Lunan leikkihetki

Eräänä viikonloppuaamuna innostuin kuvailemaan Lunan aamuriehumisia. Aamulla se on kuin mikäkin energiapommi ja valmis leikkimään ja saalistamaan meidän käsiä ja jalkoja kun ollaan molemmat ihan unenpöpperössä. Jorman puhelimella ja iMoviella sain aikaan tämän videon:


Pääsi muutama kirosanakin, hups. Vaikka herääminen ihoon uppoaviin kissankynsiin ei olekaan kovin mieluista niin onhan tämä karvapallo liian suloinen sängystä pois potkittavaksi.

Bernal

Joululoma vilahti sellaista vauhtia ohi etten huomannutkaan kun olinkin jo takaisin toimistossa täydessä työn touhussa. Tuon kahden viikon aikana ehdin kuitenkin saavuttaa sellaisen ihanan disconnected -fiiliksen, jossa ajantajuni toisinaan katosi kokonaan. Välillä en tiennyt edes mikä päivä oli meneillään.


Loman aikana emme lähteneet rannalle tai tehneet muitakaan pitkiä reissuja. Eräänä lauantaina teimme kuitenkin päiväretken Bernalin kylään tavoitteenamme kiivetä tuolle mystiselle järkäleelle. Ollaan ajettu monet kerrat Bernalin ohi matkalla Sierraan, ja aina mietitty että pitäisi kiivetä kivelle. Kylään on matkaa vain vaivaiset 40 minuuttia ja matka taittui erittäin rennosti aamun hiljaisilla tunneilla.

Alhaalta katsottuna huippu ei näyttänyt olevan kovinkaan kaukana, joten lähdimme reippaasti tarpomaan aamuauringon noustessa.


Pian kuumuus alkoi tuntua. Pysähdyimme vähän väliä huilaamaan ja ihastelemaan maisemia. Kaukana näkyvät vuoret olivat aamulla vielä sumun peitossa.




Ihan huipulle asti pääsee vain oikeat kiipeilijät varusteineen. Me muut tavan tallaajat kiipesimme vain reilun puolen välin. Maisemat olivat silti upeita.




Kiipeilyn jälkeen palasimme kylään etsimään aamupalaa. Bernal on kuuluisa gorditoistaan eli täytetyistä maissilätyistä. Keskustassa kävellessämme törmäsimme ainakin 15 eri gorditas - mestaan, kunnes viimein istahdimme yhteen niistä. Meitä palveli noin 7 -vuotias tyttö, joka sekoili tilausten kanssa, joten ruoka tuli hitaasti.


Sinisestä maissista tehdyt gorditakset ja perus quesadillalätty. Täytteenä oli juustoa ja kaktusta. Nam!

Totaalisen lahjottu

Eilen ja tänään on aamukahvilla mussutettu joulupipareita ja päiväkahvin kera mässytetty Fazerin sinistä ja salmiakkipääkalloja. Oh mikä ihana sokerihumala! Tähän en kykene meksikolaisilla chilimakeisilla.



Vihdoin ja viimein saapui perille perheeni ja sukulaisten lähettämä joululahja. Noin puolitoista kuukautta siinä tausi mennä ennen kuin tämän kahdeksankiloinen köllikkä saatiin oikeaan osoitteeseen. Olihan se käynyt heittämässä yläfemmat Guadalajarassa (ja ties missä muualla) kunnes vihdoin saapui Santa Rosan postitoimistoon, josta anoppi sen kävi noutamassa.

Eilinen tuntui ihan jouluaatolta. Lämmin kiitos kaikille paketin lähettäjille! Oli ihan huippua saada pitkästä aikaa suomituliaisia :)

Luna oli enemmän kuin innoissaan pakkausmateriaaleista. Turha ostaa mitään kalliita kissaleluja kun paperipussit ja pahvilaatikot tuntuvat olevan parasta viihdettä.