En ole hirveästi jakanut täällä blogin puolella juttuja parisuhteeni kulttuurieroista. Tykkään itse lukea ja kuulla millaisia kokemuksia muilla monikulttuurisessa parisuhteessa elävillä on, joten avaampa nyt aihetta omasta näkökulmastani ja kerron mikä meitä yhdistää ja erottaa.
Ollaan hengailtu Jorgen eli Jorman kanssa noin 3 vuotta. Kuulostaa erittäin kliseeltä ja varmasti kaikki sanovat omasta kumppanistaan samaa, mutta fakta on etten ole koskaan ollut kenenkään ihmisen kanssa niin samalla aallonpituudella kuin Jorman kanssa. Vaikka kulttuuritaustamme ovatkin täysin päinvastaiset, olemme kasvaneet puoli maapalloa välissämme ja olemme kokeneet maailman täysin erilailla niin en ole tuntenut kehenkään ihmiseen samanlaista yhteyttä. Harvassa ovat ne ketkä voivat sanoa tismalleen mitä ajattelen pelkän ilmeeni perusteella.
Yksi tärkeimmistä ja upeimmista piirteistä Jormassa on hänen keskustelutaitonsa. Koska ajatuksemme ajautuvat usein samalle linjalle saamme aikaiseksi älyttömän utopistisia keskusteluita tulevaisuuden maailmasta, avaruudesta ja alieneista, salaliittoteorioista, politiikasta ja milloin mistäkin jännästä aiheesta. Upeinta keskustelussa on kun toisen kommenteista saa lisää ideoita ja keskustelu ajautuu ihan uusiin sfääreihin. Voin jakaa äänneen hulluimmatkin ajatukseni ja ideani ja tiedän etten tule torjutuksi tai saa outoja katseita. Hassuinta on, että olen tuntenut näin jo heti ensitapaamisestamme. Meillä ei koskaan ollut sellaista alkuaikojen häveliäisyysjaksoa, jolloin ei ehkä ihan vielä uskalla paljastaa kaikkea itsestään tai olla ihan täysin luonnollinen. Ymmärtänette mitä tarkoitan hehe…
Teemme mielikuvitusmatkoja maailman joka kolkkaan ja ihailemme valokuvia niin sademetsistä kuin jäätiköistäkin. Meillä on kova halu nähdä uusia paikkoja, tutustua uusiin kulttuureihin ja laajentaa näkemystämme maailmasta. Kuvittelemme millaista elämä olisi Suomessa, Australiassa tai täällä Meksikossa tulevaisuudessa. Olemme jatkuvassa liikkeessä ja paikoillaan pysyminen tai juurtuminen on kummalekin epämiellyttävä ajatus. Nautimme silti hetkessä elämisestä ja viikonlopuksi emme yleensä tee suuria suunnitelmia vaan mennään lunkisti tehden mitä milloinkin huvittaa.
Jaamme myös innostuksen uusiin lajikokeiluihin. Muutama vuosi sitten aloitimme maastopyöräilyn ja viimeisin kokeilumme on surffaus, johon molemmat koukutuimme. Jorma myös on harrastanut muay thaita ja itse kokeilin alkuvuodesta tankotanssia. Käymme läheisessä urheilupuistossa vähintään kolme kertaa viikossa tankotreeinailemassa ja juoksemassa rappusia.
Mikä meitä sitten erottaa?
Suurin ero välillämme on tuntemattomiin luottaminen. Olen ehkä edelleenkin turhan sinisilmäinen suomalainen ja luotan, että suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä ei halua minulle pahaa, huijata tai hyötyä minusta mitenkään. Nukun korvatulpat korvassani, koska en pelkää, että joku murtautuu yöllä kämppäämme nyysimään "miljoonaomaisuuttamme". Jorman puolella sängyn vieressä taas odottaa pesismaila tuntemattomia vieraita varten.
Jorman aikakäsitys meksikolaiseksi on aika täsmällinen, mutta silti ihan eri luokkaa kuin omani. Olen oppinut ottamaan täällä paljon rennommin ja opetellut pois kalenteri ja kello kaulassa elämisestä. Silti olen sitä mieltä, että jos on tapaaminen sovittu klo. 15.00 niin paikalla ollaan joko tasalta tai viimeistään vartin yli, mutta matkaan ei lähdetä vasta 15.30.
Rakastan valokuvaamista ja reissuillamme (etenkin pyöräillessä) koettelen Jorman hermoja kun haluan ottaa kuvan joka vuoresta, kasvista, ötökästä ja kivestä. Kokkaillessa otan myös kuvia ja valmiista ruoasta vielä viidestätoista eri kulmasta varmistaakseni että saan edes yhden hyvän ruudun. Tällä välin Jorma odottaa nälkäisenä ennenkuin annan luvan koskea annokseen. Ja sitten napsin kivoja salakuvia hänestä...
Jorge omaa musikaalisen lahjakkuuden. Itse täysin rytmitajuttomana ja musiikista ymmärtämättömänä fiilistelen suuresti kun toinen syttyy basso tai kitara kädessään ja menee täysin virtauksen mukana.
Oikeastaan en osaa nimetä montaa asiaa, jossa olisimme kovin erilaisia. Ehkä juuri siksi tulemmekin juttuun niin hyvin.
Puhumme enimmäkseen englantia, mutta lähes joka lauseeseen eksyy suomea ja espanjaa. Omaamme molemmat erittäin sarkastisen ja alatyylisen huumorintajun ja vitsailumme ulkopuolisten korvaan kuulostaa varmasti siltä että vihaisimme toisiamme. Teemme myös enemmän tai vähemmän mauttomia vitsejä ja yllätyksiä toisillemme, josta joku herkempi voisi vetää herneen nenään. Jorma mm. on piirtänyt nukkuessani kestotussilla viikset naamaani ja jättänyt "herkullisia" aamiaisia sänkyyn. Itse taas olen yrittänyt kovasti auttaa häntä löytämään ekstraduunia kotiapulaisena ja murmelinpesijänä.
Sitä sanotaan, että vastakohdat täyttävät toisiaan. Uskon kuitenkin, että mitä samanlaiset arvot, asenteet ja huumorintaju sitä mukavampaa ja sujuvampaa yhteiselo on.
Jorman sisko juuri ilmoitti tuovansa poikansa meille hoitoon ja yökylään. Päässään siis harjoittelemaan naperon kanssa oloa. Etsin jo Youtubesta tutoriaalin "kuinka vaihtaa vaippa". Riehakas lauantai-ilta tiedossa!
