Rannalla

Olenkohan maininnut jo tarpeeksi moneen kertaan kuinka rakastan rantaa ja merta? Voisin kärventää nahkaani hiekalla maaten päivätolkulla, uida meressä ja ihmetellä kaloja enkä varmasti ikinä kyllästyisi.


Vaikka löhöily kivaa onkin niin rannalla ollessa olen mieluummin aktiivinen: hyppaan aaltoihin ja lähden uimaan tai jos meri on kirkas ja täynnä kaloja vedän snorkkelin naamaan ja lähden sukeltelemaan. Yleensä myös keräilen kaikenlaista kivistä ravunkuoriin, jotka lopuksi kokoan yhteen paikkaan ja jätän rannalle. Pienenä tykkäsin kerätä kaikenlaisia "aarteita" luonnosta ja sama harrastus näyttää yhä jatkuvan.



Sayulitalla toteutin vihdoin yhden unelmani ja nousin ensimmäistä kertaa surffilaudan päälle. Ja sillä ensmmäisellä kerralla nousin ylös ja sain aallon! Ihan älytöntä. Jormankin tykästyi surffaukseen, niinpä vuokrasimme laudat koko viikoksi jotta voisimme harjoitella kunnolla.



Pääranta on jaettu kolmeen osaan surffareiden taitojen mukaan. Vasemmalla puolella, jossa aallot ovat lempeimmät surffaavat aloittelijat, hieman oikealla keskitason kaverit ja oikealla puolella kivipohjalla kaikista kokeneemmat tyypit. Pysyttelimme Jorman kanssa koko ajan tuolla aloittelijoiden puolella, loppuviikosta uskalsimme siirtyä jo hieman keskitason reviirille.



Kokeiltiin myös paddleboardia. Oli kivaa, mutta paljon rauhallisempaa kuin surffi.


Käytiin myös tutustumassa naapuribiitseihin, jotka olivat kävelymatkan päässä. Playa de Los Muertos on pikkuinen ranta, johon päästäkseen on kuljettava hautausmaan läpi. Meksikolaiset hautausmaat ovat jännia (karmivia) paikkoja, koska pelottavia Jeesus -ja pyhimyspatsaita on joka puolella.

Toinen ranta, jolle kävelimme on nimeltään Malpaso, kirjaimellisesti "huono/vaikea pääsy". Täysin osuva nimi, silla rannalle vieva tie on lähes umpeen kasvanut ja ainoa moottorikulkupeli, jolla sinne mahdollisesti pääsisi on Jeeppi tai vastaava. Viidakossa rymyäminen on kuitenkin vaivan arvoista, sillä ranta on koskematon muutamaa satunnaista telttailijaa lukuunottamatta.

Jokailtainen aktiviteettimme oli hakea muutama jääkylmä bisse lähikaupasta ja etsiä aitiopaikka hiekkadyynilta surffareiden ja auringonlaskun bongaamiseen. Tuplasti parempaa viihdettä kuin latinonovelat ja uusin koukutuksemme, Breaking Bad.

Lomakuvien katselu piristää kummasti täällä pilvisessä Querétarossa. Nyt palaan takaisin todellisuuteen eli maahanmuuttotoimiston ja duunin pariin. Heippahei!

Casa Buena Onda

Ajattelin vähän kertoa Sayulitan majoituksestamme eli kanadalaisen pariskunnan omistamasta Casa Buena Ondasta. Buena onda voisi suomeksi kääntää vaikkapa "hyvä fiilis". Sitä se tosiaan oli.


Kaksi päivää ennen matkaan lähtöä emme olleet vielä varmoja löydammekö mistään kohtuuhintaista majoitusta. Meillä oli telttailukamat jo valmiiksi pakattuna takakonttiin siltä varalta että meidän olisi telttailtava rannalla, mikä ei kuulostanut itselleni ollenkaan huonolta vaihtoehdolta.


Päivää ennen lähtöä saimme kuitenkin vastauksen Casa Buena Ondan omistajalta. Hän varmisti meille huoneen hinnaksi 650 MXN eli noin 36 EUR, mikä oli muihin löytämiimme mestoihin aika kohtuullinen ja juuri budjettimme rajoissa. High seasonin vuoksi hintaa oli nostettu vielä entisestään. Hyväksyimme diilin ja maksoimme Paypalin kautta depositin.


