Luonnollinen karisma on se niksi?

Katsoin eilen Kioskin episodin, jossa Rakel Liekki pohtii kauneusihanteita ja miten ne poikkeavat maasta maahan. Samana päivänä oltiin käyty työkaverini C:n kanssa tapaamassa erään koulun rehtoria, neljääkymppiä lähestyvää ranskatarta, joka on asunut Meksikossa jo vuosikausia.

Kun poistuttiin ja istuttiin C:n autoon hän sanoi:

"Tosi mukava tyyppi, mutta tosi laittamattoman näköinen" vedoten leidin meikittömään naamaan ja nopeasti poninhännälle vetäistyyn tukkaan.

Hiljenin hetkeksi ja sitten totesin, ettei Euroopassa läheskään kaikki vaivaudu tekemään jokapäiväistä sotamaalausta tai hienoja kampauksia. Sitten mietin itseäni ja tajusin etten todellakaan aina laittaudu töihin, ainoastaan jos on sovittuna jotain spesiaalitapaamisia. Muut hallinnollisen tai PR -osaston muijat ovat aina niin viimeisen päälle laitettuja huulipunineen ja silitetyissä kauluspaidoissaan. Itsehän vetäisen henkarista ensimmäisenä käteen osuvan työpaidan, laitan peitevoidetta ja puuteria ja vedän hiukset ponnarille. Tähän menee max. 10 minuuttia. En näytä suoraan sängystä nousseelta, mutten myöskään vahanukelta.

Ulkoinen olemus on täällä tosi tärkeää. Uskaltaisin väittää että on jopa tärkeämpää näyttää edustavalta kuin olla mahtava persoona tai tehokas työssään. Harvemmin kukaan sanoo että teitpä hyvää työtä tai olitpa ystävällinen, mutta ulkonäöstä kyllä kuulee kommentteja. Erään kerran tulin hiukset auki töihin ja eyelinerit silmissä ja C sanoi heti että näytämpä tänään hyvin laitetulta. Muina päivinä ilmeisesti rupsahtaneelta? Toinen työkaveri tuli aamulla töihin täysin naturellina ja kuulin pomomme (!!) sanovan että muija näytti rekan alle jääneeltä.

Toimistossa kuuntelen collegojen valitusvirsiä kun on pari makkaraa vyötäröllä tai löllöreidet. Sitten vaihdellaan laihdutusvinkkejä ja juorutaan että miten se ja se tiputti viikossa 2 kiloa jollain megasuperdieetillä. Yksi haluaa tiputtaa 4 kiloa jättämällä aamucokiksen pois ja toinen saada vatsalihakset näkyviin ruokavaliolla, jossa eri ruoka-aineita sekoitellaan oudosti eikä syödä limeä tai tomaattia. Sitten juoruillaan siitä ja siitä señorasta, joka näyttää aina räjähtäneeltä ja miestään ainakin 10 vuotta vanhemmalta, koska ei viitsi pitää huolta ulkonäöstään. Mielestäni kyseinen señora on ihan normaalin näköinen, meikitön kolmekymppinen.

Kauneusleikkauset ovat yleisiä ja tiedän useita, jotka ovat käyneet vähän parantelemassa rintavarustusta, takamusta, nenän muotoa tai silotelleet ryppyjä. Eräs Jorman naispuolinen työkaveri kertoi heräävänsä kolme tuntia ennen töihinlähtöa meikkaamaan ja suoristamaan hiuksiaan ja valitsemaan vaatteitaan. Tequisquiapanissa ollessamme hän ei suostunut lähtemään ulos tihkusateeseen kun kutrinsa olisivat kihartuneet ja "menneet pilalle". Wtf?

Tottakai on tilaisuuksia tai ammatteja, joihin on suotavaa nähdä vähän enemmän vaivaa näyttääkseen tavallista paremmalta, mutta mielestäni se ei ole mikään must. Itseäni ei häiritse pätkän vertaa jonkun meikitön naama tai vähän sotkuinen tukka varsinkaan jos tyyppi on muuten pätevä, ihana ja asiansa osaava. Toki jokainen saa koristella itseään miten haluaa, muttei ulkonäön ei tulisi määritellä ketään vaan ainoastaan olla kirsikkana kakussa.

Enivei, kannattaa katsoa tuo jakso! Hyvää pohdintaa kauneusihanteista ja tulevaisuuden skenaarioista.

Se aika vuodesta kun...

Kasvatetaan tai liimataan muhkeat viikset koristamaan naamavärkkiä....




Ripustetaan viirejä autoon...



Kirjoitetaan tussilla isänmäällisiä ylistystekstejä auton takaikkunaan...



Pukeudutaan koreasti isänmaallisiin väreihin…





Ahtaudutaan ilotulitusten saattelemana väenpaljouteen ja micheladan läikkyessä takana olevan niskaan huudetaan...

Kuulumisia

Nyt vuorossa peruskuulumisia eli mitä kaikkea jännää viime aikoihin on mahtunut!

Ylivoimaisesti parasta on se, että Jorman kolmekuukautinen komennus tuli päätökseen ja herra palasi Querétaroon perjatai-iltapäivällä. Sen kunniaksi menimme kaikki Cocono -ravintolaan syömään.



Sain myös uuden oppilaan suomen kielen tunneilleni. Koska olemme muiden kanssa ehtineet jo sijamuotoihin niin annan hänelle puoli tuntia tukiopetusta ennen varsinaista tuntia. Tapasin myös hänen suomalaisen miesystävänsä, joka opiskelee Tecillä, jossa itsekin aikoinaan olin vaihdossa.

Tänään tein herkkulista maracuya -vettä. Ohje tulossa myöhemmin!



Annoin kyydityksen valtavalle hämikselle, joka oli tehnyt kotinsa takapihallemme.



Oltiin viemässä kissat eilen mikrosirutettaviksi, mutta koska eläinlääkärin hankkima skanneri ei lukenut siruja päätimme odottaa ja katsoa josko löytäisimme jostain universaalin skannerin, joka lukee ISO -standardin mukaisia siruja. Täällä ilmeisesti käytetään eri merkkejä ja malleja, jotka eivät kaikki täytä EU:n vaatimuksia.



Teimme to do -listaa kaikista mahdollisista asioista, jotka on hoidettava ennen Suomeen muuttoa. Se lista tuntuu loputtoman pitkältä ja en tiedetä oikein mistä päästä sitä alkaisi purkamaan. Täytyy kääntää ja apostillata koulupapereita ja muita dokumentteja, hankkia todistus ettei meillä ole rikosrekisteriä Meksikossa, hoitaa kissojen terveystodistukset eläinlääkärin ja SAGARPAn (Meksikon Evira) kanssa, ostaa lentoliput, myydä tavaroita ja mahdollisesti lähettää jotain Suomeen etukäteen, pistää asuntohakemuksia Suomeen, etsiä työpaikkaa….

Eihän tää kuulosta mitenkään vaikealta, mutta jokainen homma vie aikansa ja työpäivän jälkeen tekisi vain mieli rojahtaa sänkyyn ja nukkua tai tehdä jotain muuta kivaa. Olen mañana -kulttuurin uhri. Jos siellä on joku kokenut konkari otan oikein mielelläni vastaan vinkkejä lemmikkien siirtoon tai maasta toiseen muuttoon!