Vartin ajomatkan päässä kotoamme löytyy täydellinen paikka auringonlaskun katseluun. Täällä on tullut monet kerrat ihailtua maisemia: koko kaupuki avatuu alapuolella ja aurinko laskee nätisti vuorten taakse.
Sunnuntailounaan jälkeen nousimme vuorille GoPro mukanamme.
tiistai 21. tammikuuta 2014
maanantai 6. tammikuuta 2014
Muutamia lisähuomioita liikenteessä pyöräilystä
Heipä hei,
Jokin aikaa sitten annoin muutaman vinkin Meksikossa pyörällä liikkuvalle. Tuota kirjoittaessani muistan ajatelleeni, että eipä tuo liikenteessä pyöräily ole mitenkään vaarallista kun en ole kolaroinut tai kaatunut vielä kertaakaan.
Nytpä olen. Vedin itseni tyylikkäästi mutkassa lyhtypylväästä roikkuneeseen metallisilmukkaan ja lensin komeassa kaaressa asfalttiin pyörineni. Tuurilla selvisin kolhuilla ja parilla haavalla, mutta luurini ei ollut aivan yhtä onnekas: raukka joutui pakettiauton liiskaamaksi ja on nyt entinen kaveri.
Nyt kuukauden jälkeen tapahtuneesta olen edelleen huomattavasti varovaisempi ja Jorman sanonta se mita et ikinä uskoisi tapahtuvan, tapahtuu on mielessäni jatkuvasti. Toissapäivänä opin uuden läksyn kun hajamielisenä ajoin viemärin päältä (jossa siis oli kansi, mutta isot reiät) ja takapyöräni vajosi komeasti viemäriin ja jäi siihen jumiin, keskelle autotietä. Siinä sitten naama punaisena riuhdoin jumittunutta pyörää ylös samalla kun tööttäilevä autojono takanapain kasvoi ja kasvoi.
Pointtini oli siis lisätä tuohon edeltavään vinkkilistaan seuraavat asiat:
1. Pyöräillessä älä koskaan aja liian lähellä lyhtypylväitä. Sähkömiesten jäljiltä niistä roikkuu huolimattomasti rullattuja johtoja ja metalliköysiä, joilla pylväät kiinnitetään maahan. Tien lisäksi tarkkaile aina myos yläilmoja ettet joudu minkään silmukan pyydystämäksi.
2. Älä missään olosuhteissa ylitä viemäreitä, edes kannellisia sellaisia. Koskaan et voi tietää kestääkö kansi ja tiputko alas mustaan aukkoon. Ja niissäkin, joissa on tukeva kansi on yleensä pyöränrenkaan mentävät kolot, sellaiset mihin renkaat juuri ja juuri mahtuvat taaten täydellisen jumittumisen keskelle tietä.
3. Vesilätäköt. Tähän en vielä ole langennut, sillä autolla kokemuksesta tiedän, että pieni, harmittoman näköinen lätäkkö voikin olla erittäin syvä. Koskaan ei siis kannata ajaa hienosti läikytellen veteen, ellet sitten halua sukeltaa.
Tällaisia vinkkejä tänään. Joululomalla otin alla olevan kuvan eräältä parkkipaikalta.
Jorma parkkeerasi ruudun sisään, mutta hieman enemmän oikealle puolelle ja parkkipaikan poika tuli välittömästi pyytämään meitä korjaamaan auton prikulleen keskelle. Ilahduttavaa pilkunn*ssintaa kun useimmiten täällä näkee tätä:
Jokin aikaa sitten annoin muutaman vinkin Meksikossa pyörällä liikkuvalle. Tuota kirjoittaessani muistan ajatelleeni, että eipä tuo liikenteessä pyöräily ole mitenkään vaarallista kun en ole kolaroinut tai kaatunut vielä kertaakaan.
