Meksikolaisen elokuvan helmiä

Leffat ovat paitsi rattoisaa ajanvietettä myös loistavia tietopaketteja. En väitä että kaikki mitä leffoissa tapahtuu pitäisi uskoa, mutta itse tykkään katsoa leffoja koska niiden avulla pääsee sisään kulttuuriin ja oppii ymmärtämään arkipäivän kieltä sata kertaa paremmin kuin yhdestäkään oppikirjasta - ainakin kun on kyse espanjasta ja Mexicosta. Leffoista ja tv:stä puheenollen, paljon suunniteltu ja puhuttu sketsisarja Mimmit Mexicossa tyssäsi motivaation ja rahanpuutteeseen...ideana siis oli tehdä sketsejä arkipäivän tilanteista, jossa kohtaavat mm. meksikolainen liikennekulttuuri ja kahden suomalaisen vihaiset "pendejo!" -huudot. Ehkä Elen kanssa pysytään mieluummin ruudun toisella puolella ja jätetään surkeat roolisuoritukset meksikolaisille telenovelatähdille...

Mexico on piratismin luvattu maa ja Mercado de la Cruz sen laittomien kopioiden pyhä temppeli. Toki joka kadunkulmassa on piraattikopioita myyvä puotipuksu, mutta mercadon tuttu myyjä antaa hyvät alennukset: kun ostaa 10 leffaa, kappalehinta 15 pesoa (0,80e), tulee vielä yhdestoista leffa kaupanpäälle. Ja mikäli etsimääsi leffaa ei jostain kumman syystä hyllystä löydy, pyydät myyjältä ystävällisesti ja taatusti seuraavalla käynnillä leffa on sinulle valmiiksi paketissa. Eräs hienous on, että täällä on mahdollista ostaa myös leffoja, joita ei ole edes vielä virallisesti julkaistu - kiitos sille joka varasti (tai lahjoi) nauhan suoraan studiosta tai valtion elokuvatarkastamolta.

Poliisi ostamassa piraattileffoja

Sateisten päivien varalle on ollut siis runsaasti katseltavaa. Amores Perrosin ja muiden tunnetuimpien ohella on tullut nähtyä viime aikoina muutama aivan loistava teos. En ala kirjoittamaan arvosteluja mutta seuraavat elokuvat ovat ehdottomasti katselemisen arvoisia:

El Infierno eli Helvetti. Hauska mutta raaka tarina El Bennystä joka palaa Jenkeistä duunista ja sekaantuu huumebisnekseen.

Salvando al soldado Perez, meksikolaisten versio Pelastakaa sotamies Ryanista. Juoni on täysin älyvapaa; meksikolaiset mafiosot matkustavat Irakiin pelastamaan sotivaa veljeään. Niin huono että pakko nähdä!

Bajo Juarez. Dokkari kadonneista naisista Ciudad Juarezissa. Karua katsottavaa, arkipäivää kyseisessä kaupungissa.

Presunto Culpable. Mexicossa olet syyllinen kunnes toisin todistetaan. Tositarina pojasta, joka poliisin lavastamana joutuu vankilaan ja keräämään todisteita vapautuakseen. Valitettavan monen tavallisen tallaajan tarina. Surullista.

Victorio - poika joka sekaantuu huumebisnekseen ja sen seurauksena, yllättäen, sotkee elämänsä totaalisesti. Jälleen raakaa ja väkivaltaista, mutta onneksi Roberto Sosan roolihahmo, drag queen prostituoitu Lulú, tuo ajoittain leveän hymyn huulille.

Lopuksi vielä muutama, ei niin extreme leffakokemuksia antavia, mutta silti suositeltavia pätkiä:

Meksikolaisen elokuvan yksi kulmakivistä; Como aqua para chocolate, suomalaisittain Suklaata iholla (IMDb:n mukaan). Klassinen ja lähes yhtä traaginen kuin Romeo ja Julia.

Viimeisenä ja vähäisimpänä hetken mielijohteesta hankittu, mexicocityläisestä microbussijengeistä kertova tekele La Voladora eli suomennettuna Lentävä (mikä? ken tietää). Alussa yhtäjaksoisen puolen tunnin mittaisen surkuhupaisan nauramisen jälkeen oli pakko luovuttaa ja painaa pausea: tämä surkimus kun on täysin vailla juonta ja järkeä. Ehkä jonain päivänä suon sille vielä toisen mahdollisuuden...kenties.

Tässä siis olivat meksikolaisen elokuvan helmet. Lisää luvassa myöhemmin!