Pimeitä hommia

Viime viikolla tapahtunutta:

Mitä tehdä kun olet unohtanut maksaa sähkölaskun ja sähkölaitos napsaisee virrat poikki?

Entä kun pimeä laskeutuu ja tummat pilvet kerääntyvät taivaalle ja ennenkuin tajuatkaan taivas paukkuu ja vettä sataa niin ettet näe 20 metrin päässä olevan naapurin taloa?

Itse katsoin parhaaksi kaivaa kynttilät muuttokuormasta, keittää läjän maissintähkiä, kaivautua sängyn pohjalle jyrsimään maissia ja katsomaan uusinta koukutustani, El señor de los Cielosia. Ainakin siksi aikaa kun koneessa virtaa riittää. 20% jäljellä.

Työkaveri kertoi että voi mennä viikko ennenkuin sähköt palautetaan. Onneksi täällä tulee pimeä vasta kahdeksalta illalla. Tänään kävin rukoilemassa sähköfirman toimistossa että he laittaisivat virrat takaisin asap. Vastaus oli että ehkä viikonlopun aikana, ehkäpä ensi viikolla. Sitten kun huvittaa.

Edit: Kirjoitin tämän jo perjantaina, mutta kotini netittömyyden vuoksi pääsin vasta nyt julkaisupuuhiin. Kiitos jälleen Macolle hyvästä ruoasta ja netistä. Tämä kahvila on jo kuin toinen kotini. Sähkötkin palasivat jo lauantaina, loppu hyvin kaikki hyvin siis!

Totally disconnected

Muuton yhteydessä seurasi sellainen mukava ylläri kuin netin katoaminen. Nyt lähes kuukauden netittömyyden jälkeen voin sanoa olevani totaalisen pihalla mailman tapahtumista, somettamisesta ja tuttujen kuulumisista. Sunnuntai-aamun kunniaksi päätin polkaista tänne Macoon aamupalalle ja dataamaan.

Kahvikupin ja vaahterasiirappivohvelien äärellä on hyvä miettiä mitä syyskuuhun on mahtunut.


Huomasimme Jorman kanssa että ilman nettiä saimme ihan älyttömästi aikaan: suunnittelimme ja rakensimme keittiöön hyllyn ja pöydän, pyöräilimme ja tutustuimme uusiin huudeihin ja kaivoimme takapihalle kasvimaan. Tervetuloa tomaatti -, pinaatti –ja porkkanasato!

Talo -ja pihahommissa meillä on selkeä työnjako:

Jormalle tuli myös äkkilähtö Gringolandiaan. Tyyppi häipyi tänään kuukaudeksi Auburn Hillsiin, Michiganiin, jossa viime vuonna hengailtiin 3 kuukauden ajan. Tällä kertaa en lähde hotellileskeksi vaan jään tänne Querétaroon. Hieman jänskättää miten pärjään itsekseni kuukauden. Uusi kämppäkin on hieman mysteeri vielä, mutta luulempa että hengissä selviän.

Netittömyyden yhtenä varjopuolena on se, että meistä on tullut lähistöllä sijaitsevan piraterían vakioasiakkaita. Nettisarjojen puutteessa ollaan valehtelematta ostettu ainakin 20 leffaa kuukauden aikana. En halua tukea piratismia mutkun 3 leffaa 50 pesolla…Ja viikonloppuiltojen parasta antia nyt vaan sattuu olemaan hyvä leffa, pari bisseä ja itsetehdyt burgerit. Löysimme taas muutamia buenoja meksikolaisia leffoja, joista vinkkaan myöhemmin.

Ainiin, melkein unohdin mainita syyn netittömyyteen. Olemme olleet yhteydessä jokaiseen nettiä tarjoavaan firmaan Querétarossa ja saimme huomata että Telmex on ainoa palveluntarjoaja meidän huudeilla. Telmex oli vihonviimeinen vaihtoehto, mutta koska muitakaan ei ollut tarjolla annoimme sille mahdollisuuden. Telmexin vastaushan oli sellainen, että meidän alueen netti on saturoitunut eikä uusia yhteyksiä voitaisi tällä hetkella avata, mutta meidät laitettaisiin jonotuslistalle. Netin jonotuslistalle? Ihanko totta?

Eli netitön elämä jatkukoon! Töissä voin aina pikaisesti pyörähtää Facessa tai Bloggerissa, mutta pari minuuttia pidemmistä istunnoista saati Skypesessioista on turha haaveilla. Blogin postailutahtikin varmasti hidastuu, mutta täällä silti ollaan edelleen. 

Tällä hetkellä suurimmat ilonaiheeni ovat torilta hankitut kauden hedelmät eli graanaattiomenat ja tummat viinirypäleet. Graanaattiomput maksavat $8 (0,46e) kilo ja fiinit rypäleet (kuten kaverin kanssa näitä lukioaikoina kutsuttiin hihi) $13, 0,76e kilo.

Toivottavasti pikaisiin kuulumisiin!

Maisemat ohi vilisee

Rakastan autolla ajelua vuorilla. Sierralla on mikroekosysteemejä eli parin kilometrin säteeltä löytyy kaktuspeitteistä aavikkoa, sumuista mäntymetsää ja hedelmäpuiden valloittamaa tropiikkia.


Videoin viime reissun autosta käsin. Parin tunnin ajon aikana todistimme kuinka kylmä semi-aavikko aamu muuttui polttavaksi paahteeksi korkeilla vuorilla ja alaspäin laskeuduttaessa aavemaiseksi sumupeitteeksi. Niin siistiä!