Nytpä olen. Vedin itseni tyylikkäästi mutkassa lyhtypylväästä roikkuneeseen metallisilmukkaan ja lensin komeassa kaaressa asfalttiin pyörineni. Tuurilla selvisin kolhuilla ja parilla haavalla, mutta luurini ei ollut aivan yhtä onnekas: raukka joutui pakettiauton liiskaamaksi ja on nyt entinen kaveri.
Nyt kuukauden jälkeen tapahtuneesta olen edelleen huomattavasti varovaisempi ja Jorman sanonta se mita et ikinä uskoisi tapahtuvan, tapahtuu on mielessäni jatkuvasti. Toissapäivänä opin uuden läksyn kun hajamielisenä ajoin viemärin päältä (jossa siis oli kansi, mutta isot reiät) ja takapyöräni vajosi komeasti viemäriin ja jäi siihen jumiin, keskelle autotietä. Siinä sitten naama punaisena riuhdoin jumittunutta pyörää ylös samalla kun tööttäilevä autojono takanapain kasvoi ja kasvoi.
Pointtini oli siis lisätä tuohon edeltavään vinkkilistaan seuraavat asiat:
1. Pyöräillessä älä koskaan aja liian lähellä lyhtypylväitä. Sähkömiesten jäljiltä niistä roikkuu huolimattomasti rullattuja johtoja ja metalliköysiä, joilla pylväät kiinnitetään maahan. Tien lisäksi tarkkaile aina myos yläilmoja ettet joudu minkään silmukan pyydystämäksi.
2. Älä missään olosuhteissa ylitä viemäreitä, edes kannellisia sellaisia. Koskaan et voi tietää kestääkö kansi ja tiputko alas mustaan aukkoon. Ja niissäkin, joissa on tukeva kansi on yleensä pyöränrenkaan mentävät kolot, sellaiset mihin renkaat juuri ja juuri mahtuvat taaten täydellisen jumittumisen keskelle tietä.
3. Vesilätäköt. Tähän en vielä ole langennut, sillä autolla kokemuksesta tiedän, että pieni, harmittoman näköinen lätäkkö voikin olla erittäin syvä. Koskaan ei siis kannata ajaa hienosti läikytellen veteen, ellet sitten halua sukeltaa.
Tällaisia vinkkejä tänään. Joululomalla otin alla olevan kuvan eräältä parkkipaikalta.
 |
| "Jos parkkeeraat huonosti, maksat tuplasti" |
 |
| kuva |
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Ruokailuryhmän tuunaus
Jeih, meillä on vihdoin ruokasali! Tai ainakin pieni nurkkaus pöytineen ja tuolineen jossa voi nautiskella aamupalaa rauhassa. Vielä puuttuu viimeiset silaukset, mutta reilun kahden kuukauden hiomisen, maalaamisen, lakkaamisen ja kankaiden vaihdon jälkeen ollaan jo voiton puolella.
Kerronpa hieman taustaa projektille. Kaikki alkoi huhtikuussa 2013 kun Jorman setä armeliaasti lahjoitti meille vanhan ruokailuryhmänsä. Meillä kun ei edellenkään ollut huonekaluja muutamaa itse rakennettua jakkaraa ja Frankestein -pöytää lukuunottamatta. Olimme lahjoituksesta hyvin otettuja ja huonekalut olivatkin kovassa käytössä heti alusta asti.
Kuitenkaan huonekalujen rähjääntynyt ulkomuoto ja värit eivät rehellisesti sanottuna miellyttäneet silmäämme. Kiiltäväksi lakattu tumma puu ja tummuneet istuintyynyt (yhdelläkin epäilyttävä keltaruskea läiskä…) kaipasivat kunnon tuunausta.
Centrosta löysimme täydellisen pikku puutyöpajan, josta meille kerrottiin että he voisivat antaa koko systeemille aivan uuden ilmeen. Hyvältä kuulosti kunnes myyjä kertoi heidän taitavan verhoajansa olevan todella hidas kaveri eikä työn valmistumisesta voisi antaa takuuta. Voisi kuulema mennä vuodenkin päivät. Hintaa koko lystille olisi muistaakseni tullut reilut 3500 pesoa.
