Kyökkihirmun paluu

Varoitus niille jotka eivät pidä ruokabloggauksista: luvassa on armotonta kokkausta ja reseptispekulointia. Ennenkuin käyn asiaan niin muutama sana menneestä viikosta.

Iberia ei ole ottanut minkäänlaista kantaa kuukausi sitten lähettämäämme rakkauskirjeeseen. Sen varalta, että viestimme olisi kadonnut bittiavaruuteen, lähetimme sen uudestaan maanantaina ja uhkasimme ottaa yhteyttä perjantaina eli huomenna EU:n kuluttajasuojaan. Nyt on silläkin organisaatiolla mahdollista näyttää onko siitä oikeasti mihinkään.

Uuden kämppiksen sisäänmuuton jälkeen huusholliimme on ilmestynyt instrumenttia jos toista. Bassojen, koskettimien, kitaroiden ja huilujen keskeltä valitsin kaikista tutuimman (silti täysin tuntemattoman) soittopelin ja päätin kesyttää sen.

En voi sanoa että osaisin vielä soittaa, mutta kerrankin minulla on aikaa ja kärsivällistyyttä opetella. Musiikista täysin tietämättömänä olin aluksi ihan pihalla, mutta hiljaa hyvä tulee. Elina heitti minulle haasteen "soita Paranoid" ja nyt menee sekin. Yea!

Ensi maanantaina perhe Perez-Rodriguez saa suomivieraita kun ala-aste aikainen ystäväni, Anni, saapuu viikon mittaiselle vierailulle. Ensi viikko on myös virallisesti viimeinen lomaviikko, joten sen kunniaksi on kehitettävä jotain spesiaalia. Mitä? - sitä ei voi vielä tietää.



Mutta nyt asiaan eli ruokaan. Säästöliekki on palanut lähes koko kesän, joka on pakottanut ulkonasyömiset ja törsäilyt minimiinsä ja sen sijaan panostanut huokeiden mutta tuoreiden raaka-aineiden hankintaan. 'Helppoa, halpaa ja herkullista' on aina ollut keittiöni kantava teema, mutta viime kuukausina se on erityisesti ollut kovassa huudossa. Ruokalistalta on löytynyt muiden herkkujen lisäksi kaalikääryleitä meksikolaisittan, rucola-serranokinkkupizzaa, punajuuri-vuohenjuustogratiinia ja ah -niin herkullista jogurtti-lime-mangopiirasta. Kaikki ohjeet ovat sekoituksia eri ruokablogeista, muististani sekä inspiraatiosta.

Rucola-serranokinkkupizza

Wal-Martista hankkimani neljän peson tarjouskaali lojui jääkaapin perukoilla kun en millään saanut päähäni mitä siitä väsäisi. Perinteinen kaalilaatikko kuulosti turhan vaatimattomalta ja halusin kokeilla jotain uutta. Niinpä kehittelin idean kasvistäytteisistä kaalikääryleistä meksikolaisittan chile serranolla, tajinilla ja limellä. Loistavan tulinen lopputulos!

Kaalinlehtien sisälle rullautui pannulla kuullotettu kasviswokki, joka piti sisällään kikherneitä, porkkanaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia, sipulia ja valkosipulia. Ekstramausteina siis vielä chile serrano, tajin -chilemauste sekä limemehua.

Kasvisten kaveriksi lehtien sisuksiin päätyi myös persiljalla ja seesaminsiementahnalla eli tahinilla maustettua riisiä.

Meksikolaisen keittiön kivijalat: lime ja tajin -chile

Valmiina rullaukseen!

Kääryleet ennen uunia...

...ja jälkeen.

Puolukkahillon ollessa kiven alla kääryleet rullautuivat suuhun soijakastikeen kyydittäminä, mmm...Itseasiassa nämä maistuivat enemmän kaali -ja kevätkääryleiden sekoitukselta. Tässä yhdistyivät hyvin suomalainen perinneruoka aasialaisteen ja meksikolaiseen makumaailmaan.

Punajuuri on yksi suurimmista herkuistani ja sitä onkin päätynyt lautaselle eri muodoissa vähintään kerran viikossa. Tämä juures on niin monikäyttöinen, että siitä voi kehitellä rajattomasti uusia ruokalajeja tai sillä voi maustaa leipätaikinan, laatikoita, keittoja, salaatteja jne. Itse olen käyttänyt punajuurta uunivihanneksiin porkkanan, perunan, sipulin, valkosipulin, oliiviöljyn, hunajan ja tuoreen rosmariinin kanssa. Törkeän hyvvää! Toisena versiona raastoin perunat ja punajuuret vuokaan. Ladoin väliin oliiviöljyä, hunajaa ja vuohenjuustoa. Pinnalle vielä merisuola ja vastarouhittu mustapippuri ja uuniin. Kypsymisajan kanssa joutuu olemaan kärsivällinen, mutta odotus todellakin palkitaan!

