lauantai 29. marraskuuta 2014

Laiska lauantai


Tänään on ollut laiska lauantai. Sain itseni ylös vasta 10 aamulla, joka nykyisellä mummorytmilläni on pirun myöhään. Johtuneeko siitä että eilen olimme messuilla katsomassa Molotovin livekeikkaa ja ilta venyi (herranjestas!) sentään puolen yön yli.

Aamupalan syötyämme painelimme Molinoon ostamaan kuivavarastot täyteen ja ainekset proteiinipatukoihin. Jorma oli ostaa 60 pesoa kappaleelta maksavia p*skapatukoita lisäravinnekaupasta, mutta estin tämän hulluuden lupaamalla väsätä hänelle monta kertaa ravinteikkaampia (ja halvempia) patukoita kotikonstein.

Patukkaprojektin jälkeen ehdotin että testattaisiin lähettyvillä oleva burgeriravintola, johon olemme halunneet mennä jo kuukausia, mutta emme ole saaneet aikaiseksi. Monosabio eli fiksu apina on paikan nimi. Olin jo etukäteen vakoillut menuuta paikan Facebook -sivuilta ja vesi herui jo kielellä autoon noustessa.



Alkupalaksi vesimeloni-fetajuustokuutio. Oli muuten parasta fetaa, mitä täällä olen saanut!


Ja sitten itse päätähti eli burgerrr. Valitsin omani naudanlihapihvillä, sipulilla, aurinkokuivatuilla kirsikkatomaateilla, paistetuilla herkkusienillä ja parmesan crispillä.


Jorma vetäisi marraskuun erikoisen eli pretzel -sämpylän missä pihvi, salaattia, tomaattia, sipulia ja savukinkkua. Näytti uppoavan myös erinomaisesti.


Erityiskehu kotitekoisista salsoista: makea chipotle ja sriracha olivat herkullisia ja sopivat niin burgerin väliin kuin ranujenkin dipiksi.


Paikka oli täynnä hipstereitä, asiakkaista tarjoilijoihin. Apinahenkiset seinämaalaukset ja tuopinaluset olivat hauskoja.




Takaisin kotipihassa käväisimme vielä tervehtimässä uusia ystäviämme nimittäin papukaijoja! Viikko sitten aamulenkillä Jorma oli kiinnittänyt huomiota poikkeuksellisen äänekkäisiin lintuihin kotimme varrella olevassa eukalyptuksessa. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi näiden olevan vihreitä papukaijoja, jos Wikipediaan on luottamista niin suomeksi nämä ovat viheraratteja.



Vuosi takaperin matkustimme Sierraan ihan varta vasten katsomaan näitä tipuja emmekä onnistuneet bongaamaan yhtäkään. Ja nyt niitä on kokonainen parvi kotikadullamme ja tipujen pesänrakennusinnosta päätellen ensi keväänä ainakin tusina lisää.




torstai 27. marraskuuta 2014

Sancochito meksikolaisittain



Kokkaan melkein viikoittain kanakeittoa. Se on vaan niin huippuruokaa etenkin kylmillä keleillä. Kutsun tätä keittoa sancochitoksi, joka on perinteinen keitto/pata monissa lattarimaissa. Oman versioni teen meksikolaiseen tyyliin useista kasviksista ja kananrinnasta.

Kaikki alkaa kotitekoisesta kanaliemestä. Ostan aina kokonaisen rintapalan luineen ja keitän sitä 20 minuuttia painekattilassa 2-3 litrassa vettä. Sekaan heitän myös pari porkkanaa, varsiselleriä, sipulia, valkosipulia, kokonaisia mustapippureita ja laakerinlehtiä. Siivilöin valmiin liemen ja nostan rintapalan jäähtymään eritelläkseni lihan myöhemmin. Tuossa liemessä sitten keitän kasvikset.


Tähän keittoon tuli perunaa, porkkanoita, chayotea (sellainen vihreä, kurpitsamainen pötikkä), tuoretta maissia, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa sipulia ja valkosipulia. Lopuksi heitin revityn kananlihan joukkoon, suolasin ja listo!

Itsetehdystä kanaliemestä tulee niin paljon makua ettei mitään liemikuutioita todellakaan tarvita. Makua tuo myös tarjoiluvaiheessa keittoon puristettu limemehu ja paistetut chilisuikaleet (tuo musta epämääräinen aines). Suikaloin siis muutaman kuivatun chili pasillan ja paistoin niitä öljyssä kunnes muuttuivat rapeaksi. Olen ihan koukussa näihin ja napostelen niitä ihan sinällään.


Kylmien päivien lohturuokaa parhaillaan!

Ensimmäinen toppatakki bongattu


Talvi on laskeutunut Querétaroon. Eilen aamulla heräsin viiden viltin alta hampaat kilisten ja kalisten. Skippasin suihkun (en vaan voinut kun jälkeenpäin jäätyy pystyyn) ja puin päälle jokaisen lämpimän paidan mitä kaapista löytyi. Kaivoin muuttukuormaan kadonneen Jorman iskän lahjoittaman, Michiganista tuodun fleece -sisuksisen takin. Se on lämpimin vaatekappale, jonka omistan. Vielä huivi kaulaan, hanskat käteen ja sitten ovesta ulos.

Kaikki oppilaat tietenkin saapuivat kouluun toppatakeissa, villamyssyissä, talvisaappaissa ja karvarukkasissa. Ihan siis samassa varustuksessa kun suomalaiset ipanat -5 tai -10 asteen pakkasilla, vaikka täällä taidettiin olla jopa ruhtinaallisessa kahdessa asteessa.

Muistan kirkkaasti kun kolme vuotta sitten kalkkilaivan kalpeat suomitytöt saapuivat vaihto-opiskelemaan joulukuiseen Querétaroon. Viiletimme menemään shorteissa ja topeissa naureskellen toppatakein varustautuneille paikallisille. Haloo 15 astetta lämmintä ja aurinko paistaa! Kyllä kotona tämä olisi ihan shortsikeli..

Joo. Eipä tulisi enää mieleen viuhahdella koivet paljaana näillä keleillä.