maanantai 2. helmikuuta 2015

Puente


Tänään on puente eli pitkä viikonloppu, kiitos vaan Meksikon perustuslain vuosipäivän. Maanantai, joka tuntuu sunnuntailta - ihan parasta. Yksi päivä lisää löhöämistä, näpertelyä ja rentoilua.


Nukkumisen ja hengailun lisäksi viikonloppu on pitänyt sisällään:




Kissapainia. Luna on jo ystävystynyt naapurin Kittyn kanssa. Alkuvaihe oli vähän vaikea, mutta nyt he ovat jo ylimpiä ystäviä. Aina kun avaan takapihan oven Kitty loikkaa aidan yli tervehtimään Lunaa ja siitä syntyy sellainen ralli että jos meillä olisi mattoja ne olisivat pahemman kerran rutussa ja rullalla.


Catwalk -rakennusprojekti. Ja kolme viikkoa sitten kun hihittelin sille, että rakensimme raapimapuuta ja nyt sitten tämä. Kaikesta sitä itsensä löytää. Näköjään sitä tekee mitä tahansa lemmikilleen.



Rakensin myös tällaisen naulakkosysteemin hatuille ja laukuille. Olin jo kyllästynyt että ne olivat rutussa ja sullottuina kaappiin. Hioin ja lakkasin puupalan ja laitoin siihen löytämäni käsintehdyt metalliset koukut. Mustat ja mattapintaiset koukut näyttävät kivalta tummaa puuta vasten, kunnon rancho -tyyliin.




Kun olin päässyt puuhommissa vauhtiin niin näpertelin telineen koruilleni. Joululomalla innostuin tekemään chaquira -koruja ja kaikki tekeleeni olivat muovipusseissa yhdessä solmussa. Nyt koitti kuri ja järjestys prkl.


Suomituliaisia tietty. Hapankorput valkosipulivuohenjuuston, kurkun ja tomaatin kera. Rousk rousk rousk. Voisin syödä koko paketin, mutta yritän olla säästeliäs koska ken tietää milloin seuraavaksi saan hapankorppulähetyksen.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Lunan leikkihetki


Eräänä viikonloppuaamuna innostuin kuvailemaan Lunan aamuriehumisia. Aamulla se on kuin mikäkin energiapommi ja valmis leikkimään ja saalistamaan meidän käsiä ja jalkoja kun ollaan molemmat ihan unenpöpperössä. Jorman puhelimella ja iMoviella sain aikaan tämän videon:


Pääsi muutama kirosanakin, hups. Vaikka herääminen ihoon uppoaviin kissankynsiin ei olekaan kovin mieluista niin onhan tämä karvapallo liian suloinen sängystä pois potkittavaksi.


tiistai 27. tammikuuta 2015

Bernal


Joululoma vilahti sellaista vauhtia ohi etten huomannutkaan kun olinkin jo takaisin toimistossa täydessä työn touhussa. Tuon kahden viikon aikana ehdin kuitenkin saavuttaa sellaisen ihanan disconnected -fiiliksen, jossa ajantajuni toisinaan katosi kokonaan. Välillä en tiennyt edes mikä päivä oli meneillään.


Loman aikana emme lähteneet rannalle tai tehneet muitakaan pitkiä reissuja. Eräänä lauantaina teimme kuitenkin päiväretken Bernalin kylään tavoitteenamme kiivetä tuolle mystiselle järkäleelle. Ollaan ajettu monet kerrat Bernalin ohi matkalla Sierraan, ja aina mietitty että pitäisi kiivetä kivelle. Kylään on matkaa vain vaivaiset 40 minuuttia ja matka taittui erittäin rennosti aamun hiljaisilla tunneilla.

Alhaalta katsottuna huippu ei näyttänyt olevan kovinkaan kaukana, joten lähdimme reippaasti tarpomaan aamuauringon noustessa.


Pian kuumuus alkoi tuntua. Pysähdyimme vähän väliä huilaamaan ja ihastelemaan maisemia. Kaukana näkyvät vuoret olivat aamulla vielä sumun peitossa.




Ihan huipulle asti pääsee vain oikeat kiipeilijät varusteineen. Me muut tavan tallaajat kiipesimme vain reilun puolen välin. Maisemat olivat silti upeita.




Kiipeilyn jälkeen palasimme kylään etsimään aamupalaa. Bernal on kuuluisa gorditoistaan eli täytetyistä maissilätyistä. Keskustassa kävellessämme törmäsimme ainakin 15 eri gorditas - mestaan, kunnes viimein istahdimme yhteen niistä. Meitä palveli noin 7 -vuotias tyttö, joka sekoili tilausten kanssa, joten ruoka tuli hitaasti.


Sinisestä maissista tehdyt gorditakset ja perus quesadillalätty. Täytteenä oli juustoa ja kaktusta. Nam!