Punajuuri-vuohenjuustogratiini

Olin jo pitkään himoillut täytettyjä paprikoita, mutta täällä paprikan hinnan leijaillessa pilvissä oli keksittävä budjettihintainen korvike. Kämppiksen äidin kokkaamista Chihuahua -juustolla täytetyistä chile poblanoista sain idean tehdä täytettyjä chilejä. Vihreän ja suurehkon chile poblanon hinta on vain murto-osa paprikan hinnasta. Täytteeksi sujahti kasvishöystö maissista, riisistä, tomaatista, sipulista, valkosipulista, chile serranosta, persiljasta ja ranchero -juustosta.

Pötköttävät poblanot

Nämä chilet eivät ole turhan tulisia - varsinkin kun niitä hiillostaa hetken avotulella ennen uuniin menoa. Sopivan poltteen nämä kuitenkin saavat aikaan mutta ei kyyneleitä kuitenkaan.

Kaikkien näiden safkojen kanssa on tietenkin juotava jotain - ja mikä olisikaan parempi meksikolainen juoma kuin kotitekoinen michelada. Bisset, limet, chilet, suola sun muut mausteet kehiin ja sekoittelemaan!

Michelada - Meksikon lahja oluen ystäville

Leipä on aina mielenkiintoinen  puheenaihe. Jos Suomessa olin tarkka (eräiden mukaan jopa vainoharhainen) leipään ujutetuista lisäaineista kuten jauhonparanteista, nostatus -ja säilöntäaineista niin täällä ainesosaluetteloiden tarkkailuni on riistäytynyt täysin käsistä. Täällä tykätään edellisten kemikaalien lisäksi tunkea leipä täyteen soijalesitiiniä, väri -ja makuaineita, happoja ja ties mitä. Okei, ollaan Meksikossa, jossa jo ilmaston puolesta elintarvikkeet homehtuvat muumassa päivässä mutta en millään pysty ymmärtämään miksi leipään - peruselintarvikkeeseen, joka alunperin tehdään vain vedestä, jauhosta ja suolasta - pitää tunkea väri -ja makuaineita? Toisinaan kämppisten hoitaessa ruokaostoksiaan olen saanut tilaisuuden tarkkailla tätä leiväksi kutsutun kemikaalimoskan käyttäytymistä ruokakaapissamme ja olen huomannut sen säilyvän pehmeänä ja homehtumattomana jopa yli 2 viikkoa. Pelottavaa. Näin ollen olen jättänyt Bimbon muovipussimoskan kaupanhyllyyn ja pyöräyttänyt itse leipäni -yksinkertaisesti vain jauhoista, hiivasta, suolasta ja lisukkeista kuten valkosipulista, porkkanaraasteesta, siemenistä, yrteistä jne. Säilyvyysaika 2 päivää.

Basilika-juustosarvia

Patonki, joka ei saavuttanut aivan tavoiteltua muotoa...

...mutta rakenne ja maku olivat kohdallaan - rapea pinta, pehmeä sisus.

Chile-kurkkutsatsikin kanssa tarjoiltuna vallan vastustamatonta

Elina tutustutti minut kotimme nurkilla olevaan putiikkiin, jossa myydään kaikkea mahdollista tuontikamaa Jenkeistä. Ja mitä sieltä löytyikään: leseitä!! Rukiin tai kauran sijaan nämä olivat vehnästä mutta pakko oli ostaa paketillinen leivontaan, aamujogurtin ja smootien lisukkeeksi.

Ja tässä ruisjauhot joista syntyvät niin karjalanpiirakat, piiraspohjat kuin leivätkin. Kiitos tästä ja monista muista elintärkeistä tarvikkeista kuuluu naapurimme luomukaupalle, La Gallina Verdelle. En tiedä mitä tekisimmekään ilman kyseistä putiikkia.

Ei suolaista ilman makeaa - lopuksi vielä jälkiruokaa eli jogurtti-mango-lime -piirasta. Pohja löytyi Kinuskikissasta, mutta täyte on täyttä inspiraatiota alusta loppuun. Tuoreen, mehukkaan mangon kaveriksi piiraaseen päätyi Philadelphia -juustosta, luonnonjogurtista, hunajasta ja limestä tehty sörsseli, joka oli täydellisen hapan makean mangon kylkeen.

Aitoa hedelmää - ei mitään tölkkitavaraa

Tämä piiras ei sinällään kaipaa kaverikseen mitään ylimääräistä, mutta pakko myöntää, että 'muutama' pisara zarzamora eli karhunvatukkapyrettä teki tästä kaverista varsin unohtumattoman makuelämyksen.

Tässäpä oli suurimmat kokkailut. Unan keittiö hiljenee...toistaiseksi.