Life's good

Cos life's good
I mean the real thing - not that bullshit superficial image that you're given on your TV screen

Pa'l norte

Eräänä päivänä töissä avauduin pomolleni kuinka kova ikävä minulla on Jormaa. Taisin olla aika sääliä herättävä tapaus, sillä hän antoi ruhtinaalliset 5 päivää lomaa, jotta voisin vierailla herran luona. Ostin siis liput Gringolandiaan viikoksi!

Jormakin ottaa viikon lomaa ja suunnitelmissamme on tehdä roadtrip Michiganin Upper Peninsulalle, Pictured Stonesin kansallispuistostoon. Riippumatot ja leirintäkamat lähtevät messiin eli tiedossa on kunnon eräjormareissu ja mikäpä sen parempaa.




Nämä kuvat ovat kahden vuoden takaa Michigan -järveltä. Hyppelimme kivillä, piirtelimme vihaisia murmeleita hiekkaan ja todistimme yhtä upeimmista auringonlaskuista koskaan. Aurinko oli kuin tulipallo, joka maalasi ensin kaiken punaiseksi ja lopulta vajosi loputtoman järven taa.




Huomenna nokka kohti pohjoista!

Näillä eväillä

Olen aamupalaihminen henkeen ja vereen. En vain kykene aloittamaan päivää ilman tankkausta ja kahvikupposta. Rakastan ruokalehtien, kirjojen ja blogien selailua ja aina tyyliin aamupalalla mietin jo mitä syön lounaaksi, välipalaksi, iltapalaksi. Suunnittelen mitä otan töihin evääksi, teen kauppalistoja ja viikottaisen ruokabudjetin.

Arkiaamupalakseni on vakiintunut puuro. Ennen kirosin meksikolaisia kaurahiutaleita kun niistä ei tullut sellaista ihanan pehmeää mössöä kuten koto-Suomessa. Sitten tajusin blendata hiutaleet pienemmäksi, lisätä reilusti vettä ja mikrotuksen loppuvaiheessa lurauksen kookosmaitoa. Banaanit, siemenet ja pähkinät päälle ja listo!



Kahvi on myös must. Ilman sitä en astu ovesta ulos. Herään tarkoituksella aikaisin, jotta voin istua rauhassa, lusikoida puuroa, hörppiä kahvia ja lukea hieman kirjaa. Kun kello alkaa lähetä kahdeksaa polkaisen töihin täynnä energiaa.



Viikonloppuisin kun ei tarvitse säntäillä mihinkään kokkailen aamupalaksi munia tai pannareita. Tai teen herkkuleivät chapatasta, juustosta ja vihanneksista. Antaisin vaikka vasemman käteni kunnon jälkiuuniruisleivästä, jossa on silaus voita ja juustoa!



Olen myös kehittänyt himon kaktushedelmiin, jota tunaksi täällä kutsutaan. Anoppilassa join tunavettä ja se oli ihan pirun hyvää. Olin aiemminkin maistanut tunaa ihan paljaaltaan enkä oikein välittänyt siitä. Maku oli hyvä, mutta pirun isot ja kovat siemenet häiritsivät makunautintoa. Kunnes sitten maistoin kyseistä vettä ja himoni tuota hedelmää kohtaan syntyi.




Nyt onkin sopivasti parhain tunakausi, ne maksavat vain 10 pesoa kilolta. Ostin ison pussin tänään torilta ja olen jo mussuttanut melkein puolet. Maku on tosi raikas ja makea, jotain kiivin ja karviaisen väliltä. Enää eivät siemenetkään haittaa, ne vain rouskuvat kivasti pureskeltaessa.



Suomessa olin kunnon tarjoushaukka, joka ravasi Lidlin, Cittarin ja Prisman väliä metsästäen parhaimpia diilejä. Se olikin aika helppoa kun asuin lähellä noita kaikkia ja liikuin kävellen. Täällä tarjousvainuni on huonontunut, koska diilit eivät ole niin hyviä ja ruoka on suhteessa halvempaa. Olen kuitenkin aika hyvin perillä perustuotteiden hinnoista: tortillat $14/kg, lime $20/kg, kananmunat $35/kg jne.

Meksikolaiset ruoat, joita olen oppinut valmistamaan mielestäni hyvin ovat enchiladat, tinga de pollo ja cochinita pibil. Jorma myös kehuu guacamoleani kuin äidin tekemäksi - iso kohteliaisuus meksikolaisen suusta. Haluaisin vielä kehittyä salsojen ja molen rintamalla. Molempia saa tuoreena ostettua ja ne ovat herkullisia ja halpoja, joten itse väsäämisen sijaan ostan ne valmiina.



Viime viikonlopun aamupalat olivat aika meksikolaispainotteisia. Lauantaina kokkailin huevos al albañil (tokavika kuva) eli munia papusoossilla, sipulilla ja jalapeñolla. Sunnuntaina tein chilaquileja eli paistettuja tortillapaloja salsa verdessä kera kananmunien. Meksikolaiset aamupalat ovat tuhteja ja hyvin nälkää pitäviä.