Puraisu

Olen vältellyt meksikolaisesta korruptiosta kirjoittamista. Eilen kuitenkin sain aihetta pohtia asiaa ja en voi olla jakamatta muutamaa ajatusta.

Eilen olimme menossa duunikaverini C:n kanssa toimittamaan mainosmateriaalia paikkaan X. Tiellä ajaessamme väistelimme vastaantulevia kuoppia käyden useasti vastaantulijoiden kaistalla tai lähes olemattoman jalkakäytävän puolella jottei automme juuttuisi bacheen. Bache tarkoittaa siis sateen jäljiltä syntynyttä kuoppaa tiehen.

kuva

C kiroili teiden huonoa kuntoa ja sanoin hänelle että itseänikin ketuttaa etenkin pyörällä ajaessa kun on pidettävä katse tiessä kuin haukka ellei halua kaatua nokalleen rosoiseen ja kuoppaiseen tiehen. Kysyin, että kuinka on edes mahdollista, että keskellä autotietä voi olla puoli metriä syvä kuoppa? Näyttää siltä kuin joku olisi lapiolla ne kaivanut. C kertoi että kyseinen tie korjataan joka vuosi. Kuopat täytetään ja tie päällystetään, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen tie on samassa kunnossa.

kuva

C kertoi että hänen kaverinsa työskentelee tietöitä tekevässä yrityksessä. Tämä samainen yritys "voittaa" joka vuosi valtion järjestämän kilpailutuksen, valmistelee ja esittää korjaussuunnitelman perustuen annettuun budjettiin. "Käytämme ensiluokkaisia materiaaleja, päällystämme tästä ja tuolta jne…" Jos valtio päättää käyttää 20 miljoonaa pesoa tien korjaukseen 10 miljoonaa käytetään tien korjaukseen ja, yllätys yllätys, toiset 10 jää homman hoitavan firman ison kihon taskuun. Tuolla 10 miljoonalla sitten rakennetaan paskoista materiaaleista vasemmalla kädellä niin että varmasti vuoden päästä on tehtävä uusiksi ja samainen firma "voittaa" sopimuksen jälleen itselleen.

kuva

Mordida eli lahjus. Suoraan suomennettuna puraisu. Sillä tässä maassa rakennetaan kaikki. Rakennuslupien tai minkä tahansa muun luvan saanti on erittäin kiven alla jos haluaa mennä niin sanotusti oikeaa tietä: voihan niitä papereita käydä täyttämässä, mutta asian eteen ei varmasti tapahdu mitään ennenkuin joku valtion koneistosta on saanut puraisunsa.

kuva

Esimerkki:

Vuosia sitten Jorma kävi vapauttamassa kaverinsa putkasta, joka oli joutunut sinne julkijuopottelusta tai jostain vastaavasta pikkurikkeestä. Jorma meni poliisilaitokselle selvittämään miten kaveri saataisi ulos. Poliisisetä kertoi, että hän pääsisi vapaaksi kun joku isompi kiho olisi päättänyt mitä hänen kanssaan tehtäisi. Tähän voisi mennä päivistä viikkoihin. Tai hän voisi päästä vapaaksi samantien $2000 peson takuita vastaan. Hmmm. Nopean vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen $2000 vaihtoi omistajaa ja sellin luukku napsahti auki. Setelitukku sujahti taskunpohjalle eikä kuitteja tai papereita kirjoitettu.

Toinen esimerkki:

Instituutio X rakentaa auditoriota. Rakennusluvat on hankittu laillisella paperisodalla ja projekti on jo hyvässä vauhdissa. Kukaan ole vielä tullut vaatimaan puraisuaan - ennenkuin nyt. Viraston Y edustaja saapuu ja sanoo: "Hommat pistetään jäihin, koska kyseiselle alueelle ei voi rakentaa tällaista rakennusta, perustukset on huonosti tehty blaa blaa…" eli "jos et halua että rakennusprojektisi jää keskeneräiseksi joudut maksamaan tahtomani summan." Samanlaisia esimerkkejä on joka puolella: puolivalmiita kauppakeskuksia, bensa-asemia, taloja, jotka on ympäröity "suspendido" tai "clausurado" teipeillä, tarkoittaen että työt on keskeytetty kunnes joku on saanut puraisunsa.

kuva

Totesimme C:n kanssa kuinka surullista on, että nekin ketkä tahtovat mennä oikeaa tietä ovat lähes pakotettuja osallistumaan tähän peliin.  Kun yksi kilpaileva yritys tarjoaa puraisua ja muut huomaavat, että sillä asiat edistyvät nopeammin ovat hekin jos eivät pakotettuja niin ainakin houkuteltuja astumaan samaiselle tielle. Ongelmaa ei olisi, mikäli kukaan ei tarjoaisi puraisua.

Puraisun tarjoaminen ja vastaanottaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää etenkin korkeammilla leveleillä. Koska sitä ei paheksuta tai nähdä ongelmana niin kukaan ei ole myöskään halukas tekemään asialle mitään. Asian pohtiminen saa minut surulliseksi. Uskon, että ainoa ratkaisu on asennemuutos, joka on vuosia vaativa prosessi. Vaikka koko virkakoneisto putsattaisiin ja tilalle laitettaisiin kokonaan uusi kalusto sillä ei ole merkitystä ellei yleinen mielipide lahjusten osalta muutu. Korruptiota löytyy ihan joka maasta, täällä se vain kukoistaa häpeilemättä ja monelle se näyttäisi olevan ihan ok.

