Biitsikaipuu iski jumituttuani katselemaan vuoden 2012 reissukuvia. Aika tarkkaan tasan kolme vuotta sitten teimme roadtripin Oaxacan osavaltioon: kävimme Oaxacan -kaupungissa, mutta reissun kohokohta olivat hiljaiset rannat, joihin rakastuin totaalisesti.
Vesi on minulle tärkeä elementti ja pienet, syrjäiset rannat ovat täydellisia pakopaikkoja maailman hälinästä. Rannalla ollessa oikeasti ajantaju häviää ja tuntuu kuin olisi eri planeetalla. Olenkin viime aikoina haaveillut biitsillä elämisestä: pieni bambutönö neitsytrannalla, riippumatto terassilla, sukeltelua, uintia, surffausta ja päivittäin tuoreita mereneläviä. Meikäläisen unelmien täyttymys.
Rannalla haluan ehdottomasti nukkua ulkona riippumatossa. Mitä lähempänä merta sen parempi. Aamulla on ihana herätä meren kohinaan ja lähteä kirmaamaan paljain varpain pitkin rantaviivaa ennen auringonnousua.
Surffaaminen on yksi lajeista jonka haluan vielä oppia. Ihailen noita laudan päällä keinuvia tyyppejä, jotka rohkeasti syöksyvät kohti valtavia aaltoja. Joskus aalto yllättää ja vie mennessään, mutta voin vain kuvitella sen tunteen minkä aallonharjalla ratsastaessa kokee. Varmasti huikeaa.
Beach life - the best life.
Ihania kuvia. En tiedä olisko musta surffariksi, mutta rantapummina voisin silti elää ja roikkua riippukeinussa noissa maisemissa :)
VastaaPoistaHehe en tiedä onko minustakaan mutta kokeilla aion! Jossei niin sit riippumatto kutsuu :D
VastaaPoista