Niin helppo, niin vaikea on lähteä

Täällä anoppilassa on niin kotoisaa. Meidän huone on varjopuolella, joten öisin siitä tulee oikea pakastin ja nukummekin viiden viltin alla. Aamut ovat sumuisia ja hyytäviä, mutta tämä tuskin on mitään verrattuna Suomen kylmyyteen. Kun herään aikaisin painelen ulos tyhjille kaduille ja juoksen läheiselle Chichin kukkulalle katselemaan citymaastureilla tuhatta ja sataa kaahailevia kotiäitejä.

Lunkki -Lunakin on sopeutunut yllättävän hyvin uuteen kotiinsa. Se on valloittanut yläkerran rahin itselleen ja köllöttelee siinä tyytyväisenä. Ehkäpä tuo rauhoittava calm -ruoka ei ollutkaan pelkkää hölynpölyä.




Pari päivää sitten koristelimme myös kuusen. Viimeiset neljä joulua olen viettänyt täällä Meksikossa, joten nyt on ihana kokea taas suomalainen joulu. Tulispa siitä oikein kylmä ja luminen!

Jouluinen mercado

Eilen lähdettiin appivanhempien kanssa etsimään jouluvaloja ja ostamaan päivällistarvikkeita Cruzin Mercadolta. Vaihteeksi otin kameran mukaan. Fiilistelen sitten tätä värikästä markkinatunnelmaa pimeässä Suomen talvessa.




















Vaatteita, vessanpöntön kansi, siansorkkia, Jeesus-nukke, joulukoristeita, piñatoja, tacoja, kukkoja... Mercadolta löytyy ihan kaikkea ja sitä mitä ei löydy ei tarvitse.

¡Adiós!

Tällä viikolla sanoin heipat koululle, päivätyölleni sekä suomen kielen tunneilleni ja rakkaille oppilailleni. En vieläkään käsitä että nämä olivat hyvästit, tuntuu ennemminkin että olisin lomalla ja kohta palaan jo tuttuihin rutiineihin.



Pomoni pääsi yllättämään läksijäisjuhlilla keskellä työpäivää.



Järkkäsimme jäähyväisillallisen Tikuassa oppilaiden ja parin kaverin kanssa.





Oppilaitteni kanssa juhlistettiin kurssin päättymistä  kera karjalanpiirakoiden, glögin ja kanelipullien. Sain kuin sainkin Napapiirin Sankarit -leffankin pyörimään! Oli kuulemma hyvä pätkä.




Lopuksi jaettiin vielä diplomit kuten aina kurssin päätteeksi kuuluu. Sain myös chapulineja, kirjan ja kaksi käsintehtyä paitaa lahjaksi. Pari kyyneltäkin taisin tirauttaa...  Vihaan hyvästejä, mutta vielä me nähdään!