Sunnuntaiajelu

Yllättävät, extempore -reissut ovat oikea elämän suola. Tasapaksun ja tapahtumaköyhän viikon päätteeksi on mukava tehdä jotain improvisoitua ja suunnittelematonta, kuten lähteä tien päälle ja tutkia ennestään tuntemattomia polkuja. Niinpä viime sunnuntai-aamuna hyppäsimme autoon uuden kämppiksemme Jorgen kanssa tehtiin päiväreissu tunnin ajomatkan päähän. Kämppiksen duunikaveri oli hehkuttanut paikan olevan oikea aavekaupunki hylättyine kaivoksineen ja raunioineen. Kohteena oli siis muinainen kaivoskaupunki, Mineral de Pozos.

Saavuttuamme "aavekaupunkiin" selvisi, että kyseessä ei ollutkaan bandiittien asuttama, aavikkotuulen riepoma, hylätty kylä kuten meidän oltiin annettu ymmärtää: paikalliset sunnuntaimarkkinat ja häät olivat täydessä vauhdissa ja jengiä suorastaan tulvi kaduilla. Muutama turistibussikin taisi pyyhkäistä ohitsemme. Hetken aikaa kierreltyämme kävi ilmi että kylä on jostain kumman syystä jenkkiläisten taiteilijoiden paratiisi - taidegalleriaa ja käsityöpajaa toisensa perään, huh. Sama ilmiö oli huomattavissa Realissa tosin ei näin suuressa mittakaavassa. 

Muutama valikoitu pala galleriakierroksilta:

Kaktuksen kasvot

Viiden tonnin veistos

Avoin sydän

Ylihinnoiteltujen maalausten ja käsitöiden ihastelun jälkeen vilkaisimme paikallista hotellia, jonka lehmänpääkallosisustus vetosi meihin erityisesti. Piha-aluekin oli suht suloinen papukaijoineen ja kaktuksineen.

Hotellin sisutukseen kuuluivat myös kaksi erikoista siivekästä:

Vaarallinen, etsintäkuulutettu häkkilintu: El George

Rauhoitettu lintulaji: guacamaya -papukaija

Liiallisen ihmismassan ärsyttäminä siirryimme kylän toiselle laidalle, etsimään hylättyjä hopeakaivoksia. Pettymykseksemme saimme selville, että jokunen aika sitten joku onneton jenkkituristi oli kadonnut tutkimusmatkallaan kaivoksiin, koskaan sieltä palaamatta. Näin ollen koko paikka oli suljettu ja kaivosalueelle meneminen 10-vuoden kakun uhalla kielletty. Jep. Tästä huolimatta nautimme kaivosalueen ympäristöstä - raunioituneista taloista ja paikallisten pentujen graffititaiteesta. Oppaanamme toimi kapinen mutta suloinen katupiski, joka bongasi harhailevat turistit tien poskesta. Palkkana oppaalle kelpasi puoliksi syöty kalkkuna -sandwich. 

Autokaupat vol. 2

Oppaamme otti lepiä keskellä tietä ennen kierroksen alkua

Tässä ensimmäinen kohteemme: muinaisen hopeakeisarin ex-palatsi

Jätehuolto toimii 

Seuraavaksi siirryimme suljetun kaivoksen hyvin vartioiduille porteille.

Lähdimme kävelemään hiekkatietä myrskyn lähestyessä uhkaavasti taustalla. Parin kilsan jälkeen luovutimme ja käännyimme takaisin palataksemme kylään. 

Tien reunukset olivat näynnä nopale -kaktuksia, jotka notkuivat herkullisen kypsiä, punaisia hedelmiä eli 'tunaa'. Oaxacan mercadolla tuli mm. syötyä kyseisestä herkusta valmistettua jäätelöä.

Ja lopuksi vielä muutamia viime hetken otoksia ennekuin kamerastani tyhjeni patterit ja automme starttasi takaisin kohti Qroa.

Jos viikonloppuna sää sallii niin tiedossa on paluu viidakkoon, Sierra Gordan maisemiin. Palataan!

Uus huone ja Nutellalettuja

Riikka poistui Mexicon kamaralta maanantaina. Haikeus valtasi mielen koko maanantain kun siirtelimme poistuneen ystävämme viimeisiä kamoja ja siivosimme huoneen Elen kamoja varten. Vaihdoimme siis huoneita - vihdoinkin puolen vuoden jälkeen sain vaatteilleni oikean kaapin surkean henkarihökötyksen sijasta. Jättikokoinen king-size sänky kahden vanhan punkan sijaan kelpasi myös.

Vanha luukkuni ja ex-"vaatekaappi". So long, I won't miss you...
Ja tässä sitten uusi huoneeni:

 Rankan muuttourakan jälkeen soimme itsellemme kunnon suomalaiset lettukestit.

