Chiqui kadoksissa

Lemmikin omistajan pahin painajainen on varmasti se kun oma rakas pallero katoaa. Chiqui lähti lauantaina omille teilleen eikä ole kahteen päivään kuulut mitään. Kävimme eläinlääkärillä laittamassa rabies -rokotteen ja kotiin saavuttuamme se sujahti takapihan ovesta ulos, kiipesi aidan yli naapuriin. Emme aluksi epäilleet mitään, sillä Chiqui seikkaili useinkin naapureiden pihoilla, mutta tuli aina takaisin.

Kun toista ei vielä sunnuntai-aamunakaan kuulunut kotiin aloimme todella huolestua. Olemme etsineet sitä autojen alta, takapihoilta, viemäreistä siis ihan joka kolosta, mutta ei. Toissayönä ja tänään heräsin 4 aamulla ja etsin tunnin ajan taskulampun kanssa. Lunakin on huolissaan eikä tahdo syödä, maukuu vaan takapihalla.

Ahdistaa ajatella mitä toiselle raukalle on käynyt. Toivon niin että se on vain piiloutunut jonnekin ja palaa itsekseen kotiin.

Päikkärikaverit

Oon aika onnekas kun työpaikka on niin lähellä että voin tulla kotiin lounaalle. Syömisen jälkeen otan pienen siestan ja sitten palaan töihin vielä kolmeksi tunniksi. Kissat ovat samalla parhainta sekä pahinta päikkäriseuraa: kun Chiqui alkaa kehrätä kainalossa tai vatsan päällä nukahdan itsekin ja töihinpaluu tuntuu mahdottomalta.




Yöllä on sama homma ja aamulla ylös nouseminen on hankalaa kun nämä karvaturrit kehräävät kilpaa kyljessä kiinni. Parhainta ovat viikonloppuaamut kun voidaan kaikki köllötellä yhdessä, lämpimässä mytyssä niin pitkää kuin sielu sietää. ¡Ay, las kissas calientes!

Mia aka Chiqui-Murmeli

Kittyn poismenon jälkeen Luna oli apea. Pienen pohdinnan jälkeen suunnistimme Jurican löytöeläinkotiin, josta kävimme hakemassa uuden karvapallon.

Hän on 400 -grammainen pentu, joka oli löydetty äitineen ja veljineen kadulta viikko sitten. Arvioivat iäksi noin kaksi kuukautta, mutta voi olla pienempikin. Nimeksi hälle annoimme Mia. Nimitämme häntä myös Chiqui-Murmeliksi eli Pikku-Murmeliksi. Heillä on Lunan kanssa reilusti kokoeroa, mutta eiköhän tuo parissa kuukaudessa tasaannu. Ja pikkuisella on aika hurjat leikit, eipä jää ainakaan hullun Lunan kynsiin!

Lunalta meni viisi päivää uuden karvapallon hyväksymiseen. Sähinöiden jälkeen ne painivat jo yhdessä ja jahtaavat toistensa häntiä kuin viimeistä päivää. Luna on muuten ihan täysi kopio pikkuisen emosta: harmaa, vihreäsilmäinen ja pitkäkarvainen turrikka.