachinango al ajillo: punanapsijaa samoilla höysteillä





Tronconesissa on yksi ainoa hotelli, joka sijaitsee biitsin ulkopuolella. Kaikki talot joita rannan tuntumassa sijaitsi olivat amerikkalaisomisteisia ökykartanoita.








Aamu-uinti virkistää!











Mexicocityläinen aamiainen: huevos revueltos con frijoles y nachos. Tarkennuksena nachos ovat siis pilkottuja ja säilöttyjä jalapeñoja, ei tortillasipsejä.



Lähdimme käppäilemään kylille päin ostamaan jäitä kylmälaukkuun. Tronconesin kylä muodostuu siis tästä yhdestä ja ainoasta hiekkatiesta, muutamasta ravintolasta ja pikkuisesta sekatavaratiendasta.


Sadekauden vuoksi luonto oli vehreimmillään ja niinpä puskat kuhisivat ötököitä, liskoja ja ties mitä örkkejä. Eniten kuitenkin näitä halkaisijaltaan 6 cm:n kokoisia hämäkäkkejä...




Paikallinen taksiasema.

Edellisen päivän auringonoton jälkeen olimme molemmat punaisia kuin keitetyt hummerit. Kaikenlaiset hökkelit eli shackit ovat meille tuttuja edellisiltä reissuilta, joten emme voineet tehdä poikkeusta tälläkään kerralla - siispä puunoksia ja pyyhkeitä käyttäen rakensimme auringonsuojan, tadaa!












Illalla lähdimme katsastamaan läheisen kalastajakaupungin, Zihuatanejon, maininkeja. Viimeksi täällä käydessämme helmikuussa paikka oli hieman aurinkoisempi.








Kyllä, lisää ruokaa - sitä ei ole koskaan liikaa. Nautimme kuuluisan La Sirena Gordan herkullisia pescadilloja (quesadilla jossa juuston sijaan kalaa) ja kala -katkarapu - ja mustekalatacoja



Tacos de pulpo eli mustekalatacoja.







Uima-altaassa kaverina meillä oli suloinen ja jättimäinen rupikonna.



Viimeisenä aamuna hiippailimme naapuriin kookospähkinävarkaisiin.




Ja näin rikotaan kookospähkinä oikeaoppisesti:



Yhdestä pähkinästä riittää vettä kahteen suureen lasilliseen, yhteensä noin litran verran.

Shack nro. 2




Viimeisten auringonsäteiden jälkeen hajoitimme shackin, pakkasimme kamat ja suuntasimme kotia kohti. Troncones oli tähän astisista Meksikon biitseistä paras. Voisinpa jopa harkita kesämökin rakentamista tälle rannalle!