Eniten tästä pelistä kärsivät juurikin tavalliset ihmiset: ne, ketkä pimeällä tai vesisateella ajavat autollaan tai pyörällään kuoppaan ja satuttavat itsensä. Asiaan tuskin on tulossa mitään muutosta lähiaikoina, joten sillä välin pidän katseen tiukasti tiessä, etenen etanavauhtia enkä aja yhteenkään lätäkköön. Voisi olla, että siitä tulisi sukellusreissu.

Dallaspullantuoksuista sunnuntaita!

Tämä aamu on alkanut aivan loistavasti. Lähdin heti noustuani pienelle happihyppelylle. Monta päivää kestäneen sateen jälkeen luonto on kostea ja vihreä, takapihan kukot kiekuvat ja kolibrit pyörivät parvekkeella.

Kiireettömän aamun kruunaa tietenkin hyvä aamupala. En ole aikoihin syönyt saati himoinnut pullaa, mutta jostain ihmeen syystä vaniljaiset dallaspullat olivat kummiteleet mielessäni jo hyvän tovin. Niitä oli siis leipomani.


Eilen lähdettiin extempore -reissulle Tequisquiapaniin, pikkukylään täällä Querétarossa. Olen käynyt siellä joskus kaksi vuotta sitten viini -ja juusto -messuilla, mutta silloin ei keskitytty muuhuin kuin halpaan viiniin. Koko keskusta jäi näkemättä, mutta nyt kun Jorman vanhemmat kutsuivat meidät mukaansa niin päätimme lähteä katsastamaan kylän.



Syötiin hyvin, käveltiin kaduilla ja mercadoilla. Tequisissa myydään paljon hyviä ja halpoja punottuja juttuja: koreja, tarjottimia, viuhkoja ja mitä nyt ikinä voikaan punoa. Teimme kivoja löytöjä: tuo ensimmäisen kuvan tarjotin, sikahalpoja pikkukoreja (7 pesoa per kori), puiset salaatinottimet ja tortillarätti. Tortillarätti on siis rätti, joka otetaan mukaan tortilleríaan mentäessä ja siihen pakataan tuoreet, kuumat tortillat. Ei tarvitse maksaa paperista, johon ne muuten käärittäisiin.



Nyt siivoushommiin! Leppoisaa sunnuntaita!

Maailma on meille, mennään!

"Eikä menty milloinkaan."

Pyörittelin yhden lempibändini biisin sanoja päässäni muistellen kaikkia niitä suunnitelmia, mitä minulla on ollut ja on yhä edelleen tulevaisuudelle. Huomaan, että aika vilisee silmissä: yksi viikko jälleen takana, viikonloppu ja uusi viikko alkaakin jo. Vaikka yritänkin kaikin tavoin olla jumiutumatta ja tehdä asioita mieleni mukaan niin väistämättä huomaan löytäväni itseni massiivisesta oravanpyörästä ja odottavani sitä jotain hetkeä kuin kuuta nousevaa.


Usein mietin milloin ehdin tehdä kaiken sen mistä unelmoin. Tajuan miten typerää onkaan tuhlata aikaa miettimällä milloin toteutan unelmani kun sillä hetkellä voisin tehdä jotain unelmani eteen. Ei se ole ajasta vaan priorisoinnista kiinni, kaikilla meillä on samat 24 tuntia.

Helpottaakseni haaveideni toteuttamista olen jakanut ne kappaleisiin, tehnyt suunnitelman mihin mennessä haluan ne saavuttaa ja mitä konkreettista minun on sen totetuttamiseksi tehtävä. Tämä osiin jakaminen auttaa kun tuntuu, että se mitä haluan on niin valtavan suuri etten edes tiedä mistä aloittaa. Lähden rakentamaan sitä kuin palapeliä - pala palalta.


Välillä aloittaminen on niin vaikeaa. Hyvä sarja tai leffa vie helposti voiton duunipäivän jälkeen. En vain jaksa aloittaa tutkimustyötä väsyneenä, keskittyä, mutta tiedän että niin on tehtävä jos haluan toteuttaa unelmani.

Aika tuntuu valuvan sormieni välistä kuin hiekka. Haluan tehdä ja nähdä paljon ja pelkään, että aika loppuu kesken. Pöljä ajatus, mutta onneksi se onkin vain ajatus.


Toimin kuten aarrekarttaani kirjoitin: Dream, plan, act, be patient


En aio lyötää itseäni harmittelemasta etten koskaan lähtenytkään ja kokenutkaan.


"Hetket - voikukan terälehdet syksyisin, tiedäthän?"

"Kaiken kerrallaan ilmaan puhaltaa, ei yksittäistä huomaakaan." 

----------------------------

Sanat: Paula Vesala

Kuvat kesäpäivältä Helsingissä vuonna 2012. Iso kiitos kuvaaja-Katjalle ;)