Pay de elote eli maissikakun suolainen versio

Huh mikä viikonloppu. Selvisimme Foo Fightersin keikasta ja Mexico Cityn ruuhkista hengissä. Pidän itseäni kärsivällisenä ihmisenä, mutta kahden tunnin ruuhkassa istumisen jälkeen hermoja todella koeteltiin. D.F:ssä on kiva käydä, mutta itseäni toistaen: koskaan en siellä asuisi...(koputtaa puuta).

Keikan jälkeisenä päivänä lähdimme joulushoppailemaan Parque Lindavistan ostarille. Kauppakeskus oli niin täynnä, että tuskin liikkumaan pystyi. Bershkan ja Pull & Bearin varmasti jokainen vaatekappale oli heitetty lattialle ja ihmiset suorastaan repivät viimeisiä riepuja toistensa käsistään. Jonot sovitushuoneisiin ja kassalle kiemurtelivat kuin käärmeet joululaulujen raikaessa taustalla iloisesti. Peräydyimme moisesta helvetistä pikaisesti.. Onneksi muutama pikkukauppa tarjosi rauhallisempia shoppailukokemuksia.

hell on earth. kuva täältä

Verinen taisto viimeisistä tuotteista kävi kiivaana jokaisen puodin uumenissa:

I saw it first! kuva täältä

Ja sitten otsikon aiheeseen.Viimekertainen maissikakkuni oli aikamoinen success, joten päätin ottaa saman uusiksi. Tälla kertaa tosin suolaisena ja chile serranon kera. Esikuvanani toimi duunistani tuttu tarta de eloten täyte, joka on siis juurikin vain maissia, kermaa, voita, chile serranoa ja kananmunaa. En halunnut mitään turhia vehnäjauhopohjia vaan pelkkää mehevää täytettä, joka on piirakan paras osa.

Kondensoitu maito vaihtui paksuun kermaan ja vaniljauute chile serranoon. Kertauksena siis; näin syntyy suolainen versio maissikakusta:

Tarvitset:

6 tuoretta maissintähkää

4 dl paksua kermaa (Suomessa käyttäisin creme fraichea)

90 gr voita

5 kananmunaa

1 tl leivinjauhetta

1-2 chile serranoa ilman siemeniä

2 tl suolaa

Ja kuten viimeksikin, toimi seuraavasti:

1. Kuori tähkät ja katkaise ne keskeltä kahtia

2. Erottele jyvät veitsellä

3. Poista siemenet chilestä, pilko pieneksi.

4. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen

5. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 C:ssa noin tunti. Testaa kypsyys tikulla.

Tarkennan vielä että taikinaa ei tarvitse blendata aivan sileäksi vaan pointti on, että maissinjyvät hajoavat, mutta erottuvat kuitenkin toisistaan.

Ja tunnin kuluttua uunista tupsahti ulos tällainen luomus:

Näyttävämmän piirakasta saa tekemällä sen pieneen irtopohjavuokaan, jonka unohdin lainata duunista (joululahjalistalta siis löytyy kakkuvuoka vink vink). Syvä lasivuoka sai siis kelvata ja eihän se makua ainakaan pahentanut. Loistava iltapala teekupposen kera.