Pakollinen pastakokeilu ja katsaus 90-luvun meksikolaisiin ruokalehtiin

Tässä kun on nyt kuusi päivää tullut vietettyä sisätiloissa, lähinnä sängyn pohjalla maaten, jalka ylöspäin seinää vasten nojaten, niin on ollut yllättävän paljon aikaa LUKEA. Syy sängyn pohjalla makaamiseen ei ole ainoastaan laiskuus, vaan leikkaus. Ei mitään kuolemanvakavaa kuitenkaan - viime lauantaina pääsin vihdoin ja viimein eroon jalkapohjassani kasvaneista syylistä, joiden tilalla on tällä hetkellä kaksi kaunista reikää. Tästä huvista saan huitoa kainalosauvoilla 4-5 viikkoa ja laittaa myös salijäsenyyden jäähylle. Ei hyvä juttu ollenkaan...

Olen myös katsellut netistä dokumentteja salaliittoteorioista, ruoasta, tulevaisuudesta, ayurvedasta, pyromaniasta, shamanismista ja ties mistä jännittävistä aihepiireistä. Duunia varten olen googlaillut jouluisia reseptejä, kääntänyt ohjeita espanjaksi ja pohtinut mistä ihmeestä taikoisin kaakaomassaa -ja voita raakasuklaan tekoa varten. Luulisi, että täältä päin maailmaa kyseisiä tuotteita löytyy helposti mutta ei. Kaupan hyllyt tursuavat Hersheyn ja Néstlen patukoita ja Abuelita -sokerikaakaojauhetta mutta mistä löytää kunnon suklaata? Sattumalta netin syövereistä löytyi muutaman suklaan tuottajan yhteystiedot Chiapasin osavaltiosta. Täytyy kai lähteä sinne asti hakemaan tai pistää tilausta sähköpostin välityksellä. Ehkä Meksikon postipalvelun nopeudella saisin tarvikkeet jouluksi 2013.

Avocadopastasta on jo kehkeytynyt aikamoinen hitti ja täällä avocadon, chilen ja limen luvatussa maassa katsoin velvollisuudekseni valmistaa oman versioni tästä ihmepastasta. Jostain kumman syystä vaikka avocado onkin yksi lempi hedelmistäni ja olin kyllä kuullut ja nähnyt reseptejä, en ollut aiemmin sitä älynnyt valmistaa kunnes kämppikseni, Elina, noin kuukausi sitten ehdotti, että josko tehtäisiin sitä illalliseksi. Ja ai miten hyvää se olikaan! Jorgekin tykkäsi kovasti vaikka aluksi totesikin, että on kuin söisi guacamolea spagettin kanssa. No niinhän se on, mutta mitä sitten jos maut ovat kohdillaan!

Tänään oli oiva tilaisuus tehdä oma versioni, sillä pöydällä köllötteli kolmen kopla herkullisia, kypsiä avocadoja.

kolme salaista agenttia valmiina toimimaan

Yhdistelin useita eri blogeista löytämiäni reseptejä. Oma lisäykseni tähän olivat herkulliset, Costcon aurinkokuivatut tomaatit ja runsas määrä tuoretta, vahvanmakuista luomubasilikaa. Chile serrano antoi myös mukavasti lisäpotkua, muttei kuitenkaan peittänyt muita makuja alleen.

Eilen Jorgen perheen  luona vieraillessa kyselin josko hänen äidiltään löytyisi hyviä meksikolaisia joulureseptejä. Ja löytyihän niitä parinkymmenen lehden verran. Taisinpa saada kaikki Cocina Fácil -lehden joulupainokset 90-luvun alusta viime vuoteen asti. Vanhat valokuvat ja aikakauslehdet ovat sikäli mielenkiintoisia, että niistä näkee kunkin ajan trendit, mitkä ainekset ja ruokalajit ovat olleet milloinkin in.  Pastatuokion jälkeen aloin tutkimaan mitä lehdet pitävät sisällään.

leppoisaa iltapäivälukemista

Reseptien välissä oli aina toinen toistaan huvittavimpia mainoksia. Tästä alla olevasta telenovela-mainoksesta tuskin jää epäselväksi, että tämän lehden lukijakunta koostuu romanttisista ja draamarikkaista saippuaoopperoita tuijottavista kotiäideistä. Siis ei minusta ainakaan...

Tosirakkautta eli Meksikon Salkkarit

Täällä tykätään kovasti gelatinasta eli jellosta. Itse en ole kertaakaan uskaltanut maistaa tuota markettien kylmäaltaissa hytisevää, sateenkaaren väristä liivatepuuroa. Tunnustan, että olen toisinaan puristellut pikareissa myytäviä yksilöitä ja käynyt tarkkaan läpi ainesosat, jotka ovat vesi, sokeri, liivate ja pitkä rivi keinotekoisia maku -ja väriaineita. En voi ymmärtää mistä sen suosio johtuu...mutta se tuntuu olevan monen herkkua, ainakin näissä lehdissä olevien gelatina mainosten ja reseptien määrästä päätellen.

tiukkaa tavaraa - ei varmasti valu vaikka kuinka haluaisi

kotitekoinen liivatehyytelö -yummyy...

Sitten vanhempiin, 90-luvun alun vuosikertoihin. Näissä lehdissä on paljon yhtäläisyyksiä vastaavien tuon ajan suomalaisten ruokalehtien kanssa. Nostalgisia reseptejä kuten leivitettyjä porsaankyljyksiä ja lihamureketta!  Valokuvaustyyli, värit, kattaukset ja esillepanot ovat lähes identtisiä kun muistelen mummoni tai äitini lehtileikkeistä koottua reseptikirjaa. Vain raaka-aineet poikkeavat jonkin verran toisistaan. Esimerkiksi jouluisessa hedelmäkakussa brandyn sijaan tequilaa. Nerokasta!

niño envuelto eli kääritty lapsi eli kääretorttu

meksikolainen lihapiirakka

Kuvat tässä lehdessä olivat suuria ja kauniita. Reseptitkin olivat aika hienonkuuloisia kuten hummeripiiraat shamppanjakastikkeessa tai konjakkihummeri basilikavoissa.

suklaapallerot

pala kakkua ja kuppi teetä

Taitaa mennä leipomiseksi tämä viikonloppu. Tuhoisa yhdistelmä salijäähyn ja täydellisen liikkumattomuuden kanssa...mutta onhan sekin liikkumista, että heiluu keittiössä jauhopussien ja kulhojen kanssa, eikö?