Hillot hiiteen -letut katosivat parempiin suihin mansikoiden, banaanin ja Nutellan kyydittäminä!

Meksikolaisen elokuvan helmiä

Leffat ovat paitsi rattoisaa ajanvietettä myös loistavia tietopaketteja. En väitä että kaikki mitä leffoissa tapahtuu pitäisi uskoa, mutta itse tykkään katsoa leffoja koska niiden avulla pääsee sisään kulttuuriin ja oppii ymmärtämään arkipäivän kieltä sata kertaa paremmin kuin yhdestäkään oppikirjasta - ainakin kun on kyse espanjasta ja Mexicosta. Leffoista ja tv:stä puheenollen, paljon suunniteltu ja puhuttu sketsisarja Mimmit Mexicossa tyssäsi motivaation ja rahanpuutteeseen...ideana siis oli tehdä sketsejä arkipäivän tilanteista, jossa kohtaavat mm. meksikolainen liikennekulttuuri ja kahden suomalaisen vihaiset "pendejo!" -huudot. Ehkä Elen kanssa pysytään mieluummin ruudun toisella puolella ja jätetään surkeat roolisuoritukset meksikolaisille telenovelatähdille...

Mexico on piratismin luvattu maa ja Mercado de la Cruz sen laittomien kopioiden pyhä temppeli. Toki joka kadunkulmassa on piraattikopioita myyvä puotipuksu, mutta mercadon tuttu myyjä antaa hyvät alennukset: kun ostaa 10 leffaa, kappalehinta 15 pesoa (0,80e), tulee vielä yhdestoista leffa kaupanpäälle. Ja mikäli etsimääsi leffaa ei jostain kumman syystä hyllystä löydy, pyydät myyjältä ystävällisesti ja taatusti seuraavalla käynnillä leffa on sinulle valmiiksi paketissa. Eräs hienous on, että täällä on mahdollista ostaa myös leffoja, joita ei ole edes vielä virallisesti julkaistu - kiitos sille joka varasti (tai lahjoi) nauhan suoraan studiosta tai valtion elokuvatarkastamolta.

Poliisi ostamassa piraattileffoja

Sateisten päivien varalle on ollut siis runsaasti katseltavaa. Amores Perrosin ja muiden tunnetuimpien ohella on tullut nähtyä viime aikoina muutama aivan loistava teos. En ala kirjoittamaan arvosteluja mutta seuraavat elokuvat ovat ehdottomasti katselemisen arvoisia:

El Infierno eli Helvetti. Hauska mutta raaka tarina El Bennystä joka palaa Jenkeistä duunista ja sekaantuu huumebisnekseen.

Salvando al soldado Perez, meksikolaisten versio Pelastakaa sotamies Ryanista. Juoni on täysin älyvapaa; meksikolaiset mafiosot matkustavat Irakiin pelastamaan sotivaa veljeään. Niin huono että pakko nähdä!

Bajo Juarez. Dokkari kadonneista naisista Ciudad Juarezissa. Karua katsottavaa, arkipäivää kyseisessä kaupungissa.

Presunto Culpable. Mexicossa olet syyllinen kunnes toisin todistetaan. Tositarina pojasta, joka poliisin lavastamana joutuu vankilaan ja keräämään todisteita vapautuakseen. Valitettavan monen tavallisen tallaajan tarina. Surullista.

Victorio - poika joka sekaantuu huumebisnekseen ja sen seurauksena, yllättäen, sotkee elämänsä totaalisesti. Jälleen raakaa ja väkivaltaista, mutta onneksi Roberto Sosan roolihahmo, drag queen prostituoitu Lulú, tuo ajoittain leveän hymyn huulille.

Lopuksi vielä muutama, ei niin extreme leffakokemuksia antavia, mutta silti suositeltavia pätkiä:

Meksikolaisen elokuvan yksi kulmakivistä; Como aqua para chocolate, suomalaisittain Suklaata iholla (IMDb:n mukaan). Klassinen ja lähes yhtä traaginen kuin Romeo ja Julia.

Viimeisenä ja vähäisimpänä hetken mielijohteesta hankittu, mexicocityläisestä microbussijengeistä kertova tekele La Voladora eli suomennettuna Lentävä (mikä? ken tietää). Alussa yhtäjaksoisen puolen tunnin mittaisen surkuhupaisan nauramisen jälkeen oli pakko luovuttaa ja painaa pausea: tämä surkimus kun on täysin vailla juonta ja järkeä. Ehkä jonain päivänä suon sille vielä toisen mahdollisuuden...kenties.

Tässä siis olivat meksikolaisen elokuvan helmet. Lisää luvassa myöhemmin!