Heinäkuussa suuntasimme Jenkkeihin ja siellä saimme ajatuksen hei tuunataan koko systeemi itse! Inspiraatiota haimme Pinterestistä, blogeista, Youtubesta sekä Crate & Barrelista. Tietenkään kummallakaan meistä ei ollut kokemusta tai pienintäkään ideaa tällaisen projektin toteuttamisesta ja olimme hyvin tietoisia siitä, että kaikki voisi mennä täysin perseelleen. Päätimme, että nyt jos koskaan meillä olisi tilaisuus opetella ja harjoitella.
Palasimme kotiin syyskuun lopussa ja lokakuun alkupäivillä aloitimme projektin. Tarkkaa visiota halutusta lopputuloksesta meillä ei ollut, mutta ajattelimme että matkan varrella se selviäisi ja muutaman koemaalailujen jälkeen lopullinen versio syntyi.
Ensimmäisen tuolin maalasin valkoiseksi, sitten sain hienon idean vetää pinnalle hieman vaaleansinistä. Ei olisi ollut paha vaihtoehto, mutta tässä vaiheessa meillä oli kankaat jo valittuna, joille yksinkertainen, vaalea pohja sopisi parhaiten.
Joten tuolit saivat lopulta valkoisen pinnan. Kankaat tilattiin etsy.comista Chillipepan myymälästä, josta löytyivat kreisit ja budjetillemme sopivat kankaat. Olisimme voineet valita noista kankaista melkein jokaisen, mutta tyydyimme vain neljään erilaiseen. Tervetuloa kuosien ja värien sekamelska!
Hieman jänskätti tulisivatko kankaat koskaan perille kun ne tosiaan lähetettiin Briteistä asti etanapostin välityksellä. Royal mailiin luotin täysin, mutta Meksikon postilaitoksen toimivuus on vähintäänkin kyseenalainen. Kuukauden odottelun jälkeen aloin jo pelkäämään pahinta... kunnes eräänä kauniina päivänä postipoika heitti paketin anopin portaille. Wuhuu!
Vanhat istuintyynyt olivat niin lattanat, etta tuntui kuin olisi istunut pelkällä vanerilla. Niinpä ne revittiin irti ja vaihdettiin uusiin, paksumpiin pehmusteisiin. Hintaa paikallisesta kangas -ja huonekaluputiikista hankituille pehmusteille tuli yhteensa 300 pesoa eli noin 16 euroa.
Uusi pehmuste liimattiin vaneripohjaan ja leikattiin muotoonsa. Seuraavaksi päällystin ne uudella kankaalla. Niitit hakkasin vasaralla kiinni pohjaan.
Sillä välin Jorma hioi pyödän. Kiiltävän tummanruskean pinnan alta paljastui kaunis puu hieman vaihtelevissa sävyissä.
Vielä muutama ennen-jälkeen kuva:
Pöydän jalat ovat ainoat, jotka odottavat vielä tuunausta. Muuten homma on valmis. Ensimmäiseksi entisöintiprojektiksi tämä sujui yllättävän hienosti. Arki-iltaisin ja viikonloppuisin oli mukava maalailla, hioa ja lakata.
Kannatti todella tehdä tämä itse: säästimme rahaa, opimme monta uutta taitoa ja olihan tämä tosi hauskaa! Eikä todellakaan vaikeaa niinkuin aluksi kuvittelimme. Aikaa vievää toki, mutta pieninä annoksina ei tuntunut missään. Seuraavaksi edessä olkkariprojekti ja sohva on listalla ensimmäisenä. Otamme haasteen vastaan!
