perjantai 2. syyskuuta 2011

Comeback to the Tec!

Edellinen lukukausi meni lähestulkoon lomaillessa. Espajan alkeiskurssia maanantaista torstaihin 1,5 tuntia päivässä ja keskiviikko-iltaisin Meksikon kulttuurikurssia 3 tuntia. Pain in the ass aka Intercultural communication -viikonloppukurssi rajoitti rientoja toisinaan kun lauantai-aamuisin joutui nousemaan kukonlaulun aikaan tunnille.

Tänä lukukautena ei oppimisen pitäisi jäädä kiinni ainakaan kurssien puutteesta: espanjan keskitaso -ja puhekurssit huolehtivat siitä ettei tarvitse palata Suomeen ja todeta etten oppinut vuoden aikana sanomaan muuta kuin "hola". Doing business in Mexico ja Entrepreneurship -kurssit pidentävät päiviä mukavasti, tiistaisin välillä iltayhdeksään asti. Onneksi viikonloput edelleenkin alkavat torstaisin -ehtii rentoutua ja reissata yllin kyllin.

Tätä teksiä pohtiessani tajusin etten ole vielä esitellyt blogissani rakasta kampustamme, joten korjaampa nyt tämän järkyttävän epäkohdan välittömästi.




Metroon menossa? Ei vaan kouluun! Sisään pääsee ainoastaan leimaamalla henk. kohtaisen korttinsa portin lukulaitteessa. Näppärää, etenkin kun aamukiireessa kortti toisinaan unohtuu kotiin ja sitten saa toivoa että tuimakatseinen vartija avaa kiltisti portin puolestasi.

Vasemmalla ruokala

Tecin symboli: Borrego de Oro eli kultalammas
 Toisin kuin useimmat suomalaiset amk:t tai yliopistot, Tec tarjoaa loistavat urheilumahdollisuudet: on uintia, tennistä, normi -ja amerikkalaista jalkapalloa, koripalloa, tennistä, bodypumpia, salsatunteja, joogaa, kiipeilyä, lentopalloa, spinninkiä jne. Ja tietenkin hyvinvarusteltu kuntosali, joka useimmiten on tupaten täynnä . Kaikki tämä ilmaiseksi tietenkin!

Kiipeilyseinä 

 Yksi fudiskentistä


Joka koululla pitäis olla oma järvi

Ele ja fudisjoukkue

Tecin oma bussi joka kuljettaa laiskiaisia ympäri kampusta


Viime viikonloppuna koululla järkättiin Niken ja Tecin yhteinen juoksukisa. Valittavana oli viiden tai kymmenen kilsan reitti. Päätin ottaa lyhyemmän haasteen vastaan, skipata lauantain riennot ja herätä sunnuntaina aamutuimaan rankkaan urheilusuoritukseen.



Melkein hereillä ja valmiina juoksuun


Viimeiset askeleet ennen maalia



Kirjasto
Viva Mexico!
Seuraavat kuvat ovat viime semesteriltä, jolloin kolmas Suomivahvistuksemme, Riikka, oli vielä messissä.

Meeting point ja takana luokkahuoneita





Lisää luokkia




Täällä siis tulee hengailtua päivästä toiseen. Erityisen kätevää on se, että kolmen tunnin hypärit voi mukavasti viettää joissain lukuisissa kampuksen kahviloissa, kaivaa läppärin esiin ja hengaila nurmikolla, mennä salille tai spinningiin - tehdä mitä vaan eikä aika käy pitkäksi. Tecin ulkopuolella on myös runsaasti halpoja ja tasokkaita lounaspaikkoja (vaikkei koulun omissa safkoissa olekaan valittamista). Miinuspuolena tässä koulussa on läsnäolopakko - poissaoloja saa olla tietty määrä ja myöhästymisessä on vain 5 minuutin toleranssi - sain poissaolon kun saavuin tunnille 6 minuuttia myöhässä. Välillä tuntuu että olisin ala-asteella yliopiston sijaan...

Tähän päättyy kampuskierroksemme, kiitos ja kuittaus!

torstai 1. syyskuuta 2011

Vihonviimeiset lomapäivät

Hola pitkästä aikaa! Kiitos alkaneen lukuvuoden bloggailu on jälleen jäänyt unholaan - siispä vanhan kaavan mukaan ennekuin aloitan kertomaan uusimpia juoruja pikakelaan viime kuukauden tapahtumat kuvien avustuksella.

Käytiin landella pelaamassa gotchaa eli paintballia. Puitteet olivat hienot, pienessä metsässä joen virratessa keskellä. Ekakertalaisena turha edes mainita että otin osumaa 100-0. Hauskaa oli silti!




Eräänä iltana päätimme järjestää perheillallisen. Mikäs sen mukavampaa maanantai-illan vietettä kuin pizza, bisse ja kaverit. Myöhemmin mukaan kuvioihin astui myös Annin Suomituliainen: Tyrkish Peber, joka pääsi pulloon yhdessä Finlandian kanssa. Turkinpippureita viinaan liotellessa olo oli hyvinkin nostalginen - mieleen hiipivät vanhat kunnon festarimuistot.








Kuten jo aiemmin olen maininnut naapurissamme on taivas: luomukauppa ja sen kaikkivoipa omistaja, joka taikoo meille ruisjauhot, basilikat, kardemummat ja kaikki mitä ikinä kehtaammekaan pyytää. Viime aikoina olen innostunut erityisesti kaupassa myytävistä Flor de Alfalfan maitotuotteista, jotka maistuvat perusmarketin mjölöjä sata kertaa paremmalta. Sainpa tietää että tila jolla kyseisiä tuotteita valmistetaan sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä joten uteliaina lähdimme Jorgen kanssa ottamaan selvää meksikolaisesta luomutuotannosta.

Sisäänkäynti Rancho de Hondondaan


Hienoin menopeli ikinä: vacabus eli lehmäbussi


Jouduimme samalle kierrokselle jenkki-maatalousopiskelijoiden kanssa



Alfalfa eli apilapelto

Kaikki saivat osansa apilasta lehmille syötettäväksi







Kierros päättyi pikkuisen palapan alle, jossa meille tarjoiltiin jogurttia ja herkullisia juustoja.


Manchegoa, goudaa ja chipotlejuustoa


Samalla reissulla poikettiin jälleen Sierra Gordassa. Telttailuvarusteiden jäätyä kotiin teimme pikaisen visiitin vuorilla oleville pyramideille nimeltä Ranas, suomennettuna Sammakot.














Lopuksi vielä kuva meitä vaanineesta ukkospilvestä. Tämä yksilö hiipi perässämme vuorilta asti ja aiheutti upeita valoilmiöitä talomme yläpuolella. 


Näin siis sujui heinä-elokuu Meksikossa. Hasta pronto!