Saapuessamme perille omistajat tyrkkäsivät meille jääkylmät bisset kouraan ja lähdimme talokierrokselle. Buena Ondassa on vain kolme huonetta: kaksi päärakennuksessa, jossa asuvat myös omistajat sekä Seahorse palapa, joka on erillinen rakennus takapihalla (1. kuva). Tämä olisi meidän tönömme seuraavat neljä yötä. Sisustus ja kaikki olivat sellaista rentoa hippimökkityyliä eli värikästä, hieman kulahtanutta ja persoonallista.


Seahorse palapa oli tosi pieni, mutta kaikki mukava ja tarppeellinen kuten sänky, oma kylppäri ja tuuletin löytyivät. Koska katto oli "palapa" eli sellainen kaislakatto, sisään lensi koko ajan kaikenlaista ötökkää, mutta vastapainona saimme kuunnella papukaijojen huutoa aamuisin. Paikassa oli ihan mahtava fiilis.


Meidän lisäksemme talossa oli kanadalainen sekä jenkkiläinen pariskunta. Tultiin hyvin juttuun ja eräänä iltana grillailtiin vartaita ja nautiskeltiin kattoterassilla auringonlaskusta. Jorma ilahdutti ja kauhistutti kämppäkavereitamme hurjilla kidnappausstooreilla. Myöhemmin yksi kanadalaisista kaivoi esiin tequilapullon ja ilta venyi…



Meillä kolmella huoneella oli yhteinen avokeittiö ja grilli käytössä sekä kattoterassi riippumattoineen. Kelpasi juoda aamukahvit tuolla.





Neljän yön jälkeen jouduimme sanomaan heipat Buena Ondalle ja siirtyä vähemmän persoonalliseen majoitukseen keskustaan. Olisimme mielellämme olleet kokonaisen viikon tuolla, mutta sellaista se on kun jättää kaiken viime tippaan. Meidän tapauksessa siis lähes aina. Mutta hotelli, jossa viimeiset kolme yötä vietimme oli myös jees ja jopa lähempänä rantaa, joten surffilaudan roudaaminen biitsille oli hieman kivuttomampaa.

Tästä pääset Buena Ondan sivuille. Suosittelen kovasti!

La playa Sayulita

Aaahh olo on täydellisen levännyt! Viikko rannalla täysin sulkeutuneena ulkomaailmasta oli juuri sitä mitä olimme molemmat Jorman kanssa kaivanneet.


Sayulita oli tosi kiva mesta ja lähipäivinä kirjoittelen lisää tästä pienestä biitsistä ja kylästä Nayaritin osavaltiossa. Ei oltu kumpikaan käyty koskaan tuolla päin maata, joten oltiin todella innoissamme kun päästiin näkemään ihan uusia mestoja.


Viikon aikana surffasimme joka päivä. Olin erityisen innoissani kun sain elämäni ensimmäisen aallon ensi yrittämällä! Olihan se pieni, mutta enivei…ja myöhemmin uskalsin nousta isoimmillekin aalloille.



Majoituspaikassa meillä oli jatkuvasti keittiö käytössämme, mutta käytimme sitä lähinnä aamupalojen tekoon, muutoin söimme ulkona. Ruoka olisi voinut olla parempaa: koko kylässä ei ollut kunnon mariscos -mestaa eli sellaista olkikattoista rantahökkeliä mistä saa maukkaita ja tuoreita mereneläviä! Ruoka oli enemmänkin gringo -tyylistä eli lihaa, uppopaistoa ja vehätortillatacoja. Muutama hyvä paikka kyllä löytyi ja niistä kirjoittelen myöhemmin.


Tänä aamuna heräsin kukonlauluun, en papukaijojen huutoon tai kaasupulloja myyvän auton mainostunnariin. En kuullut aaltojen kohinaa tai lähtenyt aamulenkille biitsille paljain jaloin. Sen sijaan suunnistin urheilupuistoon karistamaan viikon aikana kertyneet bissepöhöt tiehensä… Mieluummin olisin tosin hypännyt surffilaudan päälle pyydystämään aaltoja. Miksi lomalta paluu on niin masentavaa?


Haluan palata rannalle asap. Mikään ei voita surffausta, aurinkoa ja merivettä. Tiistaina aloitan uudessa duunissa, mikä toivottavasti saa ajatuksiani hieman pois ikuisen lomailun unelmoinnista. Sitä ennen fiilistelen ja käyn läpi ne tuhannet kuvat ja videot, joita reissussa napsin.