Kerronpa hieman taustaa projektille. Kaikki alkoi huhtikuussa 2013 kun Jorman setä armeliaasti lahjoitti meille vanhan ruokailuryhmänsä. Meillä kun ei edellenkään ollut huonekaluja muutamaa itse rakennettua jakkaraa ja Frankestein -pöytää lukuunottamatta. Olimme lahjoituksesta hyvin otettuja ja huonekalut olivatkin kovassa käytössä heti alusta asti.
 |
| yksi harvoista kuvista ennen tuunausta |
Centrosta löysimme täydellisen pikku puutyöpajan, josta meille kerrottiin että he voisivat antaa koko systeemille aivan uuden ilmeen. Hyvältä kuulosti kunnes myyjä kertoi heidän taitavan verhoajansa olevan todella hidas kaveri eikä työn valmistumisesta voisi antaa takuuta. Voisi kuulema mennä vuodenkin päivät. Hintaa koko lystille olisi muistaakseni tullut reilut 3500 pesoa.
Heinäkuussa suuntasimme Jenkkeihin ja siellä saimme ajatuksen hei tuunataan koko systeemi itse! Inspiraatiota haimme Pinterestistä, blogeista, Youtubesta sekä Crate & Barrelista. Tietenkään kummallakaan meistä ei ollut kokemusta tai pienintäkään ideaa tällaisen projektin toteuttamisesta ja olimme hyvin tietoisia siitä, että kaikki voisi mennä täysin perseelleen. Päätimme, että nyt jos koskaan meillä olisi tilaisuus opetella ja harjoitella.
 |
| ensin testailiin eri värejä ja tekniikoita ennen oikeaa maalausta |
Ensimmäisen tuolin maalasin valkoiseksi, sitten sain hienon idean vetää pinnalle hieman vaaleansinistä. Ei olisi ollut paha vaihtoehto, mutta tässä vaiheessa meillä oli kankaat jo valittuna, joille yksinkertainen, vaalea pohja sopisi parhaiten.
Joten tuolit saivat lopulta valkoisen pinnan. Kankaat tilattiin etsy.comista Chillipepan myymälästä, josta löytyivat kreisit ja budjetillemme sopivat kankaat. Olisimme voineet valita noista kankaista melkein jokaisen, mutta tyydyimme vain neljään erilaiseen. Tervetuloa kuosien ja värien sekamelska!
Hieman jänskätti tulisivatko kankaat koskaan perille kun ne tosiaan lähetettiin Briteistä asti etanapostin välityksellä. Royal mailiin luotin täysin, mutta Meksikon postilaitoksen toimivuus on vähintäänkin kyseenalainen. Kuukauden odottelun jälkeen aloin jo pelkäämään pahinta... kunnes eräänä kauniina päivänä postipoika heitti paketin anopin portaille. Wuhuu!
 |
| värikkäitä ja kuviollisia, juuri sellaisia kuin odotimmekin |
 |
| vanha pehmuste hajosi käsiin |
Uusi pehmuste liimattiin vaneripohjaan ja leikattiin muotoonsa. Seuraavaksi päällystin ne uudella kankaalla. Niitit hakkasin vasaralla kiinni pohjaan.
Sillä välin Jorma hioi pyödän. Kiiltävän tummanruskean pinnan alta paljastui kaunis puu hieman vaihtelevissa sävyissä.
 |
Pöydän jalat ovat ainoat, jotka odottavat vielä tuunausta. Muuten homma on valmis. Ensimmäiseksi entisöintiprojektiksi tämä sujui yllättävän hienosti. Arki-iltaisin ja viikonloppuisin oli mukava maalailla, hioa ja lakata.
Kannatti todella tehdä tämä itse: säästimme rahaa, opimme monta uutta taitoa ja olihan tämä tosi hauskaa! Eikä todellakaan vaikeaa niinkuin aluksi kuvittelimme. Aikaa vievää toki, mutta pieninä annoksina ei tuntunut missään. Seuraavaksi edessä olkkariprojekti ja sohva on listalla ensimmäisenä. Otamme haasteen vastaan!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)