Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unelmat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. toukokuuta 2015

12 toivetta


Sain jo yli kuukausi sitten (hups) Emmiltä haasteen jakaa 12 tämänhetkistä toivettani. Tartuin selkeästi haasteeseen meksikolaisella täsmällisyydella, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

1. Juuri tällä hetkellä, töissä istuessa, toivon että päivä olisi kiireinen ja työntäyteinen. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin actionin odottaminen ja se että päivä kuluu peukaloita pyöritellen.

2. Tähän hetkeen liittyen, toivon että meillä olisi espressokeitin tai edes oikea kahvinkeitin toimistossa.Termarissani oleva sukkamehukahvi alkaa jo valua korvista ulos. Täytynee alkaa tuoda omat kahvit kotoa.


3. No sitten jotain vähän syvällisempää. Toivon näkeväni perhettä ja ystäviäni pian. Ihan hävettää, että kohta on kulunut jo kolme vuotta näkemättä ketään paitsi Katjaa. Myönnän, että tällä hetkellä Suomi-ikävä on kova.


4. Kaikki varmasti toivovat tienaavansa enemmän, niin minäkin. Tehokkaalla säästösuunnitelmallani rahat riittävät kaikkeen tarpeelliseen ja saan melkein kolmasosan säästöihin. Meksikossa elän hyvin, mutta ulkomaille on turha haaveillakaan, sillä pesot eivät riitä mihinkään ainakaan Gringolandiassa tai Euroopassa. Tämä onkin yksi syy etten ole vieraillut Suomessa. Pelkkään lentolippuun joutuu säästämään vuosia.

5. Suomesta puheenollen, Suomiruokahimoni on ihan huipussaan. Nyt toivoisin saavani riisipiirakoita, mustikkapiirakkaa, savulohta, uusia perunoita jne.


6. Tulevaisuudessa toivon asuvani jossain meren, järven tai joen rannalla. Vesi on asia, josta olen aina pitänyt. Uiminen, kalastaminen, sukeltaminen, soutelu - ikuisia lempparijuttujani. Hyviä paikkaehdokkaita täällä Meksikossa olisi Tronconesin ranta tai Sierralla sijaitsevan Jalpanin pato. Suomessa asuisin varmaan jossain korvessa rantamökissä Saimaan äärellä.


7. Ja toki haluaisin että rantatalossani olisi valtava puutarha. Itseasiassa se voisi olla kunnon maatila hedelmäpuineen, kasvimaineen, lampaineen ja kanoineen. Ehkä kutsumusammattini onkin peltoa tonkiva, multakyntinen maajustiina.

8.  Koen olevani monessa asiassa ihan hyvä, mutta en aivan loistava missään. En osaa kohdistaa energiaani vain yhteen asiaan tullakseni mestariksi, vaan yleensä kun hallitsen jonkin asian hyvin, kyllästyn ja haluan oppia jotain muuta. Olen sitä mieltä että kaikkia palloja ei kannata pelata samaan pussiin, mutta toisaalta toivoisin omaavani enemmän pitkäjänteisyyttä, jotta erottuisin edes jossain.


9. Haluan myös lisää rohkeutta toteuttaa asioita. Pääni tulvii erilaisia ideoita siitä miten voisin työllistää itse itseni, mutta niin pitkään palkkatyöläisenä puurtaneena ja kuukausittaiseen palkkashekkiin tottuneena loikkaus yrittäjyyteen pelottaa.

10. Toivoisin voivani matkustaa enemmän. Olen reissannut Meksikossa suht paljon, mutta Riviera Maya ja Yucatan - nuo Meksikon kauneimmaksi kehutut paikat ovat vielä näkemättä. Tähän (teko)syyksi loman -ja rahanpuute, sillä nuo ovat kalleimpia turistimestoja sekä kaukana Querétarosta. Haluan myös joskus lähteä kuukausiksi reppureissuun Väli -ja Etelä-Amerikkaan.


11. Suomen oppitunteihin liittyen toivoisin osaavani selittää asioita paremmin ja selkeämmin. En oikein tiedä kuinka selittää kieliopillisia asioita etenkään kun itselleni ne ovat itsestäänselvyyksiä. Jonkinlainen opettajantutkinto varmasti auttaisi tähän, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tosin huomaan edistyneeni tässä jo ihan hyvin viime kuukausien aikana!

12. Lopuksi toivon, että saisimme tehtyä mahdollisimman pian suunnittelemamme hyttysverkot. Ollaan molemmat nukuttu tosi huonosti viimeiset viikot, koska nuo pikku perkeleet iskevät kimppuun heti valojen sammuttua. Sateiden ja kuumien ilmojen seurauksena hyttysiä on ihan mahdoton välttää: heti kun vähääkään raottaa ovea tai ikkunaa niin ne puskevat sisälle. Hyttysverkkojen teko on helppo homma, mutta ikuinen mañana mañana ajattelu vie aina voiton. Ja sitten öisin hyttysiä metsästäessä vannotaan yhteen ääneen että huomenna ihan varmasti.

Ja haaste lähtee eteenpäin Katjalle!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Maailma on meille, mennään!


"Eikä menty milloinkaan."

Pyörittelin yhden lempibändini biisin sanoja päässäni muistellen kaikkia niitä suunnitelmia, mitä minulla on ollut ja on yhä edelleen tulevaisuudelle. Huomaan, että aika vilisee silmissä: yksi viikko jälleen takana, viikonloppu ja uusi viikko alkaakin jo. Vaikka yritänkin kaikin tavoin olla jumiutumatta ja tehdä asioita mieleni mukaan niin väistämättä huomaan löytäväni itseni massiivisesta oravanpyörästä ja odottavani sitä jotain hetkeä kuin kuuta nousevaa.


Usein mietin milloin ehdin tehdä kaiken sen mistä unelmoin. Tajuan miten typerää onkaan tuhlata aikaa miettimällä milloin toteutan unelmani kun sillä hetkellä voisin tehdä jotain unelmani eteen. Ei se ole ajasta vaan priorisoinnista kiinni, kaikilla meillä on samat 24 tuntia.

Helpottaakseni haaveideni toteuttamista olen jakanut ne kappaleisiin, tehnyt suunnitelman mihin mennessä haluan ne saavuttaa ja mitä konkreettista minun on sen totetuttamiseksi tehtävä. Tämä osiin jakaminen auttaa kun tuntuu, että se mitä haluan on niin valtavan suuri etten edes tiedä mistä aloittaa. Lähden rakentamaan sitä kuin palapeliä - pala palalta.


Välillä aloittaminen on niin vaikeaa. Hyvä sarja tai leffa vie helposti voiton duunipäivän jälkeen. En vain jaksa aloittaa tutkimustyötä väsyneenä, keskittyä, mutta tiedän että niin on tehtävä jos haluan toteuttaa unelmani.

Aika tuntuu valuvan sormieni välistä kuin hiekka. Haluan tehdä ja nähdä paljon ja pelkään, että aika loppuu kesken. Pöljä ajatus, mutta onneksi se onkin vain ajatus.


Toimin kuten aarrekarttaani kirjoitin: Dream, plan, act, be patient


En aio lyötää itseäni harmittelemasta etten koskaan lähtenytkään ja kokenutkaan.


"Hetket - voikukan terälehdet syksyisin, tiedäthän?"

"Kaiken kerrallaan ilmaan puhaltaa, ei yksittäistä huomaakaan." 

----------------------------

Sanat: Paula Vesala

Kuvat kesäpäivältä Helsingissä vuonna 2012. Iso kiitos kuvaaja-Katjalle ;)