Sunnuntaiajelu

Yllättävät, extempore -reissut ovat oikea elämän suola. Tasapaksun ja tapahtumaköyhän viikon päätteeksi on mukava tehdä jotain improvisoitua ja suunnittelematonta, kuten lähteä tien päälle ja tutkia ennestään tuntemattomia polkuja. Niinpä viime sunnuntai-aamuna hyppäsimme autoon uuden kämppiksemme Jorgen kanssa tehtiin päiväreissu tunnin ajomatkan päähän. Kämppiksen duunikaveri oli hehkuttanut paikan olevan oikea aavekaupunki hylättyine kaivoksineen ja raunioineen. Kohteena oli siis muinainen kaivoskaupunki, Mineral de Pozos.

Saavuttuamme "aavekaupunkiin" selvisi, että kyseessä ei ollutkaan bandiittien asuttama, aavikkotuulen riepoma, hylätty kylä kuten meidän oltiin annettu ymmärtää: paikalliset sunnuntaimarkkinat ja häät olivat täydessä vauhdissa ja jengiä suorastaan tulvi kaduilla. Muutama turistibussikin taisi pyyhkäistä ohitsemme. Hetken aikaa kierreltyämme kävi ilmi että kylä on jostain kumman syystä jenkkiläisten taiteilijoiden paratiisi - taidegalleriaa ja käsityöpajaa toisensa perään, huh. Sama ilmiö oli huomattavissa Realissa tosin ei näin suuressa mittakaavassa. 

Muutama valikoitu pala galleriakierroksilta:

Kaktuksen kasvot

Viiden tonnin veistos

Avoin sydän

Ylihinnoiteltujen maalausten ja käsitöiden ihastelun jälkeen vilkaisimme paikallista hotellia, jonka lehmänpääkallosisustus vetosi meihin erityisesti. Piha-aluekin oli suht suloinen papukaijoineen ja kaktuksineen.

Hotellin sisutukseen kuuluivat myös kaksi erikoista siivekästä:

Vaarallinen, etsintäkuulutettu häkkilintu: El George

Rauhoitettu lintulaji: guacamaya -papukaija

Liiallisen ihmismassan ärsyttäminä siirryimme kylän toiselle laidalle, etsimään hylättyjä hopeakaivoksia. Pettymykseksemme saimme selville, että jokunen aika sitten joku onneton jenkkituristi oli kadonnut tutkimusmatkallaan kaivoksiin, koskaan sieltä palaamatta. Näin ollen koko paikka oli suljettu ja kaivosalueelle meneminen 10-vuoden kakun uhalla kielletty. Jep. Tästä huolimatta nautimme kaivosalueen ympäristöstä - raunioituneista taloista ja paikallisten pentujen graffititaiteesta. Oppaanamme toimi kapinen mutta suloinen katupiski, joka bongasi harhailevat turistit tien poskesta. Palkkana oppaalle kelpasi puoliksi syöty kalkkuna -sandwich. 

Autokaupat vol. 2

Oppaamme otti lepiä keskellä tietä ennen kierroksen alkua

Tässä ensimmäinen kohteemme: muinaisen hopeakeisarin ex-palatsi

Jätehuolto toimii 

Seuraavaksi siirryimme suljetun kaivoksen hyvin vartioiduille porteille.

Lähdimme kävelemään hiekkatietä myrskyn lähestyessä uhkaavasti taustalla. Parin kilsan jälkeen luovutimme ja käännyimme takaisin palataksemme kylään. 

Tien reunukset olivat näynnä nopale -kaktuksia, jotka notkuivat herkullisen kypsiä, punaisia hedelmiä eli 'tunaa'. Oaxacan mercadolla tuli mm. syötyä kyseisestä herkusta valmistettua jäätelöä.

Ja lopuksi vielä muutamia viime hetken otoksia ennekuin kamerastani tyhjeni patterit ja automme starttasi takaisin kohti Qroa.

Jos viikonloppuna sää sallii niin tiedossa on paluu viidakkoon, Sierra Gordan maisemiin. Palataan!