Muutama viikko taaksepäin Vincent pakkautui keikkabussiin ja matkusti Guadalajaraan RMX - radiokanavan järjestämille festareille. Esiintymässä oli reilut 40 maineikasta meksikolaisbändiä mm. Telefunka, Kinky, Azul Violeta, Bengala...Luvassa oli siis paljon hyvää musaa, liikaa ihmisiä yhdessä paikassa sekä hauskanpitoa kellon ympäri.
Lauantai-aamu klo.10.00: RMX - radioaseman pihalla valmiina lähtöön.
Edellisen päivän sairaalareissun jälkeen olo oli hieman heikko ja kuumeinen, joten vilustumisen pelossa olin pukeutunut takkiin ja housuihin. Perille päästyämme asuvalintani osoittautui hieman tukalaksi sillä aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja lämpötila nousi reiluun 30 asteeseen.
Niños Heroes - patsas jonka juurella sijaitsi päälava
3/5 Vincentistä.
Meille oltiin varattu jopa ikioma backstage, joka tosin oli hieman vaatimaton pääesiintyjien takatiloihin verrattuna. Vincent oli soittovuorossa toisena, mikä mahdollisti sen että heti keikan jälkeen voitiin siirtyä vip alueelle nauttimaan muista bändeistä ja tietenkin ilmaisista virvokkeita. Kiitos sponsoreiden, Estrellan ja Jack Daniel'sin, jano ei päässyt yllämään...
Rulo viimeistelemässä huoliteltua kampaustaan ennen H-hetkeä...
Tässä hieman videomateriaalia viimeisen biisin tunnelmista. Pahoittelen kovasti surkeaa äänen -ja kuvan laatua mutta rakas kamerani ei pystynyt parempaan. Mutta eipä hätää, täältä pääsette kuulemaan Vincentin uusimpaa tuotantoa hieman paremalla äänen laadulla. Disfruten!
Snö Rum, ruotsalaisten invaasio keskellä Guadalajaraa!
Yksi parhaista bändeistä festareilla oli ehdottomasti erikoislaatuista elektropoppia soittava Telefunka. Avaruuspukuihin pukeutuneet äijänkäppänät ja 90 -luvun Nintendo -peleistä vaikutteita saaneet videopätkät ja aivan upeat saksofonisoolot veivät täysin mennessään.
Koska Guadalajara on suurkaupunki jossa nähtävää riittää, päätimme yöpyä mukavassa pikku hostellissa keskustassa. Omistajina olivat meksikolainen poika sekä tanskalainen opiskelijatyttö. Kattoterassilta oli hienot näkymät kaupungin yläpuolelle mutta valitettavasti kameran patterit olivat tällä välin latauksessa joten kuvia ei ole.
Myöhemmin lähdimme käppäilemään takaisin kohti festarialuetta. Matkan varrelta napsimme kuvia öisestä Guadalajarasta.
Perille päästyämme saimme huomata että paikka oli täydessä kaaoksessa - aivan täyteen tupattu. Ihmiset kiipeilivät rakennusten päälle, lyhtypylväisiin ja bajamajojen päälle nähdäkseen esiintyjät. Minuutteja, jopa tunnin kestävän tunkemisen ja kyynärpäätaktikoinnin jälkeen onnistuimme raivaamaan tiemme takaisin vip-alueelle virvokkeiden, muiden bändiläisten ja eturivipaikkojen äärelle.
Seuraavana päivänä lähdettiin kiertelemään random katuja -ja kujia. Guadalajara muistutti enemmän eurooppalaista kuin meksikolaista kaupunkia; liikenne ei ollut aivan täydessä kaaoksessa, jalankulkijoita jopa kunnioitettiin ja kadut olivat siistejä.
Itsenäisyyspäivän rihkamakoju, josta mukaan lähtivät 10 peson viikset.
En tiedä kuinka paljon seuraavan kuvan annos houkuttelee meksikolaisia, itse koin kyseisen asettelun vähintääkin...hmm..kyseenalaiseksi eikä niinkään ruokahaluja herättäväksi.
Puistossa hengaillessamme bongasimme pyöräilijäpariskunnan, jonka miessukupuolen edustaja kantoi repussaan iguanaa - kyllä, ihka aitoa, elävää iguanaa. Eikä otus ollut edes repussa, vaan sen ulkopuolella nauttimassa raikkaasta kaupunki-ilmasta.
Mitä olisikaan postaus ilman ruokaosiota? Teotihuacanissa vieraillessamme söimme barbacoaa eli rosvopaistia, joka oli todella sitkeää - kunnon barbacoa on pitkään haudutettu maakuopassa ja on suorastaan suussasulavan pehmeää. Juuri sellaista saimme maistaa Las Esquinas - ravintolassa. Tämä paikka oli vielä erikoistunut birriaan eli vuohesta valmistettuun barbacoaan.
Perusmeksikolaiset alkupalat eli vihreitä jalapeñoja porkkanan, perunan ja valkosipulin kanssa, hillottua punasipulia ja totopos -'sipsejä' (ei siis nachoja kuten virheellisesti luullaan!) vihreän ja punaisen salsan kera.
Perussetti jokaisessa ruokapöydässä: punainen salsa....
Frijoles con queso ranchero eli paputahnaa juustolla.
Birria oli oikein herkullista ja pehmeää. Mieleen muistui karjalanpaisti mutta vain vuohenlihaversiona ja limemehulla terästettynä.
Vaikken oli juurikaan syönyt punaista lihaa täällä ollessani niin en voi kieltää sitä faktaa että tämä lampaasta maakuopassa valmistettu barbacoa oli vallan suussasulavaa...
Loppuun vielä pieni tietoisku: liikennevalokaupustelu on hyvin suosittu yritysmuoto Meksikossa. Huhutaan, että tuulilasinpesijät eli limpiaparabrisas tienaavat jopa enemmän päivässä kuin poliisisedät, mikä ei sinänsä ole kovinkaan yllättävä tieto. Kyseessä onkin kokonainen tuulilasinpesumafia, jossa 'katujen omistajat' keräävät hepuilta päivän päätteeksi osingon voitoistaan - ikäänkuin vuokran kadun käytöstä. Nokkelaa. Limpiaparabrisat iskevät kimppuun valojen vaihduttua punaisiksi, ruiskuttavat tuulilasisi täyteen pesunestettä ja alkavat hinkaamaan ilman että erikseen pyydät - näin olet velvoitettu antamaan poloiselle peson tai kaksi. Myös keksit, pähkinät, limut ja muut ovat tuttuja tuotteita tienristeyksistä. Eräänkin kerran taksissa istuessamme ananaskauppias lähestulkoon tunki ikkunasta sisään macheten kanssa jonka terässä oli ananasmaistiaisia, vaatien meitä sijoittamaan pari pesoa kokonaiseen ananakseen. Olen nähnyt liikennevaloissa myös myytävän mm. läppärituulettimia, elektroniikkaa, pattereita, leffoja, kirjoja, koiranpentuja jne. - vain mielikuvitus on rajana! Seuraavan kuvan heppu kaupitteli itsenäisyyspäivän kunniaksi 10 peson tekoviiksia.
Guadalajara hiljenee...seuraavaksi ääneen pääsee itsenäisyyspäivän biitsireissu. Siihen asti soronoo!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti