Mexican food - I'm lovin' it

Nyt seuraa kauan kaivattu, huolella suunniteltu ruokapostaus - hyvin hedelmäpainotteinen tosin, koska Meksiko on täynnä herkullisia ja eksoottisia hedelmiä, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa. Tacot, gringat, tamalet, tortat, quesadillat, burritot, empanadat jne ovat jo peruskauraa -suurin osa enemmän tai vähemmän tortillaa eri muodoissa. Jokapäiväiseen ruokavalioon kuuluu siis ainakin yksi kotitekoinen quesadilla tai taco/gringa jostain sadoista/tuhansista? Qron katukojuista. Suosikkini tähän mennessä on gringa al pastor eli tortilla, jonka täytteenä on pastor -lihaa. Pastor on jättimäinen lihapötkö, josta kebabin malliin höylätään ohuita paloja.

 

Pastor -pötkö (http://penguinmoney.com/2008/04/tacos-al-pastor-in-mexico/)

Lisää tortilloista paremmalla ajallla -nyt itse asiaan: Mercado de la Cruz on meksikolaisen ruoan mekka, erityisesti hedelmien ja vihannesten. Sieltä lähtee mukaan mitä eriskummallisimpia kasvikunnan kasvatteja -edes paikalliset ystävämmekään ole pystyneet niitä välillä tunnistamaan. Sunnuntaisin mercado muuttuu kolmikertaiseksi ja pursuaa kojuja vierivieressä joissa myydään vaatteita, koruja, ruokaa, piraattikamaa: musiikkia ja leffoja muutamalla pesolla.

Mercado ylhäältä: (http://trotalux.blogspot.com/2010/08/mercado-de-la-cruz-desde-las-alturas.html)

Oikealla meidän vakiotiski: (http://www.flickr.com/photos/bulos/3474944601/in/photostream/)

Rehua joka lähtöön: (http://www.panoramio.com/photo/8025245)

Mausteosasto: (http://www.flickr.com/photos/bulos/3474942893/in/set-72157617331583958/)

Vasemmalta oikealle: tunnistamaton kaktus, joka maistui paistettuna kesäkurpitsalle, keskellä mango ja oikealla nopale

Vasemmalla: guayaba, kirpeä ja liikaa siemeniä. Oikealla: mamey, joka maistuu jäätelön muodossa hyvältä

Cherimoya

Sisältö näyttää tältä, maku on makea ja limainen

Jo parhaat päivänsä nähnyt guanabana

Guabana hetkeä myöhemmin: ja hedelmähän maistuu aivan Spriteltä

Salaattiainekset, mmm..

Ensimmäisinä päivinä Meksikossa söimme aamiaiseksi gorditaksia nopalen ja salsan kanssa. Nopale on siis kaktusta, joka maistuu keitettynä herneelle ja nykyään se on löytänyt paikkansa jopa meidän jääkaappiin ja ajoittain quesadillojen täytteeksi. Viime sunnuntaina mercadolta löytyi harvinaislaatuista herkkua: Huitlacochea. Huitlacoche on maissintähkään kasvanutta hometta, jota on saatavilla harvoin ja pieninä määrinä. Ulkonäkö ei välttämättä hivele silmää: mustia, pehmenneitä maissinjyviä moottoriöljyssä, mutta ihme tapahtuu paistinpannulla sipulin ja chilen kanssa. Ei muuta kuin quesadillan väliin ja enjoy!

Mustaa kultaa

Huitlacoche pannulla sipulin ja chilen kanssa

Huitlacoche ja nopales -tortilla

Vielä Suomessa ollessani muistan että kookosvesi oli uusin terveysvillitys. Harmi vain että rakkaan kotimaamme leveysasteilla kyseinen ravinnejuoma on vaikeaa löytää, lisäksi se on sikahintaista. Kaupassa myytävistä kookoksista on turha yrittää vettä taikoa - sisältö on usein rutikuiva siihen mennessä kun pähkinä kaupan hyllylle saapuu. Mutta täällä hedelmien luvatussa maassa asiahan on aivan toinen. Ixtapan biitsikookokset olivat aivan omaa luokkaansa, mutta kehuja saa myös Sorianan ja Commercial Mexicanan (Meksikon Cittari ja Prisma) herkulliset ja mehukkaat pähkinät.

Seuraavassa kuvasarjassa Ele näyttää miten kookospähkinä murretaan oikeaoppisesti:

1. Ota tukeva ote pähkinästä

2. Hakkaa pähkinää kaikilla voimillasi suihkulähteeseen kunnes kuori murtuu

3. Ja tadaa! Nauti!

...or go nuts!

Ennen kuoren rikkomista kannattaa kuitenkin porata korkkiruuvilla reikä kuoreen ja valuttaa herkulliset eliksiirit lasiin. Yhdestä pähkinästä tulee 2 isoa lasillista eli noin 6 desiä vettä.

Jos tuun täältä +100kg takaisin niin syy on puhtaasti siinä että ruoka täällä on vain niin pirun hyvää. Ehdottomasti yksi niistä asioista, joita jään kaipaamaan kun täältä joskus poistun, mutta siihen on vielä onneksi aikaa :)