Carlos Slim, Meksikon ja koko maailman rikkain mies. Äijä omistaa kaikki Meksikon telekommunikaatioyritykset, Telmexin ja Telcelin, vakuutusyhtiöitä, kauppaketjuja sekä satoja, ehkä jopa tuhansia muita suurempia ja pienempiä yrityksiä. Käytännössä voidaan sanoa että tämä mies hallitsee Meksikoa, jengejä, presidenttiä, aivan kaikkea ja kaikkia. Osoittaakseen jalomielisyyttään, heppu avasi tänä vuonna oman museonsa Mexico Cityyn, jossa on esillä hänen yksityinen taidekokoelmansa, joka sisältää mm. muinaisia Maya -aarteita, Dalía, Michelangeloa, Thomas Edisonin muinaiselektroniikkaa jne. Toissaviikonloppuna D.F:ssä vieraillessamme päätimme katsastaa herra Slimin näyttelyn.
Museo Souomaya. Jo itse rakennus oli varsin vaikuttava.
Aloitimme viidennestä eli ylimmästä kerroksesta, jossa ensimmäisenä näytteillä oli Dalín teoksia.
Edisonin gramofoni
Pieta -patsas by Michelangelo
Lähes kolmen tunnin museokierroksen jälkeen oli tietenkin tankattava. Keskustassa on paljon vanhoja kauniita linnoja, jotka toimivat nykyään ravintoloina. Astelimme yhteen sisälle, nimeltään Casino Español, eli jälleen päädyimme syömään espanjalaiseen Mexicon reissulla. Mikäs siinä, paikka oli vallan upea, ruoka hyvää ja hintakin oli yllättävän kohtuullinen sijaintiin ja puitteisiin nähden.
Alkupalaksi tuotiin oliiveja viinietikassa, tillillä, paprikalla ja chile serranolla maustettuna
ja sangriaa, joka täällä päin on siis punkkua limonadalla ja ilman hedelmiä.
Lisää alkupaloja: espanjalaista tortillaa, jamon serranoa, juustoja, chorizoa...
...ja lihalautasen vastapainoksi jotain tuoretta ja vihreää
Päivän menuussa vaihtoehtona oli joko kalaa tai pupua. Nyt oli elämäni tilaisuus maistaa kanipaistia ensimmäistä kertaa, joten pyyhin lemmikkipupuni kuvan mielestäni ja pyysin tarjoilijaa tuomaan annoksen tätä suloista jyrsijää. Kun kanipata tuotiin nenäni eteen tunsin pienen vihlaisun sydämessäni... Olen pahoillani, Roger, mutta kaikkea on kokeiltava - ainakin kerran. Pettymyksekseni kani oli yllätävän kuivahkoa ja itse liha hieman mautonta vaikka muut lisukkeet olivatkin hyviä. No, tulipahan testattua.
Jälkkäriksi yatea eli hedelmähyytelöä taikinan sisällä, namnam.
D.F:ssä on tullut vierailtua viime aikoina tiuhaan tahtiin. Seuraava visiitti on jälleen perjantaina kun Vincent astuu lavalle Tokyo Popissa. Pikaisiin palamisiin!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti