En olekaan vielä esitellyt uutta duunipaikkaani, Colegio Finlandesia, joka on siis suomalaisen opetusmallin omaava päiväkoti esikoulu ja ala-aste täällä Querétarossa. Guadalajarassa on myös kaksi koulua ja koko Meksikossa siis yhteensä kolme. Aloitin toukokuun alussa PR-puolella ja tähän muutamaan viikkon mitä täällä nyt olen ollut on mahtunut paljon uutta, jännittävää ja pelottavaa ja upeaa asiaa.
Ensimmäisellä viikolla pidin esitelmän ekaluokkalaisille Suomesta. En ollut esitelmöinyt espanjaksi ainakaan 2,5 vuoteen, joten jännitin ihan tuskaisen paljon. Onneksi ekaluokkalaiset olivat ihania ja helppoja miellyttää joten jännitys haihtui samantien kun aloitin.
 |
| virallinen |
Ensimmäisellä viikolla pidin esitelmän ekaluokkalaisille Suomesta. En ollut esitelmöinyt espanjaksi ainakaan 2,5 vuoteen, joten jännitin ihan tuskaisen paljon. Onneksi ekaluokkalaiset olivat ihania ja helppoja miellyttää joten jännitys haihtui samantien kun aloitin.
 |
| epävirallinen |
Tänään ja eilen sain kunnian päästä seuraamaan projektien esityksiä auditorioon, johon vanhemmat ja opettajat olivat myös kerääntyneet. Jokainen oppilas puhui vuorollaan mikkiin ja kertoi asioita Suomesta; sijainnista, naapurimaista, ilmastosta, musiikista, väestöstä ja ruoasta. Ihan älyttömän taitavia ekaluokkalaisia! En kyllä muista itse tehneeni vastaavia juttuja jo kuusi -tai seitsemän -vuotiaana.
Myöhemmin lisää koulusta ja varsinaisesta työnkuvastani. Tähän väliin totean kuitenkin, että olen erittäin tyytyväinen vaihdokseen ja olen varma että tästä poikii vielä paljon hyvää.
Iso kiitos kuvista maestra Elizabethille, 1a ja 1b -luokkien opelle!
-----------
Ps. Täällä Querétarossa on erittäin sateiset ja kylmät kelit. Rakastan tällaisia päiviä paitsi silloin kun pitäisi lähteä töistä himaan. Kiitos olemattoman viemäriverkoston tai oikeastaan sen tukkivat roskaläjät, kadut tulvivat ja muuttuvat järviksi. Kirsikkana kakussa pyöräni renkaat ja ohi ajavat bussit, jotka roiskivat mutavelliä suuhun ja silmiin.
Viime perjantain tunnelmia kotikadulta. Märkapuku päälle ja menoksi!
Iso kiitos kuvista maestra Elizabethille, 1a ja 1b -luokkien opelle!
-----------
Ps. Täällä Querétarossa on erittäin sateiset ja kylmät kelit. Rakastan tällaisia päiviä paitsi silloin kun pitäisi lähteä töistä himaan. Kiitos olemattoman viemäriverkoston tai oikeastaan sen tukkivat roskaläjät, kadut tulvivat ja muuttuvat järviksi. Kirsikkana kakussa pyöräni renkaat ja ohi ajavat bussit, jotka roiskivat mutavelliä suuhun ja silmiin.
Viime perjantain tunnelmia kotikadulta. Märkapuku päälle ja